Salaliittoja, pornotähtiä, Kiina-propagandaa, zombeja… – Katsoimme viisi elokuvaa tänään alkavan Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistosta

20.09.2018 09:06 | Teksti: Tuukka Hämäläinen, Tatu Junni & Aki Lehti

Rakkautta & Anarkiaa käynnistyy tänään ja jatkuu aina syyskuun loppuun asti. Festivaalin ohjelmisto kattaa kaikkiaan 160 pitkää elokuvaa. Katsoimme niistä etukäteen viisi.

Muropaketissa käsitellään perinteisesti ennen kaikkea Hollywoodin valtavirtaa sekä scifi- ja kauhuelokuvia. Nyt päätimme kuitenkin poiketa tutusta kaavastamme ja tehdä läpileikkauksen Rakkautta & Anarkiaa -ohjelmistoon katsomalla viisi satunnaista maistiaista festivaalin laajasta elokuvatarjonnasta.

Otimme katsottavaksi tanskalaistrillerin The Guilty, ökyrikkaista jenkeistä kertova dokumentin Generation Wealth, zombiemusikaalin Anna and the Apocalypse, hämmentävän japanilais-ranskalaisanimaatiohäröilyn Mutafukaz sekä silkkaa Kiina-propagandaa olevan Operation Red Sean.

The Guilty

Tanskalaisen Gustav Möllerin esikoisohjaus The Guilty on minimalismissaan nerokas ja painostavakin trilleri, jonka lähin vertailukohta on Tom Hardyn tähdittämä Locke (2013). Molemmissa elokuvissa nimittäin lähinnä puhutaan puhelimessa, draaman kehkeytyessä toisaalla, mutta kummankin elokuvan intensiteetti vain hyötyy tästä äkkiväärästä ratkaisusta.

The Guiltyssa tapahtumien keskiössä on hyllytetty poliisi Asger (Jakob Cedergren), joka odottaa oikeudenkäyntiä tekemällä duunia hätäkeskuksessa. Eräänä iltana hänelle soittaa nainen, joka kertoo, että hänet on kidnapattu. Tästä käynnistyy hetkinen jäljitystehtävä, jonka myllerryksessä myös Asger itse joutuu kohtaamaan tekonsa ja menneisyytensä.

The Guiltysta ei pidä paljastaa liikaa, sillä tarina kulkee parhaiten ilman turhia ennakkotietoja. Sen kuitenkin voi sanoa, että elokuva onnistuu sykähdyttämään katsojaa, vaikkei kuvakulma koko elokuvan aikana poistu hätäkeskuksen seinien sisältä. Myllerryksen keskellä Jakob Cedergren upean roolisuorituksen, jossa vähemmän on todellakin enemmän.

Tuukka Hämäläinen

Anna and the Apocalypse

Oli tavallaan vain ajan kysymys, milloin elävät kuolleet saavat myös oman musikaalinsa, ja nyt tämä resepti onkin toteutettu Skotlannissa. John McPhailin ohjaama Anna and the Apocalypse on huvittava yhdistelmä zombie-kauhua ja melodramaattista musikaalia. Elokuva tasapainoilee jossakin teinidraaman ja splatterin rajamailla.

Tarinan pääosassa on elokuvan nimen mukaisesti nuori Anna (Ella Hunt), joka on päättänyt pitää välivuoden ennen yliopistoon menoa. Joulu tekee tuloaan ja Anna kaipaa pois pienestä kotikaupungistaan, jossa hänelle ongelmia tuottavat nihkeä rehtori Savage (Game of Thronesista tunnettu Paul Kaye), ääliö ex-poikaystävä Nick (Ben Wiggins), sekä Annaan kuolettavan rakastunut ystävä John (Malcolm Cumming). Kun zombiapokalypsi sitten puhkeaa, joutuvat ihmissuhteet törmäyskurssille, eikä laulu- ja tanssinumeroilta voida välttyä.

Anna and the Apocalypse on kaukana täydellisestä musikaalista tai zombielokuvasta, mutta sillä on oma charminsa. Selvästi melko kevyttä budjettia käytetään elokuvassa tehokkaasti. Kappaleet ovat parhaimmillaan erittäin uskottavaa poppia ja vitsitkin toimivat valtaosin hyvin. Kauhukomedian ulkoasusta huolimatta Anna and the Apocalypse heittäytyy kuitenkin monin paikoin yllättävän vakavaksi, eikä myöskään ei-niin-kovin-hienovarainen Brexit-kritiikki jää mitenkään huomaamatta.

Tuukka Hämäläinen

Generation Wealth

”Kaikki haluavat olla rikkaita. Jos se ei ole mahdollista, haluavat he edes tuntea olonsa rikkaiksi. Ja jos he eivät halua tuntea oloansa rikkaiksi, ovat he varmaan kuolleita”, julistaa lomaosakemoguli David Siegel uutuusdokumentissa Generation Wealth. Elokuva sukeltaa kapitalismin sydämeen ja kysyy, miksi ihmisten hinku rikastua ja juhlistaa pinnallisuutta on lisääntynyt niin vankasti ja mitä oireita se on kulttuuri- ja yksilötasolla aiheuttanut.

Generation Wealth lähestyy aihetta ohjaajansa Lauren Greenfieldin työn kautta. Entinen kuvajournalisti kiersi kuvaamassa Yhdysvaltain äveriäitä jo 90-luvulla. Tänä vuonna valmistuneella dokumenttielokuvalla Greenfield laajentaa kirjojensa ja The Queen of Versailles -dokumentin (2012) antia päästämällä ääneen pinnalliset punnanpinoajat. Ja millaisia juttuja heidän suustaan kuullaankaan!

Generation Wealthin hahmogalleria on hämmentävä. Osaan haastattelun antaneista suhtautuu väkisinkin huumorilla, mutta päällimmäiseksi tunteeksi nousee kuitenkin sääli. Miten pinnallista elämää nämä ihmiset elävätkään. Kaikki pyörii blingblingin ja rahan ympärillä, eikä mikään määrä pätäkkää tunnu silti riittävän. Suru ja vastenmielisyys nousevat pintaan siinä kohtaa, kun kameran eteen astuu 6-vuotias ”kauneuskuningatar” kertomaan suhteestaan rahaan.  ”Haluan isona rahaa, rahaa, rahaa. Ja sitten haluan tuhlata sitä ja pussailla sitä”, räikeästi meikattu tyttö kertoo ilman huumorinhäivääkään.

Vieressä äiti nyökyttelee hiljaa. Katsoja itkee tai huutaa. Ehkä molempia.

Generation Wealth on hillittömän koukuttava ja samalla pysäyttävä ajankuva, joka pistää uskon ihmiskuntaan koetukselle. Elokuvan näkemisestä ei jää hyvä olo, mutta se saa miettimään omaa elämää ja ympäröivää maailmaa. Hyvältä dokumentilta ei varmaan juuri enempää voisi pyytää. Bonuksena tulee 24 karaatin kultavessoja, kauneusleikkauksia, Kiinaan rakennettu yksityinen Valkoinen talo, 20 000 dollarin käsilaukkuja, pornotähtiä, Donald Trump ja kiinalaisia käytöstapaoppaita, jotka opettavat nousevalle keskiluokalle veitsen ja haarukan käyttöä banaanin kanssa.

Tatu Junni

Mutafukaz

Aikuisten animaatioelokuva Mutafukaz on ilahduttavasti todella uskollinen saman nimiselle ranskalaissarjakuvalle. Ääriväkivaltainen teos on ollut melkoinen hitti kotimaassaan ja myös englanniksi käännetyt kaksi albumia ovat myyneet ilmeisen hyvin.

Ranskalais-japanilaisen elokuvaversion ovat ohjanneet Shōjirō Nishimi ja sarjakuvan luoja Guillaume ”Run” Renard, jotka sekoittavat animea eurooppalaiseen tyyliin, tai oikeastaan osittain ranskalaiseen realistiseen piirrosjälkeen, vaikka elokuva esittääkin maailman lähinnä puolentoista tunnin mittaisena happotrippinä.

Päähahmona nähdään pallopäinen pizzalähetti Angelino, joka joutuu skoottereineen kolariin. Sen seurauksena hän alkaa nähdä hallusinaatioita lonkerohirviöistä, jotka ovatkin ehkä oikeita. Sekopäiseen soppaan nakataan vielä mukaan salaliittoteorioita, murhanhimoisia agentteja ja avaruusmonstereita ja keitoksen annetaan kiehua reippaasti yli reunojen.

Rymistely kannattaa katsoa teatterissa, jossa taustalla meuhkaava moderni hip hop ja dubstep mataline bassoineen pääsee oikeuksiinsa. Jotkut ovat pitäneet surrealistista animaatiota vaikeana, jota se ei todellakaan ole. Mutafukaz on viihdyttävää ylikierroksilla käyvää tykittelyä, jolla on jotain sanottavaakin, sen kommentoidessa maailman menoa satiirin keinoin. Jos John Carpenter tekisi animaation amfetamiinipöllyssä, niin lopputulos voisi näyttää juuri tältä.

Aki Lehti

Operation Red Sea

Hongkongilainen ohjaaja Dante Lam saa tällä kertaa rellestää oikein kunnolla, suuremmalla budjetilla kuin koskaan aiemmin. Lopputulos on ehdottomasti vuoden parhaimpia toimintaelokuvia, tositapahtumiin perustuva sotaspektaakkeli, jossa jengiä kuolee kuin Commandossa ja isänmaata ylistetään kuin kamalassa Olympos on valloitettu -elokuvassa.

Operation Red Sea on rehellisen rasistinen ja turruttavan väkivaltainen tekele, johon on pakko suhtautua huumorilla, sillä muuten paatoksellinen patriotismi alkaa yököttää. Erilaisen sotaelokuvan tästä tekee se, että kyseessä on rehellinen kiinalaispropaganda. Kansantasavaltaa hallitsevan puolueen avustuksella tehdyssä väkivaltamässäilyssä on mukana muun muassa Kiinan laivasto. Leffa suorastaan huutaa ”tässä teille armeija ja rahaa mielin määrin, näyttäkää mihin maamme pystyy!”.

Touhu on periaatteessa aivan samaa kuin Yhdysvalloissa: jos teet sotaleffan johon tarvitset propseja ja/tai joukkoja statisteiksi, niin Pentagon auttaa mielellään kunhan armeija esitetään heidän haluamassaan valossa.

Enemmän tietoa kaipaavien kannattaa lukea Warwickin yliopiston Georg Löfflmannin syväluotaava artikkeli aiheesta.

Melkein kahden ja puolen tunnin mitassaan Operation Red Sea on turhan pitkä paketti

Aki Lehti

Näytösajat ja lipunmyynti Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin kotisivuilla.