Elokuva-arvostelu: Resident Evil: Afterlife

Alkuperäisnimi: Resident Evil: Afterlife
Ohjaaja: Paul W.S. Anderson
Käsikirjoittaja: Paul W.S. Anderson
Pääosissa: Milla Jovovich, Ali Larter, Kim Coates, Shawn Roberts, Sergio Peris-Mencheta, Spencer Locke, Boris Kodjoe ja Wentworth Miller
Elokuvan pituus: 98 minuuttia
Ikäraja: K15
Elokuvan kotisivu:www.residentevil-movie.com

Milla Jovovichin suojatyöpaikkanakin tunnettu Resident Evil -elokuvasarja jatkuu. Vaikea sanoa kenen iloksi, sillä omaperäisen ilmaisun sijaan Afterlife tyytyy yhdistelemään osasia 2000-luvun sci-fi- ja kauhugenren elokuvista. Lopputuloksena on persoonaton ja unettava sekasikiö, jollaista ei vapaaehtoisesti jaksaisi katsella paria ultraäänikuvaa kauempaa.

Resident Evil: Afterlife on suoraa jatkoa kolmen vuoden takaiselle Resident Evil: Tuholle. Siitä totesin Kaistan arvostelussa marraskuussa 2007 enteellisesti seuraavaa: ”Viimeiseksi RE-elokuvaksi Tuho tuskin kuitenkaan jää. Sen verran vahvasti jatko-osaa elokuvan lopussa pedataan. Vaan kuinka moni haluaa nähdä kymmeniä (!) millajovovicheja mättämässä zombeja turpaan? Elokuvasarjan käsikirjoittaja, Jovovichin aviomies Paul W.S. Anderson varmasti, mutta entäs me muut?”

Kymmeniä klooneja ei Afterlifessa nähdä, mutta lukuisia kuitenkin. Paul W.S. Andersonia ajatus on selvästi kiehtonut, sillä hän on palannut ohjaajaksi toimittuaan ensimmäisen RE-elokuvan jälkeen sarjan käsikirjoittamisen ohella vain tuottajana. Aiheelle omistautumisestaan huolimatta Anderson ei ole onnistunut puhaltamaan elokuvasarjaa eloon sen neljännellä kierroksella. Martti Servon sanoin: ”Onko niin ettei niittää voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty?”.

Elokuvan juonessa ei olisi kehumista edes tekijän äidillä. Kun oma mielikuvitus ei ole riittänyt, parhaat ainekset on lainattu Matrixista, Blade II:sta ja Kuolleiden aamunkoitosta. Vakava puute on myös se, ettei Milla Jovovichilta vieläkään löydy rooliinsa tarvittavaa karismaa. Angelina Jolie kykeni tekemään Saltista katsomisenarvoisen pelkällä läsnäolollaan, mutta Milla ei moiseen temppuun taivu. Onnettomin hahmo Afterlifessa on kuitenkin Shawn Robertsin esittämä superkonna Albert Wesker. Jos tämä rakovalkea anaalissa agentti Smithiä imitoiva vahanaama ei vastaanota minkäänlaista pystiä ensi kevään Razzie-gaalassa, on maailmassa vakava virhe.

Resident Evil: Afterlifen alku on tehokas, mutta sen jälkeen mennään slalomia ja lujaa. Mainosmateriaaleissa hehkuttu 3D-ominaisuus tekee muutaman kerran vaikutuksen, mutta jokin raja yleisöön lentävillä teräaseilla ja luodeillakin voisi olla. Mikä pahinta, valtaosa kohtauksista hukkaa kolmiulotteisuuden mahdollisuudet tyystin, joten epämiellyttäviä laseja joutuu pitämään päässä turhaan.

Resident Evil: Afterlifea voi suositella vain kaikista suurimmille Milla Jovovich -faneille – vaikea uskoa, että kukaan muu jaksaisi tästä innostua. Zombeja nähdään hyvin vähän, toimivia toimintakohtauksia pari ja omaperäisyyttä vain viereisessä salissa. Capcomin ja Shinji Mikamin luomien pelien kanssa elokuvalla ei tietenkään ole mitään tekemistä. Ohittakaa Resident Evil: Afterlife siis huoletta. Ei tämä vuoden huonoimpia esityksiä ole, mutta täysin yhdentekevä, mikä on oikeastaan vaihtoehdoista pahempi.

Teksti: Tatu Junni