Erilainen matka Lontooseen: Kävimme katsomassa, kun Tom Hiddleston itki räkä nenästä valuen parin metrin päässä

29.04.2019 13:01 | Helinä Laajalahti

Suurissa elokuvaspektaakkeleissakin esiintyneet näyttelijät palaavat silloin tällöin teatterin lavalle. New Yorkin Broadwaylla voi nähdä vähän väliä megatähtiä, mutta lähempänä, Lontoon Westendissä, teatterilavoilla ihastuttavat etenkin brittitähdet.

Olemme tottuneet näkemään Judi Denchin, Tom Hanksin, Bryan Cranstonin ja Tom Hiddlestonin kaltaisia isoja tähtiä pääasiassa elokuvissa ja televisiossa. Moni näyttelijä on kuitenkin aloittanut uransa teatterin lavalta, ja palaakin näyttämölle usein uudestaan.

New Yorkin Broadway tunnetusti vetää puoleensa laatunäyttelijöitä. Myös moni elokuvatähti suuntaa sinne aika ajoin testaamaan omaa osaamistaan myös elävän yleisön edessä. Tällä hetkellä Broadwaylla meneillään olevissa näytelmissä voi nähdä esimerkiksi Breaking Bad -tähti Bryan Cranstonin, Star Wars -tähti Adam Driverin ja Trainspotting-tähti Jonny Lee Millerin.

Oman suosikkinäyttelijänsä näkeminen livenä on aina sydänalaa liikauttava kokemus. Teatterissa se on mahdollista ja lisäksi vielä aivan laillista. Voi nähdä suosikkinsa lähes kosketusetäisyydellä vuodattamassa vuolaita tunteitaan vastanäyttelijöilleen ja ehkäpä jopa ottamassa kontaktia yleisöönkin.

Harva tulee huomanneeksi, että Suomesta on vain kolmen tunnin matka katsomaan näitä maailmantähtiä. Ei nimittäin tarvitse New Yorkiin saakka suunnata, kun moni mielenkiintoinen näyttelijä vierailee aika ajoin Lontoon näyttämöillä.

Shakespearen kotimaassa suuri osa kuuluisista näyttelijöistä on aloittanut uransa teatterilavoilla. Moni onkin kertonut rakastavansa teatteriesiintymistä Hollywoodia enemmän. Tällaisia ovat esimerkiksi herrat Ian McKellen ja Patrick Stewart.

Harrastan itse satunnaisesti teatterivierailuja näytöksiin, missä esiintyy joko omia suosikkinäyttelijöitäni tai muuten vaan mielenkiintoisia esiintyjiä. Suuret musikaalit jäävät helposti omalla kohdallani näkemättä, sillä vaikka elokuvissa pidänkin spektaakkeleista, teatterinäyttämöllä intiimimpi kerronta toimii mielestäni paremmin. Lisäksi kiinnostavat näyttelijät nähdään juuri näissä näytelmissä.

Olen nähnyt Broadwaylla Monty Python -musikaalin Spamalot sekä Chicagon, mutta enemmän muisteltavaa irtosi silti aikoinaan siellä nähdystä Noel Cowardin näytelmästä Blithe Spirit, jonka pääosissa esiintyivät muun muassa Angela Lansbury ja Rupert Everett.

Lähempänä ja omalle kukkarolle sopivammin saavutettavissa oleva Lontoo on kuitenkin henkinen kotini, jonne huomaan palaavani vähän väliä. Ja usein käyn samalla myös teatterissa. Tunnen ihmisiä, jotka käyvät Lontoossa teatterissa useita kertoja vuodessa. Omalla kohdallani harrastuneisuus on satunnaista – mutta siltikin innokasta.

Lontoon suurista olen nähnyt vain Les Miserablesin ja Mamma Mian, sillä minua sielläkin vetävät puoleensa pienemmät tuotannot. Tosin parisen vuotta sitten valtavassa kulttuurikompleksi Barbicanissa esitettyä Hamletia, jonka nimiroolia esitti Sherlock– ja Doctor Strange -tähti Benedict Cumberbatch, ei kovin pieneksi tuotannoksi voi laskea. Liputkin sinne myytiin loppuun hetkessä, muistan kun niiden tullessa myyntiin jonotin lippuja kesämökillä ajoittain katkeilevan mobiilinetin päässä.

Yksi kiinnostavimpia Lontoossa näkemiäni näytelmiä on ollut Bill Nighyn ja Carey Mulliganin tähdittämä Skylight. Valtavan paljon dialogia sisältävä näytelmä oli todellista kahden laatunäyttelijän juhlaa, jota katsoessa ei voinut kuin hämmästellä. Kuinka on edes mahdollista oppia ulkoa sellainen määrä vuorosanoja ja jaksaa esittää ne illasta toiseen?

Tuorein teatterivierailu Lontooseen oli katsomaan Harold Pinterin näytelmää Betrayal. Siinä esiintyvät Marvelin Avengers-elokuvien Lokina paremmin tunnettu Tom Hiddleston, Daredevil-sarjan Charlie Cox ja Zawe Ashton, joka on viime aikoina nähty muun muassa Netflix-elokuvassa Velvet Buzzsaw.

Viime tingassa ostettu lippu antoi paikan aivan lavan edestä kakkosriviltä, mikä niskakipuineen (edullisempi lippu = paikka niin lähellä lavaa, että pitää kurkottaa päätä taaksepäin) tarjosi todellisen aitiopaikan näyttelijöiden seuraamiseen läheltä. Betrayalin kolmiodraamassa tunteet ovat varsin pinnassa, minkä vuoksi jokainen näyttelijöiden esittämistä hahmoista päätyi kyynelehtimään näytelmän aikana.

Kun näkee suuren Hollywood-tähden itkevän räkä nenästä valuen parin metrin päässä omasta istumapaikasta, tuntee olevansa aidon lahjakkuuden äärellä. Tämä kyseinen näyttelijä oli nimittäin itse Hiddleston.

Lontoossa näyttelijät käyvät usein myös tervehtimässä katsojia näytelmän jälkeen poistuessaan teatterin takaovesta eli stage doorista. Suurten Hollywood-näyttelijöiden kohdalla on ymmärrettävää, että takaoven ympäristöön kertyy ihmisiä odottelemaan kameroineen. Kaikki sujuu kuitenkin sivistyneesti, sillä suosituimpien näyttelijöiden tapauksessa tapaamaan päästetään vain muutama kyseisessä näytöksessä ollut katsoja. Eivätkä turvamiehet kuuntele selityksiä, että näytelmä on nähty eilen. Pääsyliput päivämäärineen tarkastetaan jokaiselta.

Kaikki näyttelijät eivät kuitenkaan aina jaksa tavata fanejaan, joten stage door -tapaamiset ovat kiinni sattumasta.


Käytännön vinkit Lontoon teatterireissuun

Teatterireissu Lontooseen on mahdollista tehdä suhteellisen pienelläkin budjetilla riippuen siitä, missä vaiheessa liput tulee hankkineeksi. Suorat lennot Helsinki-Vantaalta voi saada esimerkiksi Gatwickin lentälle lentävältä Norwegianilta tai Heathrow’lle lentävältä British Airwaysilta noin sadalla eurolla.

Majoitus on Lontoon keskustan läheisyydessä kallista, mutta sieltäkin voi löytää nukkumapaikan muutaman kymmenen punnan hintaan per yö. Lontoo on niin suuri kaupunki, että majoituspaikkaa valitessa kannattaa ottaa huomioon kotilennon ajankohta ja se, miltä kentältä lento lähtee – Gatwickilta lähtevälle aamulennolle majoitusta kannattaa harkita Victorian aseman läheisyydestä, Heathrow’lle aikaisin aamulla suuntaavien kannattaa suunnata metron sijaan Paddingtonin asemalta lähtevään expressjunaan. Heathrow’n suhteen turistien perinteinen hotellialue löytyy esimerkiksi Bayswaterin alueelta.

Teatterilippujen hintahaitari on valtava ja on riippuvainen erityisesti siitä, missä näytelmä esitetään. Usein normaalit liput ovat kuitenkin kalliita – helposti useita kymmeniä puntia – mutta googlailemalla ja suosittujen näytelmien osalta ajoissa olemalla voi päästä halvemmalla. Esimerkiksi Sherlock-tv-sarjasta tutun Andrew Scottin tähdittämään Birdlandiin lippu maksoi muutama vuosi sitten vain reilut kymmenen puntaa, kun taas nyt nähdystä Betrayalista sai pulittaa peruslipusta 80 puntaa. Vähän huonommalle paikalle lipun voi kuitenkin saada nimekkääseenkin näytelmään halvemmalla.


Surkeat kännykkäräpsyt Betrayalin stage doorilla Zawe Ashtonista, Charlie Coxista ja Tom Hiddlestonista, heidän faneistaan sekä (yli-innokkaista) turvamiehistä räpsinyt Helinä Laajalahti.

Muropaketin uusimmat