Ensituntumat: Disney Plus on pätevä palvelu, mutta koko ilon siitä saa irti vain lasten kanssa – ”Luotan jatkossakin Netflixin ja HBO Nordicin tarjontaan”
Disney Plus saapui Suomeen kuluvan viikon alussa. Muropaketin toimituksessa palvelua on käytetty nyt muutama päivä, ja on aika jakaa ensituntumat.
Alla Muropaketin tuottajat Kai Taipale ja Tatu Junni sekä elokuvatoimittaja Helinä Laajalahti kertovat omista käyttökokemuksistaan Disney Plussan parissa.
Helinä Laajalahti:
Disney Plus on todellinen lapsiperheiden aarreaitta, jossa tarjolla ovat perheen pienimmille suunnatut, rakastetut Disney-sadut ja Mikki Hiiri / Aku Ankka -seikkailut, ja vähän isommille lapsille Pixarin mainiot animaatiot sekä Disney Channelin suosikit. Seikkailun ja toiminnan ystäville katsottavaksi on annettu Star Warsit, Marvel- ja X-Men-seikkailut sekä Pirates of the Caribbean -elokuvat.
Kiireistä lapsiperhearkea eläville onkin varmasti helpotus, kun lapsen voi laittaa katsomaan palvelusta juuri sitä animaatioseikkailua mitä tämä haluaa ja minkä voi vaihtaa toiseksi näppärästi napin painalluksella. Ei tarvitse lähteä etsimään levyhyllystä oikeaa dvd:tä.
Näiden lisäksi tarjonnasta löytyy muutamia musikaaleja kuten Into the Woods ja suosittu uutuus Hamilton. Vanhoista klassikoista tarjolla ovat muun muassa Maija Poppanen, Uskomaton seikkailu ja Riemukupla. Komedioiden joukosta löytyvät esimerkiksi Mrs. Doubtfire, Yksin kotona -elokuvat, 10 Things I Hate About You ja Night at the Museum -elokuvat sekä Tom Hanksin uran alkuajoilta mainio Turner ja täystuho.
Disney Plussan suurin puute on se, että sieltä puuttuvat kokonaan oikeasti aikuisille katsojille suunnatut elokuvat, koska Disney haluaa jatkaa pelkästään koko perheen elokuviin profiloituneena tahona. Uusi palvelu olisi kuitenkin erinomainen mahdollisuus laajentaa valikoimaa myös aikuisten elokuviin. Asetuksissakin kun jo voi määritellä lapsikatsojille omat profiilit.
Äkkiseltään tuntuu, että aikuiselle katsojalle, jonka taloudessa ei ole pieniä lapsia, palvelun sisältö on nopeasti kahlattu läpi. Monella meistä “alalle vihkiytyneistä” on kuitenkin jo kaikki Star Warsit ja Marvelit fyysisinä kappaleina hyllyssä, mistä nousee helposti ajatus, miksi maksaisin lisäksi kuukausimaksua niistä?
Ainoa oikeasti kiinnostava uutuus on tietenkin The Mandalorian sekä palveluun myöhemmin tulossa olevat Marvel-sarjat ja vaikkapa Obi-Wan Kenobin oma sarja. Tuleeko Disney Plussasta siis vain hetkeksi kerrallaan käyttöön otettava palvelu uusien sarjojen julkaisun aikaan? Hyvin paljon mahdollista.
Kai Taipale:
Omaan makuuni Disney Plussan valikoimassa on katsottavaa ihan kivasti, mutta toistaiseksi The Mandalorianin lisäksi sarjatarjonnassa, ei ainakaan tässä vaiheessa, ole mitään erityisen koukuttavan oloista. Tai no, Simpsonien katsomattomat viimeiset kymmenen kautta voivat toimia pikaisina välipaloina.
Leffapuolella tarjontaa on runsaammin, ja ilahduttavaa on huomata Free Solon kaltaisten tuotantojen löytäneen palveluun heti alkuvaiheessa. Ja myönnettävä on, että varmasti liuta Marvel-elokuvia tulee palvelusta varmasti katsottua.
Samsungin Tizen-käyttöjärjestelmään hyödyntäville televisioille on ladattavissa oma sovellus. Sen käyttäminen on helppoa, sillä käyttöliittymä on toimiva – ja toki myös kovin tutun oloinen muista suoratoistopalveluista: Vasemmasta laidasta löytyvä valinnat esimerkiksi haulle, omalle listalle, leffoille, sarjoille ja asetuksille. Samasta paikasta pääsee myös etusivulle.
Sisällön mukainen jaottelu voi tökkiä, mutta haku auttaa. Tosin hakutoiminnon näppäimistö on pitkä pötkö kirjaimia – tähän olisi voinut kehittää hieman elegantimmankin vaihtoehdon. Haku kuitenkin ehdottelee nopeaan tahtiin sekä hakusanoja että nimikkeitä, joten toiminnallisuus sekä nopeus ovat täysin kunnossa.
Kuvanlaatu on pääsääntöisesti mainio. Toiston alussa kuluu vaihtelevasti aikaa kunnes paras taso saavutetaan – välillä vain sekunteja, mutta pahimmillaan useampi minuutti. Tässä voi toki olla kyseessä ensihetkien ruuhkasta. Yhteenkään virheilmoitukseen en parissa päivässä törmännyt, vaikka jotkut käyttäjät kuuluvat sellaisiin törmänneen. Ensimmäisten päivien aikana kuvanlaatu ei yltänyt aivan sille tasolle mitä se on parhailla kilpailijoilla. Paraskin tarkkuus näyttää 75-tuumaisella aavistuksen pehmeältä. Onneksi tarjolla on sentään toistolaitteesta riippuen Dolby Vision- tai HDR10-laajasävykuvaa. Käytetyllä televisiolla oli tyytyminen jälkimmäiseen, mutta sekin näytti hyvinkin ilahduttavalta.
Televisiosovelluksen ehdottomasti huonoin puoli on sen kyvyttömyys toistaa Dolby Atmos -ääniraitaa edes siitä sisällöstä, josta sellainen olisi tarjolla. Kilpailevilla palveluilla tämä on mahdollista, joten täytyy toivoa sovelluksen päivittyvän mahdollisimman nopeasti. Tilaäänissä on silti mukavasti dynamiikkaa, mutta fiilistä Atmoksen puute selvästi latistaa.
Puhelinsovellus on vieläkin suoraviivaisempi, ja sisällön jako Disney-, Pixar-, Marvel-, Star Wars- ja National Geographic -luokkiin on televisiota perustellumpi – varsinkin kun ruudun alalaidan päävalikossa on vain koti-, haku- ja lataukset-painikkeet oman profiilin lisäksi. Isolla puhelinruudulla tuntuu, että tiiviimpi asettelu toimisi paremmin tuomalla enemmän sisältöä näkyviin, mutta pienempiä ruutuja ajatellen nykyratkaisu on varmempi.
Käytössä olleen Samsung Galaxy Note20 Ultra -puhelimen ruudulta esimerkiksi uusimmat Marvel-leffat näyttivät lyhyinä pätkinä nautittuina todella hyviltä, ja äänissä on yllättävän mukavasti tilavaikutelmaa jopa puhelimen kaiuttimista. Kokonaisuus nousee siis katselumukavuudessa hyvään luokkaan. Mitään pätkimistä tai ongelmia ei puhelinsovelluksessa esiintynyt edes näin alkuvaiheessa, olkoonkin että kaikki katselu tapahtui hyvien yhteyksien ääressä.
Tatu Junni:
Perheessämme on 2- ja 5-vuotiaat lapset, joten olemme varmasti juuri sitä kohderyhmää, jolle Disney Plus on tehty, ja johon Helinä edellä viittasi. Lasten ja vanhempien näkökulmasta palvelu todellakin on melkoinen aarreaitta. Nyt katsottavaksi tulivat nekin klassikkoanimaatiot, joita ei itse ole vielä raaskittu ostaa tai kirjastosta metsästää. Käytössämme ovat myös HBO Nordic, Netflix, Viaplay, C More, Amazon Prime Video ja Yle Areena – naurettavan pitkä lista, myönnän – mutta uskon että niiden käyttö jää junioriosastolla ainakin hetkellisesti vähemmälle.
(Ja hyvä niin, vielä yksikin jakso Kaapoa, ja revin korvat ja silmät päästäni.)
Mitä taas tulee omiin mieltymyksiini, Disney Plussan tarjonnasta sydäntäni lähinnä ovat Star Warsit, Marvel Studiosin elokuvat ja 1990-luvun Simpsonit. Star Warsit ja Marvelit löytyvät Blu-ray-hyllystä jo ennestään, enkä niitä Disneyn tarjoamana sinänsä kaipaa, mutta Simpsoneita en ole katsonut sitten 2000-luvun alun. Nyt on muutama nostalginen jakso takana, ja varmasti näitä tulee katsottua lisääkin. Muusta Disney Plussan tarjonnasta katselujonoon ovat tähän mennessä siirtyneet Pixarin lyhytelokuvat, jokunen National Geographicin pätkä, Hiidenpata-animaatio, The Mandalorian ja Return to Oz, joka on katsottava säännöllisin väliajoin uudelleen ihan vain uskoakseni, että Disney on joskus julkaissut niinkin kahjoa kamaa.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että iso osa Disney Plussan sisällöstä on sellaista, mikä ei itseäni henkilökohtaisesti juurikaan kiinnosta, ja syykin on selvä: mitään rosoisempaa tai K16-osastoa ei tarjolla ole. Jopa Deadpoolit ja Logan on sensuroitu pois, vaikka muut X-Men-elokuvat Disney on palveluunsa kelpuuttanut.
Disney Plus on sinänsä tervetullut lisä Suomen suoratoistomarkkinoille. Palvelulle on kuitenkin omassa elämässäni käyttöä lähinnä puolen tunnin lastenvahtina. Kiinnostavia uutuussarjoja tai -elokuvia etsiessä suuntaan jatkossakin todennäköisesti ensimmäiseksi Netflixin ja HBO Nordicin pariin. Ja jos niistä ei sillä hetkellä löydy mitään uutta kiinnostavaa, voin siirtyä Disney Plussaan jonkin tutun ja turvallisen pariin. Koska sitähän Disney ennen kaikkea edustaa, tuttua ja turvallista. Lapsille sellainen sopii hyvin. Aikuisena kaipaa jo jotain muutakin.
