Elokuva-arvostelu: My Bloody Valentine 3D

Alkuperäisnimi: My Bloody Valentine 3D
Ohjaaja: Patrick Lussier
Pääosissa: Jaime King, Jensen Ackles, Kerr Smith
Pituus: 101 minuuttia
Ikäraja: K18
Käsikirjoittajat: Todd Farmer, Zane Smith
Kotisivu: www.mybloodyvalentinein3d.com

Sanovat, että 3d-efekti sopii mainiosti kauhuelokuviin. Että kun immersio eli uppoutuminen paranee, niin säikyt ovat kovempia ja elokuvan tuottama nautinto siten suurempi. Ainakin ensimmäinen osa pitää paikkansa kasarisplättikseen perustuvan My Bloody Valentine 3D:n kohdalla.

Aikakauden ja lajityypin peruspalaset ovat kasassa. On yliluonnolliseen vivahtava tappaja, jolla on ikoninen ulkoasu (hakku, kaasunaamari ja mainarihaalarit). On joukko teinejä, jotka tutustuvat lihallisuuden iloihin monessakin mielessä, lähinnä siis vapaaehtoisen seksin ja ei-vapaaehtoisen väkivallan merkeissä.

Ja on hakku, joka lyödään läpi onnettoman uhrin takaraivosta niin, että terä pompsauttaa silmämunan pois paikaltaan – suoraan kohti katsojaa 3d-efektin saattelemana. Säpsähdin ja aloin kikattaa kimeästi, sillä säikky oli vallan onnistunut.

Veripalttua kokataan muuten koko ikärajan edestä. Yhden tyypin suuhun isketään lapio niin syvälle, että pää irtoaa. K18-luokitusta hyödynnetään myös alastomuuden puolella, sillä täysnaku nainen juoksentelee hyvän aikaa ympäriinsä, minkä jälkeen hänet tietenkin myös tapetaan. (Jos pidät tuota spoilerina, et välttämättä kuulu kohdeyleisöön. Totta kai naku nainen kuolee.)

Kuvallisesti Valentiini on sinänsä erikoinen kauhuelokuva, että se ei ole erityisen synkkä tai vihjaileva. 3d-efektistä johtunee, että valoa on paljon ja kaikki näkyy koko ajan terävänä. Kuvakerronnasta voinee mainita sellaisen seikan, että kamera ottaa varsin tiuhaan kuvakulmakseen uhrin näkökannan, jolloin siis itse kukin voi teatterin penkissä kuvitella, että hurja Harry Warden siellä hakkuineen nyt yrittää saada hengen meikäläiseltä pois.

Suuri kysymys on, että eroaako My Bloody Valentine 3D jotenkin merkittävästi hieman aiemmin teattereihin ehtineestä Scar 3D:stä. Voi hyvin olla, että ekspertiisini rajat tulevat tässä vastaan, enkä osaa vain arvostaa hienovaraisia sävyeroja, mutta minun näkökulmastani tärkein ero on se, että Valentine on hitusen graafisempi ja aivan hitusen nokkelampi. Mutta kyllä ne molemmat samaksi tuotteeksi tunnistaa.

Pakko on vielä analysoida vulgaarifreudilaisesti elokuvan alkupuolella nähtävää kohtausta, jossa teini-ikäiset ovat menossa pusujuhliin kaivostunneliin. Mitä mahtanee tarkoittaa se, että tyttö loikkaa innokkaana pimeän tunnelin syövereihin, mutta poika epäröi? Ehkä asiaa pitäisi kysyä slovenialaiselta marxilais-lacanilaiselta filosofilta.

Aiheesta lisää:

Scar 3D -elokuvan arvostelu