Elokuva-arvostelu: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Half-Blood Prince
Ohjaus: David Yates
Käsikirjoitus: Steve Kloves, J.K. Rowlingin romaanin pohjalta
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, Jim Broadbent, Helena Bonham Carter, Robbie Coltrane, Tom Felton, Michael Gambon, Alan Rickman, Maggie Smith, Julie Walters, Evanna Lynch, Bonnie Wright, Jessie Cave, Frank Dillane
Pituus: 155 min.
Ikäraja: K-11
Elokuvan kotisivu: www.hp6.fi

Voldemortin palattua avoimesti hänen kannattajansa käyvät yhä röyhkeämmiksi ja Harry Potterin (Daniel Radcliffe) ja kumppaneiden kuudes vuosi Tylypahkassa alkaa levottomissa tunnelmissa. Mustia savuvanoja peräänsä jättävät kuolonsyöjät järkyttävät velhomaailman lisäksi jo jästejäkin pistäessään Lontoon Millennium-sillan päreiksi.

* * * VAROITUS! ARVOSTELU SISÄLTÄÄ PIENIÄ JUONIPALJASTUKSIA! * * *

Harry Potter -elokuvasarjan toiseksi viimeisessä osassa Harry ja kaverit ihastuvat niin kuin vain teini-ikäiset osaavat. Jo Harry Potter ja Feeniksin kilta -elokuvan ohjannut David Yates on eläytynyt turhankin hyvin teinien tapaan paisutella tunteitaan ja ajautunut vellomaan nuorten rakkaussotkuissa pääjuonen kustannuksella. Kaiken lisäksi tahmeat kohtaukset ovat tunnelmaltaan jotenkin nyrjähtäneitä ja jättävät katsojan kiusalliseen hämmennyksen tilaan. Erehdyinkö teatterin ovesta ja päädyin viimeisimmän teiniromanssin saliin? Vai onko tämä paatos kenties huumoria?

Mittasuhteistaan paisuteltujen rakkausdraamojen taustalla Potter-saagan juoni kääntyy yhä synkemmäksi sarjan lähestyessä loppuaan. Kouluvuotta värittävät murhayritykset, joiden seurauksina nähdään muun muassa vaarallinen myrkytys ja kirouksen uhrina lumisessa maisemassa räsynyken lailla näkymättömien voimien riepottelema tyttö.

Monisatasivuisen romaanin taivuttaminen elokuvaksi vaatii tietysti aina kompromissejä, mutta nyt on juonta laitettu uusiksi aika kovalla kädellä. Tuloksena on elokuva, jossa yllättävät lähinnä pois leikatut ja ensimmäistä kertaa sarjassa nähtävät Rowlingin kirjojen ulkopuolelta tarinaan lisätyt kohtaukset.

Alkuperäisteoksessa Harry ja Dumbledore (Michael Gambon) sukeltavat erilaisten ihmisten muistoihin löytääkseen keinon Voldemortin kukistamiseksi. Kun pahan velhon taustoja valottavista muistoista on jätetty pois suurin osa, saattavat kaksikon ponnistelut vaikuttaa lähinnä hämmentäviltä, jollei kirjoja ole lukenut aivan hiljattain. Tämä on sääli, sillä juuri muistoista paljastuva tieto on koko kirjan oikeutus ja syy.

Kirjassa vasta viime hetkillä selviävän Draco Malfoyn (Tom Felton) ilkeän juonen paljastaminen kohta kohdalta aloitetaan elokuvassa lähes saman tien. Samalla katoaa tarinasta kaikki jännitys. Elokuvan lopputaistelu puolestaan on Potterinsa lukeneille varsinainen antikliimaksi, kun hektinen joukkotaistelu on kutistunut muutamaksi sauvan heilautukseksi linnan pihalla. Kuin korvaukseksi tästä leikkauksesta on aiemmin saatu nähdä täysin perustelematon hyökkäys Weasleyn perheen kotitaloon. Tässä nähtävä päätä korkeampien viljantähkien seassa paniikissa juokseminen on toisesta genrestä lainattua ja samalla kulunutta kamaa.

Siltä varalta, että joku on onnistunut välttelemään tietoa tässä osassa potteristeja järkyttäneestä kuolemasta, jätetään se nyt paljastamatta. Tapahtumalla kun on äärimmäisen suuri merkitys koko sarjan lopun kannalta. Elokuvassa tämän seikan painottamisessa on kuitenkin menty pahasti yli laidan. Mahtipontinen kohtaus ei istu lainkaan kirjojen tyyliin ja tavoittaa katsojassa koskettavuuden sijaan aivan muut tunteet.

Niin Potter-elokuvien kestonäyttelijöiden vanhemmat kuin nuoremmatkin jäsenet onnistuvat tehtävässään jälleen loistavasti. Erityisesti arvokkaana Dumbledorena nähtävä Michael Gambon sekä Alan Rickman keljuna Kalkaroksena tekevät edelleen vaikutuksen lausuessaan repliikkejään harkitun rauhallisesti ja painokkaasti. Myös Helena Bonham Carter on jälleen ihanan hullunkarmea Bellatrix Lestrangena. Aina yhtä herttainen Jim Broadbent istuu Tylypahkan uusimman opettajan Horatius Kuhnusarvion rooliin loistavasti.

Visuaalisesti Harry Potter ja puoliverinen prinssi on sarjan hienoin. Erikostehosteet ovat upeita ja koko elokuva on väritetty jännittävän metallisilla sävyillä, jotka korostavat tarinan synkähköä ja aikuisempaa tunnelmaa. Aiemmista elokuvistakin tuttujen Tylypahkan maisemien lisäksi tällä kertaa päästään tutustumaan koulun tähtitorniin, jonka astronomiset laitteet luovat upean taustan dramaattisille tapahtumille. Kokonaan virtuaalilavasteissa kuvattu luolakohtaus on hieno ja ennen kaikkea tulimeren keskellä parta liehuen seisova Dumbledore on vaikuttava hahmo. Kaiken viimeistelee aiempia elokuvia kekseliäämpi ja yllätyksellisempi musiikki.