Toimitus suosittelee: 10 Netflixistä löytyvää elokuvaa, jotka joululomalla kannattaa katsoa
Muropaketin elokuva- ja sarjatoimittajat Helinä Laajalahti ja Aki Lehti jakavat joululomalle katseluvinkkejä eri suoratoistopalveluista.
Alla 10 Netflixistä löytyvää laatupätkää satunnaisessa järjestyksessä.
1. The Boys in the Band (2020)
Vuoden 1968 New Yorkiin sijoittuva ja Broadway-näytelmään pohjautuva Netflix-elokuva kertoo syntymäpäivää juhlimaan keräytyvästä miesjoukosta, josta illan aikana avautuu uusia salaisuuksia. LGBTQ-aiheen ympärille on historiallisesti valittu pelkästään avoimesti homoja näyttelijöitä Jim Parsonsista Zachary Quintoon ja Matt Bomeriin. Mielenkiintoisen elokuvasta tekee myös se, että siinä roolejaan näyttelevät samat näyttelijät kuin vuonna 2018 Broadwaylla esitetyssä näytelmässä. (HL)
2. Sinister (2012)
Tutkitusti yhdeksi kaikkien aikojen pelottavimmista elokuvista valittu, Scott Derricksonin ohjaama Sinister kertoo Ethan Hawken esittämästä rikoskirjailijasta, joka löytää salaperäisen videonauhan uudesta talostaan ja huomaa sillä olevan yhteyksiä parhaillaan tutkimaansa sarjamurhaajaan. Shokkiefektiensä ohella Sinister luottaa vahvaan tunnelmaan, mikä tekee kauhuelokuvasta ajoittain oikeasti pelottavan. (HL)
3. Us (2019)
Jordan Peelen (Get Out) ohjaama ja käsikirjoittama kauhuelokuva vie nelihenkisen perheen lomalle, jolla heidän on määrä viettää aikaansa tuttavaperheen kanssa. Lomaidyllin sekoittaa kuitenkin joukko kaksoisolentoja, joiden taustalta paljastuu häiriinnyttävä salaisuus. Elokuvan omaperäinen ja samalla kammottava loppuratkaisu jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa jälkeen päin. (HL)
4. Wallace & Gromit: Kanin kirous (2005)
Aardmanin rakastetut Wallace & Gromit saivat kolmen lyhytelokuvan jälkeen ensimmäisen pitkän elokuvansa vuonna 2005. Parhaan animaation Oscarilla palkittu tarina vie hulvattoman kaksikon vuosittaiseen vihanneskilpailuun ja sen myötä salaperäisen ihmiskanin jäljille. Vierailevina ääninäyttelijöinä tuttuun tapaan lämminhenkisessä koko perheen seikkailussa kuullaan muun muassa Ralph Fiennes ja Helena Bonham Carter. (HL)
5. Hölmö hullu rakkaus (2011)
Jopa kyynisesti romanttisiin komedioihin suhtautuvan katsojan on lähes pakko rakastua Glenn Ficarran ja John Requan ohjaamaan sanavalmiiseen elokuvaan Hölmö hullu rakkaus. Steve Carellin esittämä mies ottaa avioeronsa jälkeen naistenmiehen (Ryan Gosling) avukseen opettamaan, kuinka nainen vietellään. Hahmoihinsa lämpimällä otteella suhtautuva elokuva laittaa kaikki osapuolet kasvamaan. (HL)
6. Dick Johnson is Dead (2020)
Tilkkutäkkimäisyydestään huolimatta täydellisesti toimivasta Cameraperson-elokuvastaan tutun Kirsten Johnsonin ohjaama Dick Johnson is Dead -dokumentti kertoo hänen muistisairaasta isästään. Kyseessä on yksi vuoden koskettavimmista teoksista. Hitaasti katoavan isän kertomus ei ilahduttavasti istu oikein mihinkään kategoriaan. Elegian, kunnianosoituksen ja rakkaudentunnustuksen sekoitukseen mahtuu myös hölmöä komediaa. Vaikka Dick Johnson pikku hiljaa häviääkin jonnekin oman päänsä sisään, niin ohjaaja onnistuu esittelemään katsojalle oikean isänsä. (AL)
7. I’m Thinking of Ending Things (2020)
Charlie Kaufmanin Netflixille tekemä I’m Thinking of Ending Things on elokuva, joka vain paranee jokaisen katsomiskerran myötä. Itsetarkoituksellisen surrealistinen outoilu vie väkisin mukaan, ensimmäisellä kerralla transsimaiseen olotilaan, jota seuraa hämmennys. Varsinkin lähdemateriaalina toimivaa kirjaa lukematon katsoja on taatusti aivan pihalla yhden pyörätyksen jälkeen. Ilman opusta leffa alkaa avautua vasta parin-kolmen katsomisen jälkeen, ja kirjan lukeneellekin tarjolla on monitulkintainen labyrintti, jollaisen vain Charlie Kaufman osaa tehdä. I’m Thinking of Ending Things saa aikaan lievää depersonalisaatiota vastaavan kokemuksen, mutta ilman epämiellyttävää tai karmeaa oloa. (AL)
8. Lean on Pete (2017)
Richmond Fontaine -bändin keulakuvana parhaiten tunnetun Willy Vlautinin Lean On Pete -kirjaan perustuva saman niminen elokuva onnistuu samassa kuin alkuperäisteos. Sen hahmoja tulee välittömästi leffan loputtua ikävä. Näennäisesti teini-ikäisen pojan ja hevosen ystävyydestä kertova elokuva keskittyy oikeasti aivan muihin asioihin, ollen niin kaukana mainostekstien lupaamasta leffasta kuin mahdollista. Disneymäistä hyvän mielen heppa ja poika -elokuvaa odottavat joko nukahtavat kesken kaiken tai järkyttävät päästessään tarpeeksi pitkälle. Britiohjaaja Andrew Haigh onnistuu kuvaamaan Luoteis-Yhdysvaltoja ja sen asukkaita täysin uskottavasti vain muutaman kuukauden taustatyön tuloksena. (AL)
9. I Lost My Body – Hukkasin kehoni (2019)
Jérémy Clapin todella omaperäisessä animaatiossa seurataan irtokäden pakomatkaa laboratoriosta takaisin kehonsa luo. Leffa avaa käpälän ja omistajansa Naoufin tarinaa taidokkaasti takaumien avulla. Fantasian teemat kietoutuvat oman paikkansa löytämisen, muistojen sekä niiden merkityksen ja menetyksen ympärille. Kahjolta vaikuttava kertomus lumoaa kauneudellaan. (AL)
10. Mank (2020)
David Fincherin vuosikausia työstämä Mank-elokuva ei vaikuta kelpaavan katsojille ainakaan Netflixin omien Top 10 -listojen mukaan juuri lainkaan. Se on harmi, sillä Gary Oldmanin Oscarin arvoisesti tähdittämä mustavalkoelokuva ei ole lainkaan hankala teos, vaikka vaatinee hitusen verran kiinnostusta elokuvahistoriaan ja yhteen taidemuodon merkkipaaluista. Citizen Kane -klassikon käsikirjoittajasta kertava Mank on Fincheria leikkisimmillään, elokuva joka toimii todella monella tasolla. Se on kunnianosoitus kulta-ajan Hollywoodille ja muistuttaa teknisesti tuon ajan elokuvia. Menneen kautta Mank käsittelee myös jonkin verran Yhdysvaltain nykypäivän politiikkaa. (AL)
