12 kysymystä tv-sarjoista – osa 12: Onko mitään ärsyttävämpää kuin hyvä tv-sarja, jonka taso romahtaa kesken kaiken?
12 kysymystä tv-sarjoista nyt on Muropaketin kaksitoistaosainen juttusarja, jossa toimittaja Tuukka Hämäläinen käy läpi television ääressä syntyneitä ajatuksia. Viimeinen osa käsittelee sitä, kun hyvät sarjat menettävät teränsä.
Kaikkia odotuksiani vastaan olen pitänyt paljon Netflixin hittisarjasta You. Psykopaattisen ja obsessiivisen Joe Goldbergin ”seikkailu” toimii kuin terävästi kirjoitettu musta komedia, sosiaalinen satiiri ja murhaajatrilleri tungettuna yhteen pakettiin.
Erityisen toimivien toisen ja kolmannen kauden jälkeen seurasi kuitenkin pettymys: parhaillaan kesken oleva neljäs kausi valtava lässähdys. Aiemmat kaudet perustuivat suoraan Caroline Kepnesin kirjoihin, mutta uusin kausi lähti omille teilleen, mikä saattaa osaltaan selittää sarjan suistumista raiteilta.
Spoilereita vältellen kuvailisin, että Englantiin sijoittuva neljäs kausi on yksinkertaisesti tyhmemmin kirjoitettu kuin edeltäjänsä. Sen hahmoissa ei ole samaa kolmiulotteisuutta kuin aiemmissa, eikä tarinassa ole samanlaista imua. Parhaillaan odottelemme vielä, että kauden loput jaksot saapuvat Netflixiin 9. maaliskuuta, mutta en ole kovin toiveikas jatkon suhteen.
Edellisessä kolumnissa käsittelin sarjojen jättämistä kesken. Yksi ilmeinen syy tähän on tietenkin se, kun sarjojen taso putoaa. Esimerkkejä on valtavasti.
Moni muistaa varmasti vielä sen pettymyksen, minkä Lostin (2004–2010) toinen kausi aikanaan tuotti. Tai sen kuinka Simpsoneiden (1989–), The Officen (2005–2013) ja Salaisten kansioiden (1993–2002) taso putosi, kullakin vuorollaan. Kun sarja on alun perin hyvä, tuntuu romahdus sitäkin suuremmalta.
Taso voi tietenkin notkahdella hieman, ilman että koko homma menee metsään. Esimerkiksi The Wiren (2002–2008) viimeinen kausi on selvästi heikompi kuin edeltäjänsä, mutta ei se vielä umpisurkea ollut. Ja harva sarja ylipäätään on sellainen pieni ihme kuin Seinfeld (1989–1998), joka nosti rimaa vielä viimeiselläkin kaudella.
Seinfeld on hyvä esimerkki siksi, että sarja tajuttiin lopettaa ajoissa. Jerry Seinfeld ja kumppanit saivat valtavat tarjoukset seuraavasta kaudesta, mutta he halusivat laittaa pillit pussiin hyvän sään aikana. Kun miettii tunnetuimpia lässähtäneitä sarjoja, ovat ne yleensä pitkiä sarjoja, joiden ei annettu loppua.
Screen Rantin listalla tällaisista sarjoista on esimerkiksi sellaisia pannukakkuja kuin Tuho-osasto (2001–2010), Heroes (2006–2010) ja The Killing (2011–2014), jonka viimeinen kausi olikin todellinen sekasotku. Siellä mainitaan myös Game of Thrones (2011–2019), joka tulee varmasti monelle lukijalle mieleen. Game of Thrones nousi epäonnisesti itseään suuremmaksi ilmiöksi ja eteni Youn tapaan taustalla olevia kirjoja pidemmälle, missä kohtaa ongelmat alkoivat. Ehkä tässäkin piilee yksi opetus.
Keskeisin opetus lässähtäneissä sarjoissa on kuitenkin se, että sarjojen pitää loppua. Ja ne kannattaisi lopettaa silloin kun laatu on vielä kohtuullisen korkealla, ei vasta sitten kun sarjan sydän on jo menetetty ja jäljellä on pelkkä irvikuva aiemmasta menestyksestä (kröhm-Simpsonit-kröhm). Mutta kapitalismin logiikalla toimiva viihdeteollisuus ei yleensä tällaiseen taivu.
Joskus tosin myös sarjan tekijät tahtovat itsepäisesti jatkaa.
Arrested Developmentin (2003–2019) viimeiset, Netlifixin tuottamat kaudet jos mikä ovat osoitus siitä, että joidenkin sarjojen pitäisi antaa kuolla, vaikka sitten keskeneräisinä. Erehdyimme hiljattain katsomaan koko sarjan uudelleen, eikä kausista neljä ja viisi ole kyllä paljonkaan hyvää sanottavaa.
Vitsi onkin siinä, että metsään menneeseen sarjaan ei tee mieli palata. Silicon Valleyn (2014–2019) kaltaisen täysosuman katsoo mielellään uudelleen, koska se oli laatua alusta loppuun. Mutta jos ihmeitä ei tapahdu, tulee You jäämään kertakatseluun.
SARJAN AIEMMAT OSAT:
12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 1: Pilaako Netflix tv-sarjat heilumalla kirves kädessä?
