Elokuva-arvostelu: From Paris With Love

Ohjaaja: Pierre Morel
Käsikirjoittaja: Adi Hasak & Luc Besson
Pääosissa: John Travolta, Jonathan Rhys Meyers, Amber Rose Revah
Pituus: 94 minuuttia
Ikäraja: K15
Kotisivu: www.frompariswithlovefilm.com

Kiiltävän musta auto kiitää tunnelissa, radiokanavaa haetaan. Lopulta ääni asettuu romanttiseen chansoniin, ja ikkunoiden ohi alkaa vilahdella mitä kliseisimpiä Pariisi-maisemia. From Paris With Love ei kuitenkaan ole imelä ylistyslaulu rakkauden kaupungille.

USA:n Ranskan suurlähettilään tehokkaana apulaisena toimiva James Reece (Jonathan Rhys Meyers) haaveilee ylenemisestä sivuhommina tekemistään CIA:n pikkukeikoista oikeaksi erikoisagentiksi pyssyineen kaikkineen. Tylsältä tuntuva elämä kääntyy ehkä liiankin jännittäväksi, kun Reece määrätään kyyditsemään kaupunkiin saapuvaa Charlie Waxia (John Travolta), yhtä CIA:n parhaista agenteista.

From Paris With Love perustuu Luc Bessonin tarinaan. Takenin ja District 13:n ohjaajan Pierre Morelin uudessa elokuvassa on vauhtia tavanomaisia agenttiseikkailuja enemmän, mutta terroristien ja huumekaupan ympärille rakennettu juoni on niin hölmö, että katsojalle jää käteen vain muutama komea räjähdys ja noloja onelinereita. Mukaan on ympätty niin hurjastelua Pariisin kaduilla ja moottoriteillä kuin kömpelöitä kierähdyksiä lattialla luoteja väistellen.

Wax ei ole sellainen kylmän tehokas James Bond -hahmo, jonka Reece odottaa tapaavansa. Jo työparin ensimmäinen kohtaaminen Charles de Gaulle -lentokentän kuulusteluhuoneessa osoittaa, että lähinnä Hell’s Angelia kaljuineen ja nahkatakkeineen muistuttava ronski Wax on hienostuneen ja korkeakoulutetun Reecen vastakohta. Älykön ja holtittoman pyssysankarin kohtaaminen on hyvä alkuasetelma. Travolta kuitenkin nauttii niin täysin rinnoin Swordfish-elokuvastakin muistuttavasta kierosta roolistaan, että varastaa show’n Rhys Meyersin jäädessä auttamattomasti perässä juoksijaksi.

Tämä CIA:n agentti ei paljon jälkiänsä peittele. Waxin pitkin Pariiisia peräänsä jättämä persoonattomien ruumiiden vana on täysin epäuskottava, mutta elokuvassa sitä kommentoidaan lähinnä hauskana vitsinä. Nimettömiä kiinalaisia ja pakistanilaisia voi huoletta teurastaa konekivääri kummassakin kädessä keikkuen. Intoutuupa superagentti jopa roikkumaan auton ikkunassa singon kanssa. Touhua avuttomana seuraavalla Reecellä on sentään terroristienkin lahtaamisesta pieniä tunnontuskia, mutta niiden pohtiminen ei sovi vauhdikkaan elokuvan tyyliin.

From Paris With Love saattaisi olla ihan mukiinmenevä actionpläjäys, jollei toimintakohtauksia tahdittaisi ylidramaattinen musiikki ja jollei paikoitellen oivaltavakin dialogi kääntyisi välillä tahattomasti lähes Maxwell Smartin tyyliin. Hauskimmat oivallukset liittyvät Waxin hulvattomaan rooliin. Pashmina-huiviin ja korvakoruun sonnustautunut machomies rakastaa juustopurilaisia ja laulaa onnessaan The Carpentersin hempeää Close to you -kappaletta tai kuiskii rakasta asettaan hyväillen tälle: – Me and Mrs. Jones, we got a thing going on… ’till death do us part.

Jonathan Rhys Meyersin vahvoja roolisuorituksia ihailevat saavat pettyä From Paris With Loven nähdessään. Koomisen sidekickin tiukkapipoinen rooli ei istu erityisesti julmissa ja kylmissä loistaneelle näyttelijälle. Miehen energiataso jää alhaiseksi ja hahmolle on annettu hauskoja repliikkejä kanssanäyttelijää kevyemmällä kädellä. Nörttitaustaa sentään sivutaan vekkulilla sananvaihdolla:
– Kirk or Spock?
–Uhura.