Elokuva-arvostelu: Möröt vastaan muukalaiset

Alkuperäisnimi: Monsters Vs Aliens
Ohjaaja: Rob Letterman, Conrad Vernon
Pääosissa: Seth Rogen / Stan Saanila (BOB), Reese Witherspoon / Laura Birn (Susan/Megarella), Will Arnett / Jukka Rasila (Puuttuva Rengas), Rainn Wilson / Jorma Uotinen (Galaksar), Stephen Colbert / Antti Pääkkönen (Presidentti)
Elokuvan pituus: 96 minuuttia
Ikäraja: K7
Käsikirjoittaja: Maya Forbes & Wallace Wolodarsky ja Rob Letterman ja Jonathan Aibel & Glenn Berger
Elokuvan kotisivu: www.morotvastaanmuukalaiset.fi

Möröt vastaan muukalaiset ei ole vanhan elokuvan uusintaversio, mutta eipä paljon kyllä puutukaan. Perusasetelma maailmaa uhkaavasta muukalaisesta on silkkaa 1950-luvun yhdysvaltalaista scifiä. Möröt ovat tällä kertaa hyviä tyyppejä, mutta aika tutulta nekin näyttävät.

Pääosassa on Susan, 15-metrinen jättiläisnainen (Jättiläisnaisen hyökkäys, 1953). Muita sankareita ovat hyytelömäinen B.O.B. (Valuva kuolema, 1958), torakkapäinen tiedemies (Kärpänen, 1958), kalan ja ihmisen yhdistävä Puuttuva rengas (Mustan laguunin hirviö, 1954) ja Ötökkäsaurus (Mothra, 1961). Onneksi Möröt vastaan muukalaiset ei sentään seiso pelkkien leffaviittausten varassa, vaan tarina toimii omillaankin. Muukalaisten laskeutuessa sentään vinkataan ensin ensin Kolmannen asteen yhteyteen, sitten Star Trekiin ja lopuksi Beverly Hillsin kyttään.

Tämä oli hitusen pitkä johdatus siihen, että perhe-elokuvana eli siis lastenelokuvana markkinoitu Möröt vastaan muukalaiset aukenee todennäköisesti myös heille, jotka eivät – vielä – ole ehtineet tutustua 1950-luvun elokuvataiteeseen. Itse asiassa suoria popkulttuuriviittauksia on irtovitseinä sinänsä vähän, että melkein toivoisi trendin olevan hiipumassa. Olisi mukava välillä katsoa elokuvia eikä pelkkiä lähdeviittauksia.

Tarinan polttopisteessä ja näkökulmahenkilönä toimii kiltti Susan, joka kasvaa tahtomattaan jättimäisiin mittoihin. Vaikka teemat pyörivät nyt yksinäisyyden, erilaisuuden ja itsensä uskomisen (onpa yllättävää Hollywood-rainalta) ympärillä, on mukana myös hitunen alkuperäisen jättiläisnaisen aistikasta viehätystä. On kyllä toisaalta hieman häiritsevää huomata ajattelevansa näin piirroshahmosta, mutta a) se vaikuttaa kolmiulotteiselta ja b) puhuu Laura Birnin äänellä.

Teemoja tärkeämpiä on kuvallinen hupailu. Replikointi ei ainakaan minua isommalti huvittanut, mutta visuaalisissa gageissa on yritystä. Hassuttelun lisäksi Möröt vastaan muukalaiset vetoaa alkukantaisiin tuhovietteihin. Tällä kertaa galaktiseen remonttiin joutuu iänikuisen New Yorkin tai Los Angelesin sijaan San Francisco. Jättiläisten rämistely kerrostalojen keskellä näyttää tai pikemminkin tuntuu hämmästyttävän oikealta, mistä ansiosta osa kuulunee 3d-efektille. Syvyysvaikutelmaa on käytetty miellyttävän maltillisesti. Kolmiulotteisen elokuvan buumin todellista alkua odotellaan vielä, mutta ainakin minä olen osaltani pääsemässä ensi-innostuksen yli. Toisin sanoen: jos jaksoin innostua täyskohelostaMatka maan keskipisteeseen -leffasta, ei nyt ole kolmatta dimensiobonustähteä jaossa.

Elokuvien käyttäminen aikakautensa ilmapuntarina on osapuilleen yhtä luotettavaa toimintaa kuin sijoitusvinkkien kysyminen kulmabaarin Pikku-Tepolta, mutta enpä malta jättää asiaa rauhaankaan. Elokuvassa esiintyvä Yhdysvaltain presidentti on nimittäin yksinkertainen ja tohelo hongankolistaja, joka muistuttaa huomattavasti enemmän muuatta edellistä presidenttiä kuin nykyistä toivon lähettilästä.

Aiheesta lisää:
Möröt vastaan muukalaiset -kuvagalleria

Elokuva-arvostelu: Bolt – Disneyn tuore 3d-animaatio