Elokuva-arvostelu: Reindeerspotting – Pako joulumaasta

06.04.2010 08:00 | Muropaketin toimitus

Alkuperäisnimi: Reindeerspotting – Pako joulumaasta / Reindeerspotting – Escape from Santaland
Ohjaaja: Joonas Neuvonen
Käsikirjoittaja: Joonas Neuvonen & Sadri Cetinkaya
Elokuvan pituus: 84 minuuttia
Ikäraja: K-18
Elokuvan kotisivu: http://reindeerspotting.com

kaista

Reindeerspotting on tarina rovaniemeläisestä nuorisojoukosta, jonka elämä pyörii kovien huumeiden ja rikosten ympärillä. Dokumentin päähenkilöksi nousee 19-vuotias Jani, joka on käyttänyt huumeita viisi vuotta. Jani haluaa pois Rovaniemeltä ja omasta elämästään.

Joonas Neuvonen kuvasi Rovaniemellä asuessaan Janin ja kaveriporukan elämää noin vuoden ajan. Huumeitten värittämä maailma rahoitetaan rötöstelemällä ja yhteys normaaliin elämään lipuu koko ajan kauemmaksi. Neuvonen on seurannut narkomaanien elämää todella läheltä ja kaikkea on saanut kuvata. Se tekeekin dokumentista aidon ja pysäyttävän.

Elokuvan raakamateriaali on kuvattu mini-dv–kameralla ilman erillistä äänittäjää. Ajoittain Janin puhetta on tekstitetty, sillä huumeiden hämärtämästä puheesta on välillä vaikea saada selkoa. Dokumentti onkin teknisesti sopivalla tavalla kotikutoinen. Lapin maisemien päälle luodut äänimaisemat tukevat tarinaa ja antavat perspektiiviä ns. ”normaalin” yhteiskunnan ja narkomaanin elämän välillä.

Kamera kuvaa, kun Jani ryöstää auton, piikittää itseään, ajaa huumepäissään autoa ja juhlii Rovaniemen yössä. Yksi pysäyttävimmistä hetkistä on, kun Rovaniemen keskustassa vietetään talvisia porokilpailuja ja Janin porukka hengailee näköalaparvekkeella ja yhtäkkiä yksi heistä mäsähtää parvekkeelta suoraan katuun ihmisjoukon keskelle.

Jani analysoi omaa tilannettaan kameralle yllättävänkin selväjärkisesti. Hän toteaa, että itsepähän on elämäntyylinsä valinnut. Huumeiden käyttö alkoi jännityksen hakemisesta ja arjen pakenemisesta. Nyt huumeille on menetetty elämä ja kädestä kaksi sormea huumevelkojille.

Ajoittain Jani puhuu lopettamisesta, mutta nopeasti käy selväksi, että se ei ole Rovaniemellä mahdollista. Myös Janin halu lopettaa tuntuu ailahtelevan. Omat parhaat ystävät ovat samalla pahimpia vihamiehiä. Janin mukaan silloin kun haluaa lopettaa kaverit tarjoavat huumeita ja silloin kun niitä pyytää ei koskaan anneta. Jani haaveilee vaimosta, parista lapsesta ja omasta maatilkusta. Mutta se Jani ei ole hän, vaan joku muu.

Jani saa useammallakin rikosnimikkeellä vuoden vankilatuomion. Eletään kevättalvea ja tuomion on määrä astua voimaan kesällä. Yhtäkkiä tarina saa yllättävän käänteen, kun Jani ilmoittaa, että ”nyt on tapahtunut jotain, josta hän ei voi kameralle kertoa, mutta nyt päästään lähtee!”. Kamera seuraa Jania Eurooppaan mm. Subutexin alkulähteille Ranskaan. Jani kiertää Euroopan nähtävyyksiä ja huumeiden käyttö yltyy yltymistään. Sisilian rannikolla hän heittää injektioneulat mereen ja sanoo vetäneensä viimeiset ”töötit”. Kotikaupungin tilanne seuraa kuitenkin perässä ja vanhasta elämästä on vaikea päästä irti.

Dokumentti on aitoudessaan karua ja lohdutonta katsottavaa. Aluksi narkomaaniporukkaa kohtaan ei voi olla tuntematta inhoa ja halveksuntaa. Janin tarinaa seuratessa ja hänen ajatuksiaan kuunnellessa, katsojalle nousee kuitenkin armo ja toivo häntä kohtaan. Alkoholisoitunut äiti ja jo lapsuudessa aloitettu näpistely eivät luonnollisesti anna loisteliaita lähtökohtia elämälle.

Dokumentti pyrkii nostamaan esiin myös ajatuksia siitä, onko systeemissä kuitenkin jotain vikaa. Jani kertoo, kuinka kovien huumeiden vieroitusoireita pyritään ”hoitamaan” antamalla narkomaanille todella voimakkaita rauhoittavia lääkkeitä. Myös huumeporukan vierailut apteekkiin saavat väkisinkin ihmetystä aikaan. Janin kaveri tilaa apteekin neidiltä muovikassillisen tarvikkeita ja lähtee kotiinsa pistämään itseään. Jani kertoo myös, kuinka hänen tuttunsa hankkiutuvat usein vankilaan talveksi, sillä se on kuin ”lepokoti” – katto pään päällä ja säännöllinen ruokatarjoilu.

Tämä tarina on tosi ja nämä henkilöt ovat olemassa. Muun muassa näin valtion elokuvatarkastamo taisi K-18 ikärajaa perustella. Täytyy todella ihmetellä, mikäli joku tämän dokumentin nähtyään haluaa kokeilla huumeita. Tämä olisi voinut olla viisitoistakesäisille huumevalitusta parhaimmillaan.

PlusMiinusNolla

+ Vie katsojan todella lähelle narkomaaniyhteisön arkea
+ Teknisessä toteutuksessa on säilytetty tietty ”kotikutoisuus”
– Katsoja jää odottamaan, kuinka Janin tarina todella päättyy vai päättyykö

Keskustelu

Lähden katsomaan vähän varauksellisesti, koska käsivarakuvaaminen rasittaa katsojaa, mutta asiakokonaisuuden kannalta elokuva on käytävä katsomassa.

Senhän takia Joonas Neuvonen pääsi niin lähelle narkomaanien arkea koska oli itse osa tätä porukkaa. Nykyään hän on ilmeisesti kuivilla.

K-18? Ilmeisesti valtion alokuvatarkastamolla on jotain nuorison huumevalistusta vastaan.

Muropaketin uusimmat