Elokuva-arvostelu: Paranormal Activity

Alkuperäisnimi: Paranormal Activity
Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Oren Peli
Pääosissa: Katie Featherston & Micah Sloat
Pituus: 89 minuuttia / 1 h 29 min
Ikäraja: K15
Kotisivu: paranormalactivity-movie.com

Aivan aluksi haluaisin onnitella ohjaaja Oren Peliä, joka on onnistunut erittäin vaikeassa tehtävissä: hän on saanut elokuvansa maailmanlaajuiseen teatterilevitykseen. Sitten haluaisin moittia Peliä siitä, että Paranormal Activity on pökäle.

Unohdetaanpa aluksi mainoskampanja ja keskitytään olennaiseen, eli halvalta näyttävään elokuvaan, jossa nuoripari säikkyy mörköjä. Halpuus ei ole synti sinänsä, jos homma muuten toimii. Heikkous on käännetty vahvuudeksi väittämällä, että kyseessä on pariskunnan itsensä kuvaama kotivideo.

Kuka sanoi Blair Witch Project? No, ei sekään ole välttämättä ongelma, että lainaa reilusti toiselta. Beatles sävelsi jo kaikki maailman poppibiisit, mutta silti uusiakin ralleja jaksaa kuunnella.

Jatketaanpa elokuvan dissektoimista. Näyttelijät eivät ole mitään brandoja, mutta täyttävät tehtävänsä – huutelevat ”kuka siellä?” ja ovat välillä tosi tosi peloissaan. Sitä luulisi, että kun tietää elokuvan kuvaamiseen olevan vain vähän rahaa, käsikirjoituksen puunaisi aivan huippukuntoon. Mutta ei, Paranormaalissa hahmot jankuttavat samaa asiaa kerta toisensa jälkeen eikä mikään muutu. Teatterin penkkirivistössä kyhjöttävä katsoja tahtoo sulkea silmänsä, mutta ei kauhistuksen vaan tylsistyksen takia.

Palatkaamme mainoskampanjaan. Paranormal Activity esittää olevansa kauhean hirmuinen. Trailerista tehtiin oma versio Suomea varten ja valtakunnan virallinen Helsingin Sanomat uutisoi sen. Milloin viimeksi Hesarissa on kerrottu trailerin kuvaamisesta?

Mainoslauseessa on totuuden siemen: älä katso tätä elokuvaa yksin. Äläkä kaverin kanssa.