Elokuva-arvostelu: Blindness

Blindness on hyvä elokuva, mutta onko se uskollinen alkuteokselleen? Fernando Meirellesin ohjaama elokuva perustuu Nobel-palkitun José Saramagon romaaniin Kertomus sokeudesta, jota on kehuttu melkoisesti. En osaa vastata omaan kysymykseeni, koska en ole lukenut kirjaa, mutta esitän vastakysymyksen: onko sillä mitään väliä?

Elokuva alkaa suurkaupungista, jossa autoa ajava mies sokeutuu yhtäkkiä. Hän ei tiedä, mitä on tapahtunut eikä voi kuin jättäytyä täysin vieraan ihmisen armoille. Viekö muukalainen hänet kotiin, kuten sanoo? Varastaako vieras hänen autonsa? Siis toisin sanottuna: miten me kohtelemme toisiamme?

Selittämätön valkosokeus leviää nopeasti. Nimettömäksi jäävistä hahmoista vain yksi ei sokeudu: Julianne Mooren esittämä lääkärin vaimo. Hänen vastentahtoiseksi tehtäväkseen jää ohjata ja auttaa muita, sillä muutakaan vaihtoehtoa ei tunnu olevan.

Ensimmäisen kohtauksen esittelemät teemat syventyvät. Suurimman osan ajasta Blindnessin hahmot elävät Hobbesin luonnontilassa, jossa kaikki ovat sodassa kaikkia vastaan. Kärpästen herran kaiku soi vahvana.

Kauheimmillaan tarina on, kun yksinvaltiaiksi julistautunut ryhmä ottaa kaiken ruuan hallintaansa ja jakaa sitä muille vain rahaa vastaan. Kun raha loppuu, siirrytään arvoesineisiin. Kun niitäkään ei enää ole, käydään kauppaa sillä mitä on jäljellä. Synkin kohtaus on hirveä, lähes sietämätön, vaikka paljon mitään ei näytetä. Onneksi niin.

Kun mainitsin, että Blindness ei välttämättä ole hyvä elokuvasovitus, tarkoitin että luultavasti monia kirjassa käsiteltyjä teemoja on jäänyt pois, ehkä kirjailijan äänikin on muuttunut. Ihmiset, joiden makuun luotan, sanovat Kertomuksen sokeudesta olevan hieno, monitasoinen ja filosofinen kirja. Kenties jotain kirjalle ominaista on tippunut tai tiputettu pois, mutta sillä ei mielestäni ole väliä, sillä Blindness on elokuvana onnistunut.

Iso osa ansioista voitaneen sälyttää Fernando Meirellesin harteille. Ohjaaja on toteuttanut Don MacKellarin käsikirjoituksen tyylikkäästi, löytänyt hyvät näyttelijät – Julianne Moore on ilmiömäinen – ja kehittänyt elokuvaaja César Charlonen kanssa tavan esittää sokeuden elokuvallisesti. Sokeus on häikäisevää valkoisuutta, hahmot näkyvät haamukuvina ja heijastuksina. Usein kuvat on rajattu yläreunasta niin tiiviisti, että henkilöiden silmät mahtuvat hädin tuskin mukaan. Kuunnelkaapa sokeutumista merkkaavaa kellon helähdystä ja mitä se tuntuu elokuvan viimeisillä hetkillä viestivän.

Ei Meirelles erehtymätön ole. Alkujaan elokuvassa kuultiin Danny Gloverin kertojanääni, mutta levitykseen päätyneessä versiossa sitä kuullaan vain aivan muutamaan otteeseen – ja hyvä niin. Voi olla, että se olisi ollut uskollisempi kirjalle, mutta elokuvassa kuultujen pätkien perusteella se olisi myös ollut todella, todella rasittava.

Tällaisenaan Blindnessin kaikki elementit ovat tasapainossa ja tapahtumia ei alleviivata, vaan katsoja saa itse tulkita näkemäänsä. Se on yksinkertaisesti hienoa elokuvantekoa.

Blindness
(Kanada, Brasilia, Japani; 2008)
K15

Ohjaus Fernando Meirelles
Käsikirjoitus Don MacKellar
Pääosissa Julianne Moore, Gael García Bernal, Alice Braga, Mark Ruffalo, Danny Glover

Kesto 124 minuuttia