Marvel menestyy, DC Comics kompuroi – Näin 60-luvun supersankarit mullistivat Hollywoodin ja elokuvabisneksen

Marvel Studios on mullistanut viimeisen 13 vuoden aikana elokuvateollisuuden supersankarituoteperheellään. Warner Bros. Pictures / DC Comics ei ole kerännyt onnistumisia samalla tavalla, vaikka hittejä siltäkin löytyy. Mitä Marvel on tehnyt toisin kuin kilpailijansa?

Internetissä, joka on aina oikeassa, liikkuu juttu. Siinä Fast & Furious -elokuvasarjan tekijät ja näyttelijät kertovat keksineensä Marvel Cinematic Universen ja Avengersin idean. Elokuvasarjan viides osa Fast Five  – oikea BLAM-elokuvan (Big Loud Action Movie) prototyyppi – oli uhoajien mukaan yhdistämässä eri F&F-elokuvien hahmoja vuonna 2011 ennen The Avengersia (2012).

Joo, ei muuten tainnut olla.

Marvelin maailma oli Avi Aradin ja Kevin Feigen keksintöä ja se otti haltuunsa uuden vuosituhannen kaksi ensimmäistä vuosikymmentä.

Tämä on Marvelin maailma, me vain elämme siinä.

Alun perin Marvel-maailma keksittiin jo vuonna 1961, siis 60 vuotta sitten, kun Stan Lee, Jack Kirby, Steve Ditko ja muutamat muut keksivät leikkiä sankareilla, pitää hauskaa, luoda uutta suurta mytologiaa ja samalla tehdä hahmoista kiukkuisen temperamenttisia melkein eläviä ihmisiä.

DC-sankarit, jotka silloin National-nimellä tunnettu yhtiö kehitti 1930-luvun lopulla, alkoivat elää samaa maailmaa, omaa DC-maailmaansa, vasta Marvelin tulon jälkeen. Se tarkoitti, että Batman ja Teräsmies saattoivat naurettavasti ottaa yhteen, ja Teräsmies juosta kilpaa The Flashin eli Salaman kanssa. Sankarit olivat kohdanneet ennenkin, mutta Marvelin idea herätti perheyhtäläisyyden kekkerit henkiin.

Kun Metropolis ja Gotham kohtaavat

DC ehti ensimmäisenä siinä mielessä, että se keksi Oikeuden puolustajat eli Justice Leaguen, joka tosin oli Garder Foxin keksintö 1940-luvun alusta ja nimeltään Justice Society of America. Se oli amerikkalainen superjoukko-osasto. Samainen Fox oli keksimässä vuonna 1960 Justice League -joukkoa, joka teki enemmän YK-hommia sodanjälkeisen maailman hallinnassa ja kylmän sodan kurissa pitämisessä.

Mutta ei ollut mitään ehyttä maailmaa. Batman asui Gothamissa, Teräsmies Metropolisissa ja jotkut jopa Atlantiksessa tai eivät missään.

Lopulta Marvel keksi perheyhteyden ja suurimman mytologisen saippuaoopperan, jossa luontevasti luonnikkaat sankarit voivat vierailla toistensa tarinoissa ns. Marvel Team-Up -periaatteella. Tämä oli se neronleimaus. Sankarit olivat yhtä suurta epätoimivaa perhettä ja sukua, friikkejä, jotka tappelivat maailman ennakkoluuloja ja toisiaankin vastaan heti kun supervänkyräisiltä konnilta ja niiden hyökkäyksiltä joutivat.

Vaikka piirtäjät loivat hahmojen tarinoita lähes omin päin, yksi isäntä hallitsi ja valvoi koko katrasta kuin kapitalistijohtajan paras esimiespalvelija. Käsikirjoittaja ja toimittaja Stan Lee jutteli Bullpen Bulletin -palstalle lukijoilleen aivan kuin hän olisi se nukkemestari, joka sai kaikki eriskummalliset sankarit ja konnat tanssimaan. Niin kuin hän olikin. Hän nimittäin oli päällikkö, se-joka-määrää, vaikka sarjakuvan ystävät eivät voi sietää edesmennyt Excelsior-miestä. He ovat aina hiljaisen rajun Jack Kirbyn ja merkillisen oikeistolaisen erakon, Steve Ditkon kannalla.

Disney voitti Warnerin

Juuri tästä Marvel-sankarien saippuaoopperamaisesta luonteiden ja juonilankojen vyyhdistä johtuu se, että Marvel pesee tälläkin hetkellä DC:n kovalla marginaalilla. Tai jos halutaan puhua suuryhtiöistä, Disney pätkii Warneria.

Disney oppi perhehommat jo mykillä eläimillä, kaikkien rakastamilla sarjakuva- ja animaatiohahmoillaan. Se on tehnyt samaa myös Star Warsilla, jonka viimeiset elokuvat ovat olleet nostalgisia luokkakokouksia.

Marvel-perheen kinemaattinen universumi tosin ei syntynyt Disneyn mahtikäskyllä vaan ennen sen aikaa Marvel-yhtiöiden päätöksestä pitää haaveissa olleiden elokuvien kontrolli Marvelin omissa käsissä ja käyttää elokuvayhtiöitä vain tuotanto- ja jakelulaitoksina.
Todellinen välkky taustalla oli Marvel Cinematic Universen luoja ja elokuvatuotantoja vuodesta 2009 johtajana valvonut Kevin Feige, elinikäinen Marvel-fani. Hän päätti että elokuvien tuli noudattaa Marvel-myyttien perusteita ja logiikkaa. Uskottavuuden lähde on kunkin elokuvan sisäinen sekä niiden suhteisiin liittyvä ykseys.

Siitä se toisen asteen sepitetty maailma, tai popmyyttien kokoelma, sitten syntyi.

Suurimmat tv-sarjat ja indie-kosketus

Sarjakuvaleffat olivat olleet melko lailla surkeita 70-luvun Superman-aloitusta ja vuonna 1989 Tim Burtonin Batman-uudelleenkuvittelua lukuunottamatta. Niinpä Marvel-yhtiö teki jo ennen Disney kauppoja suurisuuntaisen ratkaisun ei vain tehdä parempia supersankarielokuvia vaan luoda 60-luvun aineksista uusi maailma. Käytännössä se muutti Hollywoodin suurimmat elokuvat tv-sarjan kaltaisiksi. Mittakaava vain on muutamaa kertaluokkaa isompi.

Feigen käsissä ja valvonnassa elokuvat kunnioittivat sarjakuvaperinnettä ollen samaan sekä ylimaallisen isoja että arkisia, niin vakavia kuin humoristisia. Tuotantolinjaa ohjasi kaksi sääntöä: Marvel-universumin tulee kaiken aikaa kehittyä ja muuttua, niin kuin asiat elämässä ja maailmassakin tekevät, ja joka kerta piti tehdä asioita niin, ettei sellaista ole ennen nähty.

Säännöt pitävät yhä. Juuri tästä syystä Feige suosii elokuvantekijöinä independent-tekijöitä kuten Nomadlandilla Oscarin voittanut kiinalaistaustainen Chloé Zhao, joka sai ohjattavakseen astetta tai paria tuntemattomamman, pioneeri Jack Kirbyn luoman hahmokatraan Eternals.

Osa Marvel-sankareista periytyy vuodelta 1939 ja Timely-yhtiön linjasta, kuten Kapteeni Amerikka eli Captain America. Suurin osa tulee 1960-luvun Marvel Comics -lehdistä, monet myöhemmistä kehityslinjoista. Mutta mistä ne sitten tulevatkin, niiden on oltava hahmon historiaa kunnioittavia ja asutettava samaa Marvel-maailmaa. Disneyn rohmuttua itselleen myös Fox-yhtiön ja sen merkkipääoman, myös Ryhm-X (X-Men) ja Ihmeneloset (Fantastic Four) astuvat luokkakokoukseen ennen pitkää.

Järkeä jatko-osiin

Marvelit ovat tyystin muuttaneet Hollywoodin logiikan. Siinä missä DC pärjäilee oman DC Extended Universensa kanssa joten kuten luomalla kunkin hahmon saagaa uusiksi muutaman episodin verran, Marvel on luonut suursuvun tai valtavan laajentumaperheen. Sellainen antaa kerronnalliset perustelut elokuvateollisuuden muutenkin harrastamalle jatko-osa-, remake- ja reimagining -tuotannolle.

DC pärjäsi hetken Burtonin kahdella Batmanilla ja muuttui murskattujen toiveiden taloksi Joel Schumacherin kahdella sinänsä vängänhauskalla jatko-osalla. Herätys oli britti Christopher Nolanin Yön ritari -trilogia, joka oli Gothamin kunnallispolitiikkaa terrorismin vastaisen sodan aikana.

Wonder Womanin feministinen amatsonikultti lässähti jo toisessa osassa.

DC pitää pintansa pyrähdyksin, sprinttimatkoilla, tai sitten ei pidä. Marvel on kenties sarjakuvien sinänsä kunniakasta historiaakin suurempi viihteen voimabrändi, joka jatkaa huipulla kunnes iso mentaliteetti kääntyy ja yleisö kyllästyy kosmisten yli-ihmisten maalliseen mytologiaan.

Se aika ei kuitenkaan ole vielä, ei lähelläkään.

Marvel Cinematic Universe – virstanpylväät

1961 – Sarjakuvien kulta-ajan eli 30- ja 40-lukujen veteraani Stan Lee hahmottelee omanlaisensa Marvel Comics -maailman ja sen inhimillisen vaikeat sankarit alkaen riitelevällä ihmeperheellä Fantasti Four. Mukaan liittyvät ahdistunut teini Hämähäkkimies, sydänvikainen Iron Man, merenalainen kiukuttelija prinssi Namor eli Sub-Mariner, vihreäksi hurjimukseksi muuttuva Jekyll/Hyde -sovellus Hulk ja vanhan sodan Übermensch Kapteeni Amerikka sekä tietysti kaikkien epätoimivien friikkiperheiden alku, X-Men. Leen kanssa näitä olivat luomassa piirtäjät kuten Jack Kirby, Steve Ditko ja John Romita.

1981 – Marvel Productions -yhtiö perustetaan tekemään elokuvaa ja televisiota.

1986 – Marvel Entertainment Group perustetaan sisältäen Marvel Productions ja Marvel Comics -yhtiöt toimialoinaan sarjakuvat, animaatiot ja kirjat.

1993 – Marvel Studios, aluksi Marvel Films, perustetaan tähtäimessään elokuvatuotannot Marvel-hahmojen pohjalta. Johtoon nousee israelilaistaustinen Avi Arad, jolla on unelma: Marvel-sankarien perhe saippuamaisena uusmytologiana ja kontrolli omissa käsissä.

1998 – Marvel Entertainment syntyy Marvel Entertainment Groupin ja ToyBiz-yhtiön fuusiossa. Johdossa on isralilaissyntyinen Isaac Perlmutter, toimialoinaan sarjakuvat, elokuvat, kirjat ja videopelit. Marvel valitsee käsikirjoitukset, ohjaajat, tähdet ja muun ja myy valmiin paketin elokuvayhtiöille filmattavaksi ja levitettäväksi. Sopimukset New Line Cineman ja 20th Century Foxin kanssa tuottaa elokuvat Blade (2008), X-Men (2000), Spider-Man (2002), Daredevil (2003), Elektra (2005) ja Fantastic Four (2005) seuraavat. Mutta kaikki ei ole vielä kohdillaan.

2007 – X-Menin apulaistuottaja Kevin Feige valitaan Marvel Studiosin johtoon. Hän on elinikäinen Marvel-fani ja tuntee myytit läpikotaisin.

2008 – Marvel Cinematic Universe syntyy. Tuon otsakkeen alla alkaa elokuvien tuotanto käynnistyy elokuvalla Iron Man; toistaiseksi juoksu on tuottanut 23 elokuvaa sekä tv-sarjoja kuten uudet WandaVision (2021) ja The Falcon and the Winter Soldier (2021). Feigen alaisuudessa MCU on tuonut rahaa taloon järjettömältä kuulostavan 30 miljardin dollarin verran.

2009 – Disney ostaaa Marvel Entertainmentin neljällä miljardilla dollarilla ja liittää sen Disneyn omien alabrändiensa katraaseen. Hahmot ovat sitten alabrändin alabrändejä. Sellainen on Pixarin, Marvelin ja Star Warsin ideologia ja asema Disneyn Mikki-talon alaisuudessa.

2012 – The Avengers muodostuu valtavaksi hitiksi ja osoittaa supersankarielokuvien potentiaalin myös muulle Hollywoodille.