Elokuva-arvostelu: Iron Man 2

Alkuperäisnimi: Iron Man 2
Ohjaaja: Jon Favreau
Käsikirjoittaja: Mark Fergus, Hawk Ostby, Art Marcum & Matt Holloway
Pääosissa: Robert Downey Jr., Don Cheadle, Gwyneth Paltrow, Mickey Rourke, Scarlett Johansson & Samuel L. Jackson
Elokuvan pituus: 127 minuuttia
Ikäraja: K11
Elokuvan kotisivu: www.ironman2.fi

Toukokuussa 2008 ensi-iltansa saanut ensimmäinen Iron Man oli yllättävä menestys. Vaikka Marvel Comicsin kakkosketjun peltipää hävisi selvästi samana vuonna ilmestyneen Yön ritarin tulokselle, keräsi elokuva sarjakuvafaneilta ja asiaan vihkiytyneiltä kriitikoilta hyvää palautetta. Pääsylipputulojakin kilahti kassaan yli puoli miljardia dollaria plus oheistuotetulot päälle. Näillä näytöillä jatko-osa oli vääjäämätön.

Edeltäjänsä menestyksen vuoksi Iron Man 2:een kohdistetut odotukset ovat luonnollisesti suuret. Itse asiassa elokuva on yksi kesän 2010 odotetuimpia ensi-iltoja, jonka budjetti on peräti 60 miljoonaa dollaria isompi kuin 140 miljoonaa dollaria maksaneen edeltäjänsä. Tällä kertaa elokuvan on syytä menestyä jo senkin takia, että Iron Man 2 pohjustaa entistä selkeämmin vuonna 2012 ilmestyviä Kostajia sekä vuotta aikaisemmin valmistuvia, jo tuotannossa olevia Captain America: The First Avenger ja Thor -elokuvia.

Iron Manin tekijätiimi on pysynyt samana. Tärkeimmät pelaajat ovat ohjaaja Jon Favreau ja elokuvan nimiosassa nähtävä Robert Downey Jr., jonka uran ensimmäinen Iron Man nosti uuteen nousuun.  Myös sivuosissa nähdään ennestään tuttuja naamoja, kuten Gwyneth Paltrow, Jon Favreau ja Clark Gregg. Kaikki eivät kuitenkaan ole päässeet kemuihin palaamaan: palkkiokiistojen vuoksi Terrence Howardin esittämää Jim Rhodesia tulkitsee tällä kertaa Don Cheadle. Miehekkäämpi Cheadle sopii itseasiassa rooliin Howardia paremmin. Se onkin tärkeää, sillä Rhodes on tällä kertaa entistä tärkeämpi hahmo hurjastellessaan Iron Manilta varioitu War Machine -haarniska yllään.

Myös uusia naamoja Iron Man 2:ssa riittää. Scarlett Johansson esittää Tony Starkin avustaja Natalie Rushmania, jolla on yhteyksiä myös Nick Furyn (Samuel L. Jackson) johtamaan SHIELD-organisaatioon. Viimeksi lopputekstien lomassa nopeasti piipahtanut Jackson nähdään tällä kertaa ihan oikeassa roolissa Tony Starkia kaitsevana sotaratsuna. 61-vuotias mothafucka vetää Iron Man 2:ssa lukuisista elokuvista tutun pahisroolinsa, mutta sellaista tällä kertaa kaivattiinkin.

Elokuvan pahisakselia edustavat Mickey Rourken esittämä Ivan Vanko alias Whiplash ja Sam Rockwellin Justin Hammer. Kaksikosta Rockwell vakuuttaa enemmän kuin Rourke. Asetehtailija Justin Hammer on köyhän miehen Tony Stark, kunnianhimoinen mies, joka on kyllästynyt elämään parempansa varjossa. Viimeksi Moonissa loistanut Rockwell suoriutuu roolista mainiosti ja etenkin hänen ja Robert Downey Jr.:n väliset kohtaukset ovat vereviä. Rourke puolestaan joutuu pelaamaan heikommilla korteilla. Paria toimintakohtausta lukuun ottamatta miehen tehtäväksi jää mutista huonoa englantia ja esitellä tatuointejansa.

Tuollaisilla eväillä ei klassista pahista rakenneta, mutta renttukarsimansa ansiosta Rourkea katsoisi ilokseen, vaikka tämä vain istuisi pöntöllä.

Useista uusista hahmoistaan huolimatta Iron Man 2 ei hajoa käsiin. Favreau on kyennyt pitämään tarinan eri elementit hyppysissään ja jokaisen hahmon läsnäololle on perustelunsa. Ja se tarina: Iron Man 2 on suoraa jatkoa ensimmäiselle elokuvalle, jonka lopussa keksijä-miljardööri Tony Stark paljasti maailmalle olevansa supersankari Iron Man. Elämä uuden alter egon kanssa ei kuitenkaan ole silkkaa juhlaa. Hallitus tahtoo Iron Man -haarniskan salaisuudet haltuunsa, terveys uhkaa pettää ja paineita piisaa muutenkin.

Iron Man 2:n sankari on Batman Beginsin ja Yön ritarin Batmanin tavoin arvelluttava mies, joka tekee hyvistä aikeista huolimatta vääriä ratkaisuja eikä kykene hillitsemään heikkouksiaan. Tony Stark julistaa saavuttaneensa yksin maailmanrauhan, mutta tuhoaa silti humalassa kotinsa ja koettaa vetää parasta ystäväänsä turpaan. Siinä teille messiasta.

Iron Man 2 ei toimi kokonaisuutena yhtä hyvin kuin Rautamiehen ensimmäinen elokuva, mutta huono se ei silti ole. Väkevän alun jälkeen elokuva menee suvantovaiheelle hieman liian pitkäksi ajaksi, mutta herää taas henkiin loppupuolella. Varsinaisia isompia toimintakohtauksia Iron Man 2:ssa on vain kolme (Monte Carlon taistelu, Iron Manin ja War Machinen matsi ja puoli tuntia pitkäksi venyvä loppumittelö). Puhetta sen sijaan riittää. Ehkä liiaksikin, mutta onneksi käsikirjoittajat Mark Fergus, Hawk Ostby, Art Marcum ja Matt Holloway ovat sentään pitäneet dialogin terävänä. Parhaat sutkautukset kuullaan tietenkin taas Robert Downey Jr.:n suusta.

Vaikka Iron Manin tuoreus on jatko-osaan tultaessa rapissut pois, on se edelleen hyväntuulista viihdettä ja kiiltävää pintaa, joka ei edes teeskentele sisältävänsä syvempiä tasoja. Silmäkarkkia kilokaupalla verkkokalvoille kauhova Iron Man 2 on poikien elokuva lähes koomisuuteen asti, eikä siinä ei ole mitään pahaa. Peltipään toista valkokangasseikkailua katsoessa ei voi kuin ihastella, miten toimivaksi kokonaisuudeksi AC/DC:n rockmusiikki, F1-autot, robotit, kauniit naiset, tuliaseet ja supertietokoneet käyttöliittymineen on saatu yhdistettyä.

Jon Favreau ei ole aikansa suurin tai merkittävin elokuvaohjaaja, mutta viihdyttäjänä hän on erinomainen. Lisäpisteet Iron Man 2 ansaitsee siitä, ettei sitä käännetty pikavauhtia 3D-muotoon, vaikka paineita moiseen varmasti olikin.