Hylkää jo Blu-ray-levysi ja elokuvateatterit – Tämän takia 4K Ultra HD on nykyään elokuvien harrastajan ykkösvalinta

24.06.2019 10:00 | Osku Kannisto

Leffaharrastajille elokuvateatterit ja Blu-ray-elokuvat ovat olleet jo pitkään parasta antia. Ultra HD -elokuvat ovat niistä seuraava askel, joka teknisesti ylittää jopa elokuvateatterin rajat – myös käytännössä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Arkikielessä 4K on useimmin käytetty termi, kun tarkoitetaan 3840×2160 tarkkuuden kuvaa. Teknisesti tarkempi termi tälle tarkkuudelle on UHD eli Ultra HD eli Ultra High Definition. Pikselien lukumäärä ja tarkkuus on siinä nelinkertainen tuttuun täysteräväpiirto (Full HD) –videoon (1920×1080) verratessa.

Lisääntynyt tarkkuus on kuitenkin käytännössä vain osa uusien elokuvien viehätystä.

Tarkkuutta mielenkiintoisempi ja huomattavampi parannus on HDR (High Dynamic Range). Se laajentaa kotielokuvien värimaailman vastaamaan elokuvateattereista tuttua DCI-P3 -väriavaruutta. Blu-ray-levyillä käytössä on BT.709, jonka väriavaruus jää kokonaisuudessaan DCI-P3:n sisään. Laajennukset tulevat käytännössä vihreään ja punaiseen pääväriin, joiden kautta näytettävän värikirjon laajuutta kasvatetaan.

Ultra HD / 4K-elokuvista nauttimiseen tarvitaan 4K-televisio, joka on mieluusti tuumakooltaan iso ja siitä löytyy HDR-tuki. 4K HDR -videoita löytyy jo hyvin Netflixistä ja Amazon Prime Videosta. Elokuvien osalta paras digipalvelu on Applen iTunes, jonka valikoima on erittäin kattava. Kaikista parasta laatua havittelevan on kuitenkin syytä suunnata katseensa Ultra HD -Blu-ray -levyihin ja -soittimiin.

Ultra HD Blu-ray eli UHDBD-elokuvat ovat suora seuraaja Blu-ray- eli BD-levyille ja myydään levyillä stremauksen sijaan. Niitä löytyy hyvin varustetuista tavarataloista sekä nettikaupoista. Käytännössä ne tunnistaa 4K Ultra HD -logosta ja mustasta muovikotelosta. Kotelon sisällä on lähes poikkeuksetta myös Blu-ray-levy elokuvasta.

UHDBD-levyt ovat fyysisesti samankokoisia CD-, DVD- ja BD-levyjen kanssa. Niiden kapasiteetti on kuitenkin isompi. Siinä missä kaksikerros bd-levylle mahtuu parhaillaan 50 gigatavun edestä kuvaa ja ääntä, saa kolmikerros uhdbd-levylle jopa 100 gigatavua.

BD-levyillä elokuvien maksimaalinen bittivirta kuvalle ja äänelle on 48 Mbps, josta kuva kattaa maksimissaan 40 Mbps. Video on pakattu käytännössä uusilla levyillä aina H.264/MPEG-4 AVC -koodekilla (advanced video codec). Vanhemmissa BD-elokuvissa käytössä on myös MPEG2-pakkausta. Videon maksimitarkkuus on Full HD ja väriavaruus BT.709 8-bittisin värein.

UHDBD-levyillä kuvalle ja äänelle on käytössä maksimissaan 82-128 Mbps. Video pakataan käytännössä H.265/HEVC-koodekilla (high efficiency video codec), joka on tehokkuudeltaan huomattavasti edeltäjäänsä AVC:ta parempi ja vaatii samalla enemmän suorituskykyä soittimelta. Video on UHD-tarkkuudella ja väriavaruus on REC.2020 10-bittisin värein. Käytännössä televisiot ja projektorit eivät vielä pysty REC.2020 -väreihin, joten elokuvien värit pysyvät DCI-P3-väriavaruuden normeissa. BD-levyistä poiketen UHDBD tukee myös nopeampaa 60 fps -videota.

3D UHDBD-levyjä ei ole.

Suurimmat erot Blu-rayhin saadaan uudistuneen HEVC-koodekin ansiosta. Koodekki pystyy pakkaamaan kuvaa monikertaisesti AVC:ta tehokkaammin. Merkittävämpää on kuitenkin laajentunut dynamiikka, jonka HDR tuo tullessaan. Lähes kaikki UHD BD -elokuvat tukevat ainakin kaikkien HDR-televisioiden HDR10-kuvaa.

Uusimmissa levyissä on käytössä usein HDR10:tä laajentavaa Dolby Vision tai HDR10+ -kuvaa, jolla videon sävyjä voidaan korjailla kohtausten perusteella entistä tarkemmiksi ja ottaa kaikki ilo irti HDR-televisiosta. Valitettavasti taistelu Dolby Visionin ja HDR10+:n kohdalta on vielä käynnissä, joten soitinten ja televisioiden tuki niille on aina valmistaja- ja mallikohtaista.

Blu-ray-levyjen ja aiempien dvd-levyjen suurimpiin ärsytyksiin kuuluivat aluekoodit, joiden takia eri puolilta maapalloa ostetut elokuvat eivät toimineet kotimaisissa soittimissa – ainakaan ilman aluekoodin kiertoa. Tästä ongelmasta ei onneksi UHD BD -levyjen kanssa tarvitse enää kärsiä. Elokuvat voi siis tilata mistä päin maailmaa tahansa vailla pelkoa toimimattomuudesta.

Teknisiä speksejä tärkeämpää on se, miltä 4K Ultra HD -elokuvat kotona oikeasti näyttävät. Ja lyhyt vastaus tähän on: erinomaisilta.

Totuus on, että laadukkaalta televisiolta huipputarkkaan HDR-kuvaan totuttua, elokuvateattereissakin käynti tuntuu kuvan osalta lattealta kokemukselta. UHD DB -elokuvat vievät katselukokemuksen selkeästi seuraavalle tasolle näyttävyydessä.

Ero Blu-ray-elokuviin tulee selkeäksi kuvan yksityiskohtaisuudessa, vaikkei elokuvia olisi 4K-tuotantoina tehtykään. Tehokkaampi pakkaus saa kuvan luonnolliseksi ja katselukokemuksen nautinnolliseksi terävöittämättä kuvaa. Ero BD-elokuviin korostuu, mitä isommalta televisiolta kuvaa katsellaan.

Erot teatteriin ja Blu-ray-elokuviin näkyvät selkeiten kuvan dynamiikassa. Kirkas auringonpaiste ja pistemäiset valonlähteet kuten autojen lamput ovat aidosti kirkkaita. Tästä huolimatta sävyt eivät tukkeudu vaaleassa eikä tummassa päässä. Eli ikkunasta ei näy vain kirkasta valkoista vaan siellä nähdään kirkasta luontoa ja toisaalta varjoista löytyy yksityiskohtia. Värit eivät posteroidu vaan auringonlaskujen liukuväritys toistuu näyttävästi ilman porrastuneita värejä.

Laajentunut väriavaruus ei näyttele käytännössä yhtä suurta roolia kuvan parannuksessa kuin bittisyvyys ja kasvanut kirkkaus. Poikkeuksen muodostavat scifi-, fantasia- ja animaatioelokuvat, jossa väriavaruuden ei tarvitse noudattaa luonnon värejä. Tällöin värien sävyjä voidaan tuunata astetta entistä pidemmälle, mikä tuo elokuvaan mukavaa nostetta.

HEVC-koodaus osoittaa kyntensä käytännössä eikä AVC-koodausta jää kaipaamaan. HEVC ei korosta filmikohinaa tai pistemäistä digikohinaa lainkaan. Elokuvat toistuvat levollisesti ja kohina toimii tunnelmaa lisäten silmälle hyppivyyden sijaan. Iloista on huomata myös, kuinka luontevasti liikkuva vesi ja tuli pakkautuvat. Kohteiden ympärille ei tule palikoitumista tai pikseliharsoja.

Iloista on, että vanhempien elokuvien katselu HDR-remasteroituna on osoittautunut erittäin miellyttäväksi kokemukseksi. On suorastaan mahtavaa nähdä ikisuosikkinsa päivitettyinä nykyaikaan pilaamatta silti elokuvien ilmettä. Luonnollisesti tarkkuus elokuvissa ei vastaa nykyisiä digielokuvia, mutta HDR-värityksestä on niin suuri nautinto, ettei vanhojen versioiden perään jää haikailemaan.

Juttusarjan toinen osa julkaistaan sunnuntaina 30.6.2019. Siinä kerrotaan, miten omaa kotiteatteriaan kannattaa lähteä päivittämään Blu-raysta UHD:n suuntaan.