Elokuva-arvostelu: Che – Kapinallinen

Alkuperäisnimi: Che: Part Two
Ohjaaja: Steven Soderbergh
Pääosissa: Benicio Del Toro, Carlos Bardem, Demián Bichir, Joaquim De Almeida, Eduard Fernández, Marc-André Grondin, Jordi Mollà, Rubén Ochandiano, Julia Ormond, Lou Diamond Philipps, Franka Potente, Rodrigo Santoro
Elokuvan pituus: 135 minuuttia
Ikäraja: K13
Käsikirjoittaja: Peter Buchman ja Benjamin A. van der Veen
Elokuvan kotisivu: che-movie.co.uk

1980-luvulla mainoslause sanoi, että maaseutua ei voi tuoda. Che Guevara oli täsmälleen päinvastaista mieltä: hän uskoi, että vallankumouksen voi viedä, nimittäin Kuubasta muihin valtioihin. Väärässä oli.

En oletettavasti pilaa kenenkään katselunautintoa sanomalla, että kahtia pilkotun Che-elokuvan jälkimmäinen osa alkaa päähenkilön katoamisesta ja loppuu hänen kuolemaansa. Ensimmäisessä osassa nähdyn Kuuban menestyksekkään vallankumouksen jälkeen Guevara kiersi maailmaa ja kävi muun muassa Kongossa.

Che – Kapinallinen keskittyy kuitenkin pelkästään viimeiseen vuoteen, jonka Guevara vietti Boliviassa. Jos ensimmäisen elokuvan sävy oli voitonriemuinen ja suunta nousujohteinen, ovat asiat nyt päälaellaan. Joukkojen värvääminen ei tunnu onnistuvan. Kommunistinen puolue ei syty vallankumouksen idealle kuten muualla. Hallitus saa tukea Yhdysvalloilta. Katsoja on tietenkin koko ajan tietoinen siitä, ettei suunta muutu missään vaiheessa, vaan Chen viimeiset päivät ovat käsillä.

Elokuva on tyyliltään yhtä viileän toteava kuin ensimmäinen osa. Che on sen päähenkilö, joten näkökulma on pakostakin jossain määrin myötäsukainen. Kyseessä ei siis ole Guevara-myytin purkaminen, vaan pikemminkin sen dokumentoiminen ja tarkkaileminen.
Sitä paitsi objektiivisen kuvakulman vastapainona toimii Benicio Del Toro, joka on Che Guevara luihin ja ytimiin saakka. Hän on aina vaikuttanut Marlon Brandon ja Robert De Niron henkiseltä perilliseltä, metodinäyttelijältä, joka katoaa rooliin kokonaan. Minusta ei ole tippaakaan liioiteltua sanoa, että hän on eräs parhaista.

Che – Kapinallinen on välillä väsyttävä elokuva, sillä se on masentava. Kun surulliseen tarinaan lisää päätöksenä Chen kuoleman ja vielä Guevaran ulkonäön, tulee elokuvasta vahvasti mieleen passio, kärsimysnäytelmä. Del Toro näyttääkin vahvasti eräältä nasaretilaiselta, joka käytti elämänsä muiden pelastamiseen.

Kamera luopuu ulkopuolisen tarkkailijan asemasta elokuvan viimeisillä hetkillä, kun Che teloitetaan. Laukauksen jälkeen näkökulma onkin yhtäkkiä Guevaran, joka kaatuu kuolevana maahan. Aivan viimeisissä kuvissa palataan vielä ensimmäisen Che-elokuvan ensimmäisiin hetkiin, jolloin pieni vallankumouksellisten joukko matkustaa surkealla paatilla kohti Kuubaa. Heitä pelottaa, mutta silmissä loistaa toivo paremmasta huomisesta.

Lisää aiheesta:

Elokuva-arvostelu: Che – Sankari