UUSIMMAT

Elokuva-arvostelu: Ponyo rantakalliolla

25.09.2009 21:10 | Hanna Näsänen

Ponyo rantakalliollaAlkuperäisnimi: Gake no ue no Ponyo
Ohjaaja: Hayao Miyazaki
Käsikirjoittaja: Hayao Miyazaki
Pääosissa: Suom. rooleissa Aada Kuoppa, Akira Takaki, Elena Leeve ja Ismo Alanko.
Pituus: 101 min.
Ikäraja: S
Kotisivu: http://www.ponyo.fi/

4/5

Ponyo rantakalliolla kertoo pienestä kultakalasta, joka haluaa muuttua ihmistytöksi. Animen mestari Hayao Miyazaki on siirtänyt Hans Christian Andersenin rakastetun Pienen merenneidon nyky-Japaniin. Miyazakin elokuva kertoo lapsuuden puhtaasta rakkaudesta.

Viisivuotias Sosuke-poika löytää merestä lasipurkkiin juuttuneen kummallisen kalan ja ihastuu siihen välittömästi. Kalakin tuntuu tykästyvän Sosukeen. Kala on sikäli kummallinen, että sillä on ihmisen kasvot. Tuota pikaa Sosuken Ponyoksi ristimä kala oppii puhumaan ja kinkkukin sille maistuu.

Ponyo kiintyy Sosukeen niin syvästi, että haluaa muuttua ihmiseksi, jotta voisi aina olla tämän lähellä. Ponyon seikkailuista ei kuitenkaan ole mielissään meren pohjassa majaileva Fujimoto, joka raidallisessa takissaan ja punaisessa takkutukassaan muistuttaa lähinnä entisaikojen dandyjä. Maalla liikkuessaan kummallinen hiippari joutuu jatkuvasti pumppaamaan vettä jalkoihinsa. Ismo Alanko tekee Ponyossa ensimmäisen ääniroolinsa Fujimotona. Habitukseltaankin hieman hupsua merivelhoa muistuttuva Alanko sopii rooliin kuin nakutettu. Suomenkielisen ääniversion on ohjannut muiden Ghibli-elokuvien tapaan Pekka Lehtosaari.

Ponyo

Elokuva käynnistyy vauhdilla ja jättää katsojan pitkäksi aikaa epätietoisuuteen hahmojen todellisista suhteista ja tavoitteista. Ennalta-arvattavuus on tietenkin ikävää elokuvassa, mutta näin pitkällinen epätietoisuudessa vellominen käy pian raskaaksi.

Miyazaki on kertonut pyrkineensä karsimaan Ponyoa työstäessään taiteestaan liikaa ”taiteellisuutta”. Elokuva tuntuu kuitenkin pursuilevan toinen toistaan kauniimpia maisemia ja asetelmia. Väritkin tuntuvat hehkuvan ihmeellisen kirkkaina. Lapsiperheissä arvostetaan varmasti sitä, että Ponyo todella kestää useampia katsomiskertoja, kun vedenalaisessa kohtauksessa voi varsinaisten tapahtumien taustalla bongata nurkassa hiipivän mustekalan tai hauskan ravun.

Sosuke asuu talossa korkealla rantakalliolla pienessä satamakaupungissa, ja elokuvassa meri onkin jatkuvasti läsnä ja nousee melkein yhdeksi päähenkilöistä. Miyazaki on itse piirtänyt merikohtaukset, joissa toisinaan sukelletaan syvyyksiin esiaikaisten vesieläinten maailmaan, toisinaan koetaan meren hurjuus ihmisten näkökulmasta pinnalla. Elokuvan vaikuttavimmaksi kohtaukseksi nousee myrsky, jonka aikana uhkaavat pilvet vyöryvät taivaalla, tuuli ujeltaa korvissa ja hurjat aallot tuntuvat vyöryvän aina katsomoon asti.

Ponyo ja Sosuke

Ponyon teemoja ovat lapsuus ja rakkaus. Viisivuotiaiden välinen kiintymys paisutetaan tarinassa kummallisen suuriin mittasuhteisiin. Suhteeseen ladattava merkitys tuntuu kummalliselta, kun päähenkilöt ovat täydellisen viattomia ja Ponyo vieläpä tottumaton ihmisten tapoihin. Nähdessään ystävänsä itkemässä Ponyo toteaa lakonisesti – Sosuke, sinun silmistäsi tulee vettä.

Ponyo rantakalliolla eroaa monista Miyazakin rakastetuimmista elokuvista siinä, että se pääasiallisesti tapahtuu arkisessa nykymaailmassa. Ihan kuten tosielämässäkin Sosuken vanhemmat kinastelevat, äiti juo rentoutuakseen olutta ja vanhainkoti on pullollaan höpsöjä mummuja.

Myös taikuus on kuitenkin vahvasti läsnä tarinassa. Ensin vain Sosuke ymmärtää Ponyon erikoislaatuisuuden ja huomaa aaltojen olevan itseasiassa kalamaisia olioita. Loppujen lopuksi myös aikuisten on kohdattava maailman salaperäisempi puoli. Pohjimmiltaan hyvin sympaattinen Ponyon hahmo herättää myös ristiriitaisempia tunteita heiluessaan kalan ja ihmismuodon välillä. Määrittelemätön kala-tyttö on välillä suorastaan pelottava.

PlusMiinusNolla

+ Toinen toistaan kauniimmat kankaalle vyöryvät kuvat tempaavat mukaansa niin aikuisen kuin lapsen.
+ Meren kuvaus toisaalta vekkulien vesieläimien hilpeänä kotina, toisaalta villinä vellovana luonnonvoimana toimii upeasti.
– Miyazakille tunnusomainen maaginen tunnelma ei aivan yllä aiempien elokuvien mittasuhteisiin.


Aiheesta lisää

Äänestä suosikkisi Hayao Miyazakin aiemmista anime-elokuvista
Elokuva-arvostelu: Laputa – Linna taivaalla
Elokuva-arvostelu: Tuulen laakson Nausicaä
Elokuva-arvostelu: Porco Rosso
Elokuva-arvostelu: Kikin lähettipalvelu
Elokuva-arvostelu: Naapurini Totoro

Keskustelu

Muropaketin uusimmat