Elokuva-arvostelu: 12 Rounds

Alkuperäisnimi: 12 Rounds
Ohjaaja: Renny Harlin
Pääosissa: John Cena, Aidan Gillen, Ashley Scott, Steve Harris
Elokuvan pituus: 110 minuuttia
Ikäraja: K13
Käsikirjoittaja: Daniel Kunka
Elokuvan kotisivu: 12rounds-movie.com

Mitä pitäisi ajatella siitä, että 12 Roundsin trailerissa Renny Harlinia mainostetaan vain ja ainoastaan Die Hard 2:n ohjaajana? Eikö curriculum vitaen myöhempiä kohtia sovi näyttää sivistyneessä seurassa?

Puhutaan suoraan: 12 Rounds on huono elokuva. Enkä nyt tarkoita, että se on huono filmifriikkien käyttämien ”elokuva on humanistista taidetta” -kriteerien mukaan. Tarkoitan, että se on suttuisen oloinen, persoonaton ja sekava nykytoimintaelokuva.

Sillä ei ole mitään väliä, että elokuvassa ei ole ns. sanomaa tahi teemaa. Ei tällaisissa rainoissa ole muuta kuin jännitystä ja pommeja. Eikä sekään haittaa, että John Cena ei ole varsinaisesti mitenkään erityisen notkea näyttelijä. Hän osaa nimittäin juosta nopsasti, mikä on 12 Roundsin tarpeisiin ihan riittävä meriitti.

Tylsää ja kliseitä kierrättävää käsikirjoitusta kekseliäine pahiksineen voisi pitää jo huonouden syynä. Cena on Danny Baxter, rehti kyttä, joka pidättää puolivahingossa hienoon partaan ja pörrötukkaan verhoutuneen Miles Jacksonin (Aidan Gillen). Karattuaan vankilasta Jackson pistää Baxterin kahdentoista erän mittaiseen kamppailuun, joka tuo kummasti mieleen Speedin ja sitä kautta myös kolmannen Die Hard -kuvan.

Jotkut kriitikot ovat sanoneet Harlinin olevan kelpo toimintaohjaaja, joka on tehnyt tästäkin tuotoksesta maukkaan makkaran. No jaa. Ainakin hän on leikkaaja Brian Berdanin kanssa tullut siihen tulokseen, että joka ikinen kohtaus paranee, jos yksinkertaisetkin asiat esitetään mahdollisimman monella kuvalla. Mikäli mahdollista, meininkiä voi parantaa liittämällä leikkauksiin vielä viuh!-ääniefektin, sillä mikäpä olisi jännittävämpää kuin katsoa välkkyviä kuvia ja kuunnella viuh!-ääniä?

Pientä ja surullista lohtua voi hakea Suomi-viitteiden bongailusta. Siniristilippu löytyy maalattuna yhden talon seinästä, Baxter on kuullut Helsingistä ja erään veneen nimi on Satu. (Kyseinen vene muuten törmätään tuhannen päreiksi.)

Mainittakoon, että heti teatterista poistuttuani en ollut lainkaan näin pessimistinen. Mutta siinä vaiheessa kun piti uhrata aivoenergiaa elokuvan ansioiden miettimiseen, masennuin syvästi ja menin pimeään nurkkaan kyhjöttämään. Joten saattaa tästä ihan pätevät popcorn-kiksit saada.