Haastattelu: Elokuvien ja tv-sarjojen käännösvirheet syntyvät kiireestä ja matalista palkoista
Elokuvien ja tv-sarjojen tekstityksistä valitetaan usein, mutta harva tietää, kuinka ohjelmat todella käännetään ja millaisissa olosuhteissa. Muropaketti haastatteli kokeneita elokuva- ja tv-kääntäjiä alan käytännöistä ja realiteeteista.
Elokuvien tai tv-sarjojen suomennokset nousevat keskustelun aiheeksi useimmiten silloin, kun niissä tapahtuu pahoja virheitä.
Esimerkiksi toukokuussa Nyt-liite nosti esiin Twin Peaksin uuden kauden käännökset, joissa sarjan tunnetuimpiin hahmoihin kuuluva Log Lady oli yhtäkkiä käännetty ”Lokikirjanaiseksi”. Eikä tämä ollut edes ainoa käännösvirhe jaksoissa.
Harvempi kuitenkaan oikeasti tietää, kuinka audiovisuaalisen alan käännökset syntyvät. Otimme haastatteluun kaksi pitkän linjan av-kääntäjää, joilla on kokemusta alan käytännöistä ja nykytilanteesta.
Valkokankaalla vain yksi rivi suomea
Timo Porrin nimi on tuttu monen elokuvan lopusta, eikä ihme. Pitkään alalla työskennellyt Porri aloitti elokuvakääntämisen jo vuonna 1979, ja jatkaa yhä samalla tiellä. Porri kertoo kuitenkin päätyneensä elokuvakääntäjäksi sattuman kaupalla.
– Olin aikanaan elokuvakoneenhoitajana Kamras Filmillä, kun heidän vakkarikääntäjänsä sai potkut. Yhtiötä pyörittävä Freddy Kamras antoi minun kokeilla kääntämistä, ja ilmeisesti se sujui hyvin, koska sain jatkaa. Vähitellen aloin tehdä käännöksiä lähes kaikille levittäjille.
Porri tekee nykyään käännöksiä ainoastaan valkokankaalle, mutta hän kertoo tehneensä aikanaan töitä myös Helsinki Televisiolle sekä MTV3:lle, kun yhtiö vielä työllisti freelancereita. Suurin ero tv- ja teatterikäännösten välillä on häneen mukaansa hyvin käytännöllinen:
– Suurin ero on se, että leffoihin tulee vain yksi rivi suomea, eli tilaa on vähemmän kuin telkkarissa. Käännökset tehdään myös vähän eri ohjelmilla.
Timo Porri (Kuva: Ritva Lehtonen)
Puhuvia päitä ja musta ruutu
Pari vuotta sitten Timo Porri nousi otsikoihin Star Wars: The Force Awakensin (2015) yhteydessä, sillä poikkeuksellisesti Porri kielsi laittamasta nimeään elokuvan loppuun. Asiasta kertoi esimerkiksi Yle.
Syy oli yksinkertainen: piratismin ja juonipaljastusten pelossa elokuvasta annettiin erittäin tuntuvasti editoitu versio kääntäjille.
– Kuvamateriaalissa oli vain puhuvia päitä, muuten oli mustaa. Muutenkin huikeat turvatoimet.
Porrin pitkän uran aikana elokuvat ja elokuvateollisuus ovat muuttuneet runsaasti. Siinä missä nykyään kääntäjät saavat nähtäväksi koko elokuvan omalta koneeltaan, ovat he aiemmin olleet teatteriesitysten ja puutteellisten repliikkilistojen varassa. Kääntäjillä oli nykyperspektiivistä katsoen hyvin alkeelliset välineet.
– Katsoimme elokuvan teatterissa ja otimme äänen kasetille. Kääntäessä piti yrittää muistella, mitä missäkin kohtauksessa tehtiin. Tätä kesti 2000-luvulle asti.
Tekniikan lisäksi myös aikataulut ovat Porrin mukaan muuttuneet huimasti.
– Usein pitäisi tehdä suomi ja ruotsi viikossa, vaikka ensi-iltaan olisi puoli vuotta. Emme useimmiten suostu siihen, vaan saamme toisenkin viikon.
Timo Porri kertoo, että hän ja muutamat muut pitkän linjan kääntäjät ovat kuitenkin onnistuneet säilyttämään suurin piirtein saman palkkatason. Toista on nuoremman polven av-kääntäjille, etenkin niillä, jotka työskentelevät käännöstoimistojen kautta.
Elokuvakäännös vuorokaudessa
Anna-Maija Ihander on työskennellyt hänkin jo yli kymmenen vuotta av-kääntäjänä. Hän opiskeli englannin kääntämistä Turun yliopistossa, ja hakeutui alan töihin jo ennen opintojensa päättymistä.
– Av-kääntäminen kiinnosti minua kaikkein eniten, joten lähdin tietoisesti etsimään, kuinka voisin tehdä sitä työkseni.
Ihander on tehnyt käännöksiä DVD:lle, televisioon ja suoratoistopalveluille. Suomentamisessa eri alustoille on merkittäviä eroja.
– Itse työ ei varsinaisesti poikkea, sillä samanlaisia tekstityksiä niille tehdään ja samoilla periaatteilla. Erot näkyvät siinä, mitä kautta eri formaateille tehdään töitä ja mitä niistä maksetaan.
Ihanderin mukaan DVD:lle ja suoratoistopalveluille tehdään käännökset hyvin kiireisellä aikataululla. Pahimmillaan hänelle on DVD-käännöksiä tuottava firma antanut täyspitkän elokuvan suomentamiseen vain yhden tai kaksi vuorokautta aikaa.
– Tv-sarjat taas jaettiin useammalle kääntäjälle, eli yksi kääntäjä ei suomentanut koko sarjaa. Periaatteessa yksi kääntäjä olisi parempi tai että kääntäjät olisivat edes yhteydessä toisiinsa, sillä se toisi yhtenäisyyttä käännöksiin. Yleensä näissä ei kuitenkaan edes tiennyt, ketkä muut ovat ohjelmaa kääntämässä. Urani alun jälkeen en enää ole suostunut ottamaan töitä vastaan tällaisilla ehdoilla.
Suoratoistopalveluille Anna-Maija Ihander on tehnyt dubbauskäännöksiä, eli käännöksiä suomenkielistä ääninäyttelyä varten. Dubbausten kohdalla on kuitenkin Ihanderin mukaan ollut inhimilliset aikataulut ja muihin kääntäjiin on voinut pitää yhteyttä.
Televisiokäännöksetkin tehdään nykyään eri käännösfirmoilla, lukuun ottamatta Yleisradiota, jolla on omat kääntäjänsä. Ihander kertoo, että Ylelle tehdessään hänelle on annettu hyvinkin pitkät työajat, esimerkiksi kuukausi tai jopa puoli vuotta.
– Tietysti se on sitten kääntäjästä itsestään kiinni, että kuinka paljon käännöstöitä on samaan aikaan työn alla.
Anna-Maija Ihander Paramount Studiosin edustalla. (Kuva: Anna-Maija Ihander)
Kuinka kääntäminen konkreettisesti toimii?
Av-kääntäminen muuttunut runsaasti ajoista, jolloin kääntäjien piti tallentaa ääniraita kasetille elokuvateatterissa. Anna-Maija Ihanderin mukaan käännöstyötä varten saadaan yleensä nähtäväksi sekä videokuva että käsikirjoitus.
– Ja käsikirjoitus vastaa tietysti videokuvaa, eli kyseessä ei ole esimerkiksi elokuvan alkuperäinen käsikirjoitus, vaan joku on sen transkriboinut suoraan videokuvasta.
Ihanderin mukaan kääntäjille toimitetaan joskus myös käännöspohja, jossa tekstit on ajastettu suoraan videokuvan päälle. Näiden laatu kuitenkin vaihtelee suuresti, ja suomen kieltä on myös usein hankala saada sopimaan toisella kielellä tehtyyn ajastusrytmiin.
– Käännöspohjat ovat lähes poikkeuksetta käyttökelvottomia. Niitä on viime vuosina tehty esimerkiksi automaattisella puheentunnistuksella, jolloin jälki on ihan mitä sattuu. Tai sitten näkyy, että kirjoittajalla on ollut heikko englanninkieli.
Usein myös kääntäjille toimitettu videotiedosto on todella heikkolaatuinen. Ihanderin mukaan levittäjät eivät uskalla tarjota laadukkaita videoita halvemmille käännösfirmoille, koska he pelkäävät elokuvien leviävän sitä kautta laittomasti. Siksi käännöksiä joudutaan usein tekemään kehnolaatuisilta videoilta, joissa voi myös olla suuri vesileima keskellä kuvaa.
– Luottamuksellisuus kuuluu kuitenkin kääntäjän ammattitaitoon ja -etiikkaan. Työhön kuuluu, että materiaalia ei levitetä mihinkään. Mutta sitten kun käytetään halpisfirmoja, joissa on töissä ketä tahansa, niin on ymmärrettävää, ettei levittäjä pysty luottamaan kääntäjiin. On ilmeisesti jotain ennakkotapauksiakin, joissa videot ovat levinneet kääntäjiltä eteenpäin.
Käännösvirheet herättävät aina kysymyksen laadunvalvonnasta: eikö kukaan tarkista käännöstä ennen julkaisua?
Anna-Maija Ihanderin mukaan laadunvalvonta vaihtelee huomattavasti. Kaikilla käännösfirmoilla ei välttämättä ole mitään laadunvalvontaa, mutta esimerkiksi Ylellä käännöksiä “kollataan” säännöllisesti. Kollaamisella tarkoitetaan sitä, että kääntäjä tarkistaa toisen kääntäjän työn ja kommentoi sitä. Ihander kertoo tehneensä vastaavia laadunvalvontatöitä DVD-käännöksille, mutta siinäkin oli omat haasteensa.
– Välillä tuli vastaan niin kauheita käännöksiä, että ajattelin vain, ettei tämän tyypin pitäisi olla alan töissä ollenkaan. Tai sitten sain itse todella kummallisia kommentteja käännöksistäni. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikille kääntäjille tekee hyvää saada kollegoilta säännöllisesti palautetta. Siinä löytää uusia näkökulmia, ja oma ammattitaito pysyy hanskassa.
Myös Timo Porrin mukaan laadunvalvonta vaihtelee yhtiöstä riippuen. Myös elokuvien ruotsinkielisen rinnakkaiskäännöksen tekijä Janne Staffans on silloin tällöin esittänyt huomautuksia hänen käännöksistään.
Hintakilpailu syynä käännösvirheisiin
Anna-Maija Ihanderin mukaan av-kääntäjien suurin haaste on alalla tapahtuva hintojen poljenta.
– Siinä, mitä käännöstyöstä maksetaan, on todella laaja haitari. Käännösfirmat kilpailevat jatkuvasti keskenään, ja pääkilpailuvaltti on hinta. Käännösten laatu on usein toisarvoista, vaikka monet firmat väittävät, että laatu on heille tärkeä.
– Viime vuosina olemme kovasti yrittäneet taistella sitä vastaan, ja olemme saaneet aikaan esimerkiksi työehtosopimuksen. Ongelma on kuitenkin se, että moni alalla on niin sanottuja näennäisyrittäjiä – eli meidät on laitettu yrittäjien asemaan, mutta käännösfirma sanelee kuitenkin kaiken niin kuin työnantaja. Silloin työehtosopimukset eivät koske näitä firmoja.
Paljon huomiota ja valituksia herättäneet käännösvirheet johtuvatkin Ihanderin mukaan juuri av-kääntäjien työoloista.
– Suurimmat syyt TOP-3: Kiire, huonot palkat ja suuri vaihtuvuus. Jälkimmäinen johtuu kiireestä ja huonosta palkasta. Vaihtuvuus on tosi iso ongelma, kun alussa niin innokkaat kääntäjät huomaavat jossain kohtaa, että eihän tällä voikaan elättää itseään. Kun alalla ollaan vain vähän aikaa, ammattitaito ei pääse karttumaan.
Anna-Maija Ihander näkee, että tilannetta voisivat helpottaa itse tv-sarjojen ja elokuvien tuottajat.
– Jotenkin jännästi niistä jättibudjeteista unohtuu monesti se käännöstyö. Jos ajattelee vaikka jotain Game of Thronesia, eivät kansainväliset käännökset siinä budjetissa paljon tuntuisi, mutta se tekisi helposti käännöksistä laadukkaampia, kun kääntäjille olisi varattu asialliset palkkiot jo suoraan budjetissa.
Nykyään etenkin nuorella katsojakunnalla on hyvä englanninkielien osaaminen – eihän käännösvirheitäkään muuten huomattaisi. Jotkut katsovatkin elokuvia sujuvasti myös ilman tekstityksiä. Herää siis kysymys, kannattaako käännöksiin panostaa.
Ihanderilla on kuitenkin osuva perustelu siihen, miksi suomenkielisten käännösten tasolla on merkitystä.
– Suurin tekstimäärä, mitä valtaosa ihmisitä lukee päivittäin, on nimenomaan tv-tekstityksiä. Monelle se voi olla jopa ainoa teksti, mitä lukee. Siksi olisi tärkeää, että tuutista tuleva kieli on laadukasta.
