Elokuva-arvostelu: Beverly Hillsin hienostohauva

Alkuperäisnimi: Beverly Hills Chihuahua
Ohjaaja: Raja Gosnell
Pääosissa: Pamela Tola (Cloe), Raili Ruutu (Rachel), Matti Ristinen (Papi), Samuli Vauramo (Sam), Antti Reini (Delgado), Jari Sillanpää (Montezuma), Kristiina Halttu (Viv)
Elokuvan pituus: 93 minuuttia
Ikäraja: K7
Käsikirjoittajat: Analisa LaBianco ja Jeff Bushell
Elokuvan kotisivu: www.hienostohauva.fi

(paitsi sopivan ikäisille koirafaneille )

Olisikohan tässä vuoden puhdasrotuisin hömppäelokuva? Puhuvat höpsänpöppeli-chihuahuat seikkailevat Meksikossa ja oppivat tärkeitä asioita elämästä sekä ystävyydestä.

Antropomorfismi on sitä, että eläimissä ja elottomissa asioissa nähdään ihmisen kaltaisia piirteitä. Siis että meidän Rekku ihan taatusti nyt mököttää ja katsos kun naapurin auto näyttääkin hymyilevän leveästi.

Beverly Hillsin hienostohauvan tekijät ovat ymmärtäneet käsitteen kirjaimellisesti. Näillä koirilla on vaatteet, pedikyyrit, manikyyrit, chaföörit ja parfyymit. Niin, fiini hurtta ruiskauttaa kuulemma chanelvitosta kainaloon ennen kuin lähtee baanalle.

Missä olinkaan? Ai niin: ylellistä 90210-elämää viettävä, hemmoteltu Cloe (Pamela Tola) jää siskontyttären hoiviin ja tytönhupakko tietysti kadottaa tätinsä silmäterän. Sen jälkeen seikkaillaan pitkin poikin Meksikoa, käydään koiratappeluissa, juostaan karkuun rottweileria ja joudutaan niljakkaan rotan huijaamaksi. Apuna ovat pieni ja sitkeä Papi (Matti Ristinen) sekä urhea Delgado (Antti Reini).

Suomalaisessa ääninäyttelyssä ei ole mitään erikoisempaa mainittavaa, sillä puhuvat koirat vaikuttavat joka tapauksessa samaan aikaan sekä äärimmäisen oudoilta että varsin uskottavilta. Huulet on digianimoitu ihan passelisti, joten mikäs siinä on rakin turinoita kuunnellessa. Jostain hämmentävästä syystä pikkuosassa nähtävä Jamie Lee Curtis vaikuttaa koko ajan siltä, että hänellä on hauskaa.

Huumorin taso on sellainen, että pänttäytymiskohtauksen taustalla soi Right Said Fred (hitsi miten oivaltavaa ja omaperäistä), sandaaliin piilotetaan muonaa ja bulldog puhaltaa synttäreillään serpentiiniä.

Olen melko varma, että kuvaustauoilla tossuihin ja hameisiin puetut koirat hautoivat haisevaa kostoa kouluttajiaan kohtaan. Tossut ja hame, voi hyvänen aika sentään.

Lopuksi on vielä todettava, että ilmeisen vilpittömäksi tarkoitettu rakkaudentunnustus ”Hoidan sun puutarhaas” kuulostaa ehkä ameriikan kielellä romanttiselta, mutta suomeksi siinä on koominen sivumaku. Tosin väliäkö sillä, kunhan koirat puhuvat!

Aiheesta lisää:

Koira hinnalla millä hyvänsä

Tahtoo pikkukoiran

Nintendogs -ennakko (DS)