Elokuva-arvostelu: A-Team

Alkuperäisnimi: The A-Team
Ohjaaja: Joe Carnahan
Käsikirjoittaja: Liam Neeson, Bradley Cooper, Sharlto Copley, Jessica Biel, Quinton Jackson ja Yul Vazquez
Elokuvan pituus: 121 minuuttia
Ikäraja: K13
Elokuvan kotisivu: www.ateam-movie.com

A-Team perustuu 1980-luvulla Suomessakin suosittuun televisiosarjaan. Kyseessä on isille ja pojille suunnattu pikkukiva tusinaraina, jonka unohtaa jo ennen kuin elokuvan jälkeinen hampurilaisateria on ehtinyt mahaan asti.

Entisistä ammattisotilaista koostuva A-Team on iskujoukko, joka lavastetaan syylliseksi rikokseen sotatantereella. Vankilapaon jälkeen Hannibal Smith (Liam Neeson), Templeton ”Face” Peck (Bradley Cooper), H.M. ”Howling Mad” Murdock (Sharlto Copley) ja jättiläisvauva B. A. Baracus (Quinton ”Rampage” Jackson) pyrkivät puhdistamaan maineensa ampumalla, juoksemalla ja räjäyttämällä juttuja. Vähän myös vikitellään mimmejä ja bondataan kuten vain armeijatatuoinneilla varustetut miehet bondata osaavat. Älyllistäkin sisältöä löytyy: kaksi Gandhi-sitaattia. Niillä opetetaan katsojille, että väkivalta ja tappaminen ovat ihan paikallaan, jos syy on tarpeeksi hyvä.

Elokuvan päänelikko on roolitettu harkiten: mukana ovat viime vuosien kovimmista kundileffoista tutut näyttelijät. Liam Neesonilla on takanaan toimintaelokuvat Taken ja Batman Begins, Sharlto Copley tähditti District 9:a ja Bradley Cooper löi puolestaan itsensä läpi The Hangoverilla. Quinton ”Rampage” Jacksonilla ei juuri elokuva-alalta kokemusta ole, mutta USA:ssa hänet tunnetaan hyvin vapaaottelijana. Mies itse pelkää että hänet tunnetaan jatkossa myös nynnynä, mutta siitä tuskin on pelkoa. Sen verran yrmynä Rampage valkokankaalla nähdään.

Näyttelijöissä ei Jacksonia lukuun ottamatta ole varsinaisesti vikaa. Lahjakkuutensa osoittaneet Copley ja Neeson menevät toki hukkaan näin yhdentekevissä rooleissa, mutta hupailun ja hynän vuoksi he A-Teamissa mukana varmaan ovatkin. Sivuosissa nähdään aina yhdentekevä Jessica Biel ja kornia konnaa esittävä Patrick Wilson.

A-Teamin ongelma on siinä, että sen hahmot ovat kuolemattomia supersankareita. Vaarantuntu ei välity ja kaikki tapahtuu liian helposti. Niinpä jo valmiiksi persoonattomista hahmoista ei innostu välittämään, ja siksi katse harhailee valkokankaalta helposti kellon suuntaan. Tämän lisäksi Quinton ”Rampage” Jackson saa kaipaamaan Mr. T:tä joka hetki kun aukaisee suunsa. Hyvä luoja mies, me tiedämme sinut autoihin sekaantuvaksi aviafobikoksi, vaikket sitä joka toinen minuutti julistaisikaan!

Elokuvalta on luonnollisesti ihan turha toivoa oikeaa juonta, realismia, uskottavia henkilöhahmoja tai mitään muuta järkeen viittaavaa. Se muistuttaa pitkälti vuosi sitten ensi-iltansa saanutta G. I. Joe –aivohattaraa: mitään A-Team ei sinulta vie, mutta ei kyllä annakaan.

Teksti: Tatu Junni