Uusimmat

Elokuva-arvostelu: Inception

19.07.2010 09:00 Tatu Junni

Alkuperäisnimi: Inception
Ohjaaja: Christopher Nolan
Käsikirjoittaja: Christopher Nolan
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Ken Watanabe, Joseph Gordon-Levitt, Marion Cotillard, Ellen Page, Tom Hardy, Cillian Murphy, Tom Berenger ja Michael Caine
Elokuvan pituus: 148 minuuttia
Ikäraja: K13
Elokuvan kotisivu: www.inception.fi

k

Kaksi vuotta sitten ilmestyneen Yön ritarin jälkeen Christopher Nolan oli tilanteessa, jossa hän saattoi tehdä mitä huvitti. Sellaiseen asemaan ohjaaja pääsee, kun elokuva tuottaa maailmanlaajuisesti yli miljardi dollaria. Ilmeisin valinta olisi ollut toteuttaa studiopomojen toiveet ja ryhtyä työstämään kolmatta Batman-elokuvaa, mutta koska Nolan ei ole mikään Michael Bay, päätti hän tehdä Inceptionin ennen kolmatta supersankarifilmatisointiaan. Lähtökohdistaan huolimatta kyseessä ei ole mikään välityö vaan yksi Nolanin parhaista elokuvista.

Oletko koskaan nähnyt unta, jossa näet unta? Tästä ajatuksesta, unitilan väärinkäytön uhista ja mielen arkkitehtuurin käsitteestä on syntynyt sci-fiä, toimintaa ja trilleriä risteyttävä Inception.

Elokuva kertoo Leonardo DiCaprion esittämästä Dom Cobbista, joka varastaa ihmisten salaisuuksia ja ideoita heidän unissaan yhdessä työryhmänsä kanssa. Sen syvemmälle elokuvan tarinaan on tässä arvostelussa turha mennä. Pariin lauseeseen ei Inceptionin juonta voi tiivistää jättämättä siitä paljon pois ja antamatta näin väärää kuvaa Christopher Nolanin monisyisestä käsikirjoituksesta. Elokuvasta ei myöskään ole hyvä tietää liikaa ennen saliin astumista, sillä oleellinen osa Inceptionin nautintoa on nähdä miten sen maailma rakentuu – ja hajoaa palasiksi, kirjaimellisesti.

Christopher Nolan leikittelee taas, hieman läpimurtoelokuvansa Mementon ja turhan vähälle huomiolle jääneen The Prestigen tapaan, tarinankerronnan eri tasoilla. Parhaimmillaan Inceptionissa ollaan unessa, jossa ollaan unessa, jossa ollaan unessa, jossa ollaan unessa. Tällä neljännellä unitasolla sitten vielä palataan menneisyyden tapahtumiin takaumien kautta. Sekavaa? Itseasiassa ei.

Kerroksellisuudesta ja näennäisestä sekasotkustaan huolimatta Inception pysyy kasassa aina täydelliseen lopetuskohtaukseensa asti ja pystyy siinä sivussa viihdyttämään katsojaa erinomaisesti. Elokuva tuskin on liian vaikeaselkoinen tukkoisemmallekaan putkiaivolle, mutta järin väsyneenä sitä ei kannata mennä katsomaan. Toisin kuin kesän muut Hollywood-ensi-illat, haastaa Inception katsojan pysymään valppaana jo ensiminuuttien aikana. 148 minuutin mittaisen elokuvan kohdalla tämä saattaa tietenkin olla melkoinen haaste, etenkin nykyiselle ADHD-sukupolvelle.

Inception on roolitettu ensiluokkaisesti. Leonardo DiCaprio tekee totutun laadukasta työtä elokuvan pääosassa, mutta yhtäläistä iloa tuottavat sivuosissa nähtävät Joseph Gordon-Levitt (500 Days Of Summer), Ellen Page (Juno) ja Cillian Murphy (Batman Begins). Kaikki kolme ovat taitonsa osoittaneita lahjakkaita nousevia nimiä, jotka saavat Inceptionista toivottavasti potkua urillensa. Etenkin Kolmas kivi auringosta -sarjasta tutun Gordon-Levittin soisi jatkossa saavan parempia rooleja kuin G. I. Joen kaltaisissa elokuvissa. Sen ei kuvittelisi olevan vaikeaa, sillä hänen painovoimattomassa tilassa tapahtuva toimintakohtauksensa on yksi hienoimpia elokuvahetkiä hyvään aikaan. Sitä katsellessa ei voi kuin harmitella ettei Gordon-Levittiä huhuista huolimatta valittu nimiosaan vuoden 2012 Spider-Man-elokuvaan.

Inception ei ole Matrixin pikkuveli, toisin kuin trailerit ja elokuvan mainosmateriaalit ovat osittain antaneet ymmärtää. Toki Inception käsittelee samoja teemoja kuin Matrix, Dark City, eXistenZ ja jopa Eternal Sunshine of a Spotless Mind, mutta on loppujen lopuksi isoeleinen ja äänekäs heist movie, jossa rosvojoukko suunnittelee nerokkaan juonen ja toteuttaa sen, vaikka kaikki uhkaakin alati mennä pieleen. Inceptionissa ei tosin tavoitella jalokiviä tai setelisäkkejä, vaan idean istuttamista ihmismieleen. Rosvojoukkokin on vähän eri kaliiberia kuin vaikkapa Ocean’s-elokuvissa. Leonardo DiCaprion esittämä pomo on aikoinaan uneksunnan vangiksi jäänyt ja luhistumispisteessä oleva lainsuojaton, jonka jengiin kuuluu muun muassa unimaailmoita luova teinityttö ja kilpailijansa imperiumin tuhoa halajava aasialainen liikemies.

Elokuva käynnistyy verkkaisesti, mutta päästessään käyntiin Inception tempaisee mukaansa. Mielenkiintoisen tarinan ja näyttelijävalintojen ohella tästä käy kiittäminen elokuvan lukuisia toimintakohtauksia ja näyttävillä erikoistehosteilla toteutettuja visioita mielen syövereistä. Myös rauhallisemmissa kohtauksissa on ryhtiä ja tunnelmaa, kiitos Hans Zimmerin musiikin. Saksalaissäveltäjä ei ole lähtenyt keksimään pyöräänsä uudelleen, mutta perusratkaisuillakin päästään tällä kertaa pitkälle.

”Ihmiset jotka pitävät Christopher Nolania älykkäänä elokuvantekijänä pitävät varmasti myös Pekka Himasen puheista. Yhtä paljon sisältöä”, totesi tuttavani hiljattain. Näkemys on mielestäni mielenkiintoinen, mutta sisältää samalla oletuksen siitä, että Hollywoodissa 160 miljoonalla dollarilla tuotetulta viihde-elämykseltä olisi aiheellista odottaa älykkyyttä.

Inception liikkuu samoissa syvyyksissä kuin lukion ensimmäinen filosofian kurssi, mutta elokuva ei myöskään ole pseudosyvällistä kuraa, kuten Hollywoodin vähänkään filosofisemmilla sci-fi-elokuvilla on helposti taipumusta olla. Inception on puhdasta viihdettä, joka on kuitenkin tehty ajatuksella. Se on kesäisten ensi-iltojen keskuudessa poikkeuksellista – Inception kuitenkin taistelee samoista katsojista idioottimaisten Sinkkuelämää– ja Transformers-elokuvien kanssa. Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas, toteaisi Erasmus Rotterdamilainen.

PlusMiinusNolla

+ Poikkeuksellisen persoonallinen summer blockbuster
+ Laadukkaat näyttelijät oikeissa rooleissa
+ Kestostaan huolimatta viihdyttävä