Elokuva-arvostelu: Pimeyden ytimessä

Alkuperäisnimi: Edge of Darkness
Ohjaaja: Martin Campbell
Käsikirjoittajat: William Monahan, Andrew Bovell
Pääosissa: Mel Gibson, Ray Winstone, Danny Huston
Pituus: 118 minuuttia / 1 h 58 min
Ikäraja: K15
Kotisivu: edge-of-darkness.warnerbros.com ja www.nordiskfilm.fi/valkokangas/elokuva.php?id=2095

Alkuperäinen Edge of Darkness -minisarja on kiinnostava ennen kaikkea ajankuvana 1980-luvun Iso-Britanniassa. Valta on tiukasti Rautarouvan käsissä, huoli ympäristön tilasta nostaa päätään, työttömyys nakertaa yhteiskuntasopimusta ja kabineteissa neuvotellaan ydinaseista. Kuulostaa jotenkin tutulta.

Mutta Pimeyden ytimessä -elokuva ei päivitä teemoja nykyaikaan, vaan lainaa alkutekstistä lähtötilanteen ja osan hahmoista. Päähuomion saa Mel Gibson, joka pieksää ihmisiä. Mikäs siinä. Onkin mennyt tovi siitä, kun hän viimeksi näytteli perheeseensä kohdistuvasta uhkasta sekoavaa oman tien kulkijaa, joka viestii mieluummin nyrkeillä kuin kirjeillä.

Hän on Thomas Craven, rehti poliisi, jonka elämä muuttuu silmänräpäyksessä pelkäksi kurjuudeksi. Ja senhän tietää, että kun Gibsonin Mel pääsee vauhtiin, suoltaa hänen roolihahmonsa pian repliikkejä kuten ”säännöt eivät päde”, ”en aio pidättää ketään”, ”kaikki on kiellettyä Massachusettesissa”, ja niin edelleen. Ymmärtänette jutun juonen.

Ohjaimissa on ainakin nimellisesti sama tekijä, sillä Martin Campbell on ohjannut sekä tv-sarjan että elokuvan. Sanoisin, että vastuu alkuteoksen luonteesta on selvästi käsikirjoittaja Troy Kennedy-Martinin harteilla. Siitä kertoo sekin, että William Monahanin ja Andrew Bovellin tähän uuteen versioon kynäilemä sovitus ei keksi alkuperäisten teemojen tilalle mitään erityisen näppärää nykyaikaista vastinetta.

Nalkutan sovituksen laimeudesta näin paljon, koska siinä on hukattu monta alkuteoksen kiinnostavaa piirrettä eikä ole oikein keksitty tilalle kunnollisia vastineita. Osa ongelmista on tietysti väistämättömiä, kun tiivistetään kuusituntinen minisarja kolmasosaan ajasta.

Esimerkiksi: alkuteoksen kiehtovin hahmo oli Joe Don Bakerin virnuillen näyttelemä Jedburgh, leveää teksasia vääntävä CIA-agentti. Itse asiassa Jedburgh oli tv-sarjassa paljon kiinnostavampi kuin varsin passiivinen Craven, mutta osien välinen epäsuhta on sentään korjattu Gibsonin hyväksi. Tässä versiossa Jedburgh onkin Ray Winstonen esittämä britti, hieman eri tavalla erikoislaatuinen veijari. Hahmojen keskinäinen dynamiikka on jotain aivan muuta ja tämä uusi Jedburgh toimii vielä epäloogisemmin kuin esikuvansa.

Mene ja tiedä. Tavallaan kuitenkin Pimeyden ytimessä rullaa elokuvana paremmin kuin State of Play, joka ahtoi tv-versionsa juonenkäänteet kaksituntiseen elokuvaan eikä muuttanut oikeastaan mitään. Tässä saadaan sentään nautiskella siitä, kun Mel Gibson esittää sekopäätä. Ei ihan pieni asia sekään.