Uusimmat

Elokuva-arvostelu: Death Race

22.10.2008 14:44 Tatu Junni

Paul Bartelin vuonna 1975 ilmestynyt Death Race 2000 kertoi Sylvester Stallonen ja David Carradinen esittämistä kilpa-ajajista, joka kaahailivat ”kalmanrallissa” pitkin USA:n maanteitä vuosituhannen vaihteessa. Nyt elokuvasta on tehty uusintaversio, jota tähdittää Jason Statham. Ohjaajaksi on puolestaan pestattu Paul W.S. ”en vaan osaa” Anderson, joten katsojilla ei ole mitään syytä olla elokuvan ensi-illasta innoissaan. Itse asiassa pelileffoihin erikoistunut Anderson on tehnyt uransa surkeimman elokuvan, jota kenenkään ei kannata katsoa.

Tuore Death Race on taattu pettymys ainakin alkuperäisversion faneille. Paul W.S. Anderson on kirjoittanut elokuvan juonen uusiksi, eikä Ib Melchiorin, Robert Thomin ja Charles Griffithin alkuperäiskäsikirjoituksesta ole jäänyt jäljelle juuri muuta kuin autoilla kaahailu. Halki Amerikan kulkeva kalmanralli on korvattu vankilaoloissa tapahtuvalla ratakilpailulla, jossa vankilan asukit koettavat saada toisiaan hengiltä yleisön seuratessa tapahtumia internetin välityksellä. Statham esittää Jensen Amesia, entistä huipputason kuskia, joka on tuomittu vankilaan väärin perustein. Andersonin ottamista vapauksista kertoo jotain jo se, ettei Death Race 2000:ssa nähty koko hahmoa. Death Race 2000:n fanit voivat siis huoletta jättää tämän humpuukiköntsän väliin. 

Kaikki rakastavat vankilaelokuvia ja nopeita autoja, joten voisi kuvitella, että Death Race on täyden kympin arvoinen viihdepaketti, vaikkei oikeasta elokuvasta menisikään. Turha toivo, Iines! Death Race koettaa niin epätoivoisesti olla kaikkien äijäelokuvien äiti, että lopputulos on suorastaan tragikoominen testosteronikalkkuna. Hahmogalleria on eri elokuvista jo tuhat kertaa tutuksi tulleita stereotypioita tulvillaan, juonessa vain pari kiinnostavaa koukkua ja kaikkinensa koko elokuva nyt vain on aika ”vitun tylsä”, ammattikieltä käyttääkseni. Jopa nykytoimintanäyttelijöiden kärkikastiin lukeutuva Jason Statham on Death Racessa täysi pökkelö, eikä muista pääosanesittäjistä (Tyrese Gibson ja Joan Allen) voi sen enempää sanoa.

Death Racea voi ehkä juuri ja juuri suositella kundiporukan humalaisen illanvieton taustaviihteeksi. Yhdellekään itseään kunnioittavalle naiselle sitä ei kuitenkaan voi suositella, sillä Death Racen naiskuva on suoraan kivikaudelta. Ilmeisesti Paul W.S. Andersonin mielestä maailmassa on pelkästään kahdenlaisia naisia: huoria ja narttuja. Ohjaaja lannoittaa katsojiensa lihanhimoa kuvaamalla mallinmitoissa olevien naishahmojensa vartaloita lähietäisyydeltä ja vieläpä hidastuksella – niin, että rinnat heiluvat juuri sopivan seksikkäästi puolelta toiselle.

Paul W.S. Anderson on tullut tunnetuksi pelileffojen tekijänä (Mortal Kombat & Resident Evil), eikä hän ole maneereistaan eroon päässyt tälläkään kertaa. Visuaalisen puolensa ja juonenrakenteensa takia Death Race tuntuukin enemmän videopeliltä kuin elokuvalta. Paikoin ajo-osioissa nähdään ihan näppärää visuaalista tyylittelyä, mutta enimmäkseen nekin ovat sekavia ja unettavia. Ihan viimeistään elokuva kompastuu omiin jalkoihinsa lopputekstien alkaessa. Lapsellinen ”ajathan itse liikennesääntöjen mukaan” -varoitusteksti saa koko elokuvan äijäilyn koomiseen valoon. Mitä seuraavaksi? ”Ei Rambo oikeasti tapa ketään, sovitaan asiat hei puhumalla, jooko?” -ilmoitus Stallonen elokuvien eteen?

dr

 

PlusMiinusNolla

– Stallonen ja Arska tekivät 80-luvulla hyviä äijäelokuvia, mutta Death Race ei yllä edes lähelle niitä
– Muutama hieno autokohtaus, muuten täysin yhdentekevä kalkkuna
+ Elokuvan ainoaksi valopilkuksi jää sivuosassa nähtävä ärjy Ian McShane, joka myös Deadwoodin Al Swearengenina tunnetaan

 

Lue myös muut Kaistan tuoreet elokuva-arvostelut: High School Musical 3: Senior Year (***), A Complete History of My Sexual Failures (***), Max Payne (***), 99 frangia (**), Niko – Lentäjän poika (****)

Muropaketin uusimmat