Ensituntumat Ihmeotukset 2 -elokuvasta: Johnny Depp ei suinkaan pilaa Harry Potterin velhomaailmaa
Harry Potter -elokuvien esiosana toimineen Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016) jatko-osa Grindelwaldin rikokset saa ensi-iltansa keskiviikkona 14. marraskuuta. Muropaketti kävi katsomassa elokuvan ennakkoon Helsingissä järjestetyssä pressinäytöksessä.
Muropaketin vakiokirjoittajien Skye Borgin ja Tatu Junnin lisäksi elokuvaa oli katsomassa vannoutunut Harry Potter -fani Karoliina. Vaikka maailmalla Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on kerännyt aika nuivia arvioita, suhtautui kolmikko elokuvaan suuremmalla suopeudella.
Varsinaisen arvion Grindelwaldista julkaisemme ensi viikolla. Tässä ensituntumat elokuvasta:
”Se, joka ei valitse tosipaikan tullen puoltaan, voi tahtomattaan antaa tilaa nurkissa lymyilevälle pahuudelle. Tämä ajatus takoi takaraivossa, kun Harry Potter -tarinoiden rakastetussa maailmassa liikkuva Grindelwaldin rikokset kiihdyttää jo ensi metreillä täyteen laukkaan. Eddie Redmaynen Newt (Lisko) Scamander on hahmona ihastuttava, mutta muistuttaa toisaalta hermostuttavasti valkoista liberaalia. Mies haluaa vain hoitaa rakkaita eläimiään ja elää omassa kuplassaan, vaikka toisaalla maailma on hajoamassa käsiin.
Ja maailma hajoaa mitä komeimmalla tavalla. Grindelwaldin rikokset on tungettu täyteen herkullista goottiromanttista arkkitehtuuria, mustia pitkiä takkeja korkeine kauluksineen ja alati synkkiä taivaita. Visuaalisesti sekä tunnelmaltaan elokuva on tumma kuin ankeuttajat konsanaan. Jos korean ahdistuksen kategoria olisi olemassa, voittaisi Ihmeotuksien maailma viime vuosien supersankarielokuvat vähintään nifflerin eli haiskun nokan mitalla. Kaiken kruunaavat hienot erikoistehosteet, jotka tuovat taikaa täynnä olevan maailman taidokkaasti valkokankaalle. Komeat puitteet peittävät alleen hyvän näyttelijäkaartin suoritukset, jotka jäävät toisinaan kulissien tasolle. Henkilökohtaisesti harmittelin aikoinaan paljon Johnny Deppin valitsemista Grindelwaldin rooliin, mutta mies onnistuu yllättämään positiivisesti pitämällä ylilyövät maneerinsa kurissa.
Ensimmäistä osaa napakampi, mutta samalla paljon polveilevampi kokonaisuus vaatii katsojaltaan tarkkaavaisuutta. Tarina kulkee takaumina nykytapahtumien rinnalla, ja antaa paljon enemmän niille, jotka ovat nähneet Harry Potter -elokuvat tai lukeneet kirjat. En pidä tätä lainkaan huonona asiana. Ihmeotukset jatkaa taianomaisen maailman esittelemistä, jolla on vankka fanikuntansa – elokuva on täysin oikeutetusti heille suunnattu.”
– Skye Borg
”Olen katsonut kaikki Harry Potter -elokuvat pariin otteeseen, Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kerran. Tämän lisäksi olen vieraillut Warner Bros. Picturesin studioilla Lontoon tuntumassa ja lukenut noin 30 sivua Azkabanin vangista. Tunnen siis J.K. Rowlingin luoman velhomaailman suurpiirteisesti, mutta en perusteellisesti. Näin ollen sain Grindelwaldin rikoksista varmasti vähemmän iloa irti kuin kunnon Harry Potter -fanit, mutta tutuista hahmoista ja viittauksista pääsin nauttimaan minäkin.
David Yatesin uusin elokuva toimii ilman nostalgiaa ja fanikakkuloitakin, mutta tietenkään elokuvasta ei tajua mitään, jos ei ole vähintään ensimmäistä Ihmeotus-elokuvaa nähnyt. Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on aivot pois päältä kytkettyään viihdyttävä ja valloittava fantasiaseikkailu, josta nautin itse huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestä elokuvasta. Tarinassa on nyt kovemmat panokset, synkemmät sävyt ja särmikkäämpiä hahmoja. Viimeistään siinä kohtaa kun ydinpommi räjähtää valkokankaalla käy selväksi, ettei tässä ole enää mistään (pikku)lastenelokuvasta kyse.
Viime aikoina paljon parjattu Johnny Depp suoriutuu pahisroolistaan Gellert Grindelwaldina pätevästi, eikä vieraannuta katsojaa tunnettuudestaan huolimatta liikaa. Vielä suuremman vaikutuksen tekee kuitenkin Dumbledoren rooliin yllättävän hyvin istuva Jude Law, jolle olisin suonut vielä enemmänkin tilaa tarinasta. Toisaalta on kenties hyvä että Dumbledoren panosta säästeltiin vielä. Grindelwaldin rikokset on niin täynnä hahmoja ja juonenkäänteitä, että elokuva uhkaa paikoitellen mennä pahasti solmuun. Mukana on myös paljon turhia sivujuonia ja turhaa sähläämistä, mikä laskee arvosanaa. Muun muassa tämän takia Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset ei nouse millään tavoin parhaiden Harry Pottereiden tasolle.”
– Tatu
”J.K. Rowlingin fanina sanoisin, että toinen Ihmeotukset-elokuva oli ensimmäistä parempi, koska nyt mukana oli vielä entistäkin enemmän viittauksia Harry Pottereihin – tai oikeastaan nyt nähtiin aikaisempaa enemmän niitä tapahtumia, joihin Harry Pottereissa viitattiin. En uskalla paljastaa paljoa, mutta nyt mentiin kunnolla uppeluksiin Grindelwaldin tarinaan, nähtiin sukupuista uusia oksia ja tuttuja hahmoja, kuten Nagini ja pari Tylypahkan opettajaa. Elokuva tuntuisi varmasti rahastukselta, jos ei tietäisi Rowlingin kirjoittaneen myös Ihmeotus-elokuvat itse. Hyvää oli myös se, että erilaiset ihmeotukset oli nyt tehty paremmin. Niffler oli yhä niistä paras!
Elokuvaan oli ahdettu niin paljon kaikkea (sekä tarpeellista että tarpeetonta), että se tuntui paksun romaanin filmatisoinnilta. Mielellään tästä Rowlingin kirjoittaman romaanin lukisikin, koska nyt eri jutut jäivät elokuvassa levälleen. Ihan kuin tekijät eivät olisi osanneet valita mukaan sitä mikä on tarinan kannalta tärkeintä. Ensimmäisen elokuvan lopussa pelkäsin, että hyvin alkanut elokuvasarja menee pilalle Johnny Deppin myötä, mutta hänen Grindelwaldinsa toimi loistavasti. Ehdottomasti huonompi hahmo oli tällä kertaa Ezra Millerin Valio Barebone, jonka ympärillä kaikki pyöri, vaikka hahmo vain välillä piipahti elokuvassa.”
– Karoliina
