Kommentti Netflix yllätti juuri iloisesti – ”Parempi kuin uskalsin odottaa, eikä sudenkuoppiin kaaduttu”
High Score – Pelaamisen kulta-aika on viihdyttävä dokumenttisarja, jota voi suositella jokaiselle pelikultturista kiinnostuneelle.
Netflixissä julkaistiin viime viikolla kuusiosainen video- ja tietokonepelidokumenttisarja High Score – Pelaamisen kulta-aika. Sen ensimmäiset kuusi jaksoa käyvät läpi nykyisen pelikulttuurin aamunkoiton ja aamupäivän – painopiste on siis alan alkuajoissa, ja nykytilannetta sivutaan vain ohimennen. Tarkempaan tarkasteluun videopelien taipaleelta otetaan roolipelit, konsolisota ja taistelupelit.
Etenkin Netflixin populaarikulttuuria käsittelevät dokumentit jäävät usein pintapuolisiksi, ja pahimmassa tapauksessa ne ovat levotonta katseltavaa, jossa toteutustapa tönii katsojan loitolle kiinnostavankin aiheen parista. Esimerkiksi 80-luvun rakkaimmat lelut (The Toys That Made Us) on lähtökohtaisesti hyvä sarja mielenkiintoisesta aiheesta, mutta sen levoton leikkaus ja muka-nokkela narratiivi kääntyvät itseään vastaan ainakin omalla kohdallani.
Myös High Score on silkkaa viihdettä, mutta dokumentti onnistuu olemaan ärsyttämättä katsojaa, ja jakaa samalla kiitettävissä määrin uutta tietoa pelialaa jo jonkin verran seuranneellekin. France Costrelin luomus on kauttaaltaan tuntuvasti parempi ja huolellisemmin tehty kuin mitä siltä etukäteen uskalsin odottaa.
Kameran eteen on passitettu esimerkiksi Space Invadersin luoja Tomohiro Nishikado, Nintendo-legenda Hirokazu Tanaka ja – todellinen guru – epäonnistuneen E.T.-pelin kehittänyt Howard Scott Warshar. Dokumentin kertojana toimii Super Marion ja Luigin äänenä tunnettu Charles Martinet. Tuoreiden haastatteluiden lomaan on kaivettu arkistomateriaalia ilahduttava määrä. Kuten esimerkiksi tämä 90-luvun alun Super Mario -mainos, jonka varmasti moni Muronkin lukija muistaa:
High Score – Pelaamisen kulta-aika onnistuu tietenkin vain raapaisemaan pintaa valtavan laajasta ilmiöstä. Dokumentin jälkeen omaa tietouttaan voi laajentaa vaikka Blake J. Harrisin Console Wars -kirjalla (2014), joka on silmiä avaava teos.
Eikä unohtaa ei sovi myöskään suomalaista pelikirjallisuutta, jota on ilmestynyt viime vuosina ilahduttava määrä. Juho Kuorikosken Sinivalkoinen pelikirja (2014) on jo alan perusteoksia. Tämän vuoden uutuuksia kirjahyllyyn ovat mm. Tuukka Hämäläisen ja Aleksandr Manzosin Pelien äärettömät maailmat ja Pelaaja-lehden tuleva PlayStation-kansa.
Toistaiseksi on epäselvää, jatkaako Netflix High Score -sarjaa, mutta näin sopisi toivoa. Vaikka kyse on silkasta purkasta ja popcornista, katsoo näin viihdyttävästi tehtyä dokumenttia ilokseen.
