Elokuva-arvostelu: Robin Hood

Alkuperäisnimi: Robin Hood
Ohjaaja: Ridley Scott
Käsikirjoittaja: Ethan Reiff & Cyrus Voris
Pääosissa: Russell Crowe, Cate Blanchett, Mark Strong, Vanessa Redgrave, William Hurt, Mark Addy, Oscar Isaac, Danny Huston, Eileen Atkins, Kevin Durand, Scott Grimes, Alan Doyle & Max von Sydow
Elokuvan pituus: 142 minuuttia
Ikäraja: K13
Elokuvan kotisivu: www.robinhoodfilm.net

Robin Hood -elokuvan suurin ongelma on se, ettei se tunnu lainkaan Robin Hood -elokuvalta. Kyseessä on Batman Begins -tyylinen kertomus siitä, miten Robin Hoodista tuli Robin Hood, mutta ei sittenkään se Robin Hood, jonka me tunnemme. Ajatus on hyvä, mutta henkipaton päivittäminen 2000-luvun toimintasankariksi jää puolitiehen.

Ohjaaja Ridley Scott käyttää lähes 2,5 tuntia kertoakseen, miten rivisotilas Robin Longstridesta tulee ristiretkien, Englannissa puhkeamaisillaan olevan sisällissodan ja hovin kiemuroiden kautta henkipatto nimeltä Robin Hood. Useimmille katsojille olisi kuitenkin riittänyt se perinteinen syntykertomus: viidessä minuutissa peuralta henki pois, päänaukomista Nottinghamin sheriffille ja metsään pakoon. Nyt Sherwoodiin päästään vasta elokuvan loppuminuuteilla ja metsän lainsuojattomatkin vain vilahtavat elokuvassa resuisen teinilauman muodossa.

Ridley Scott ja käsikirjoittajat Ethan Reiff ja Cyrus Voris ovat rikkoneet Robin Hoodin tarun ja muovanneet sen uusiksi historiallisen toimintaspektaakkelin muotoon. Ei siinä mitään, ei lähdemateriaali mitenkään pyhää ole tai kaikki henkipattoon liitetyt tarut edes tue toisiaan. Jos kuitenkin nimeää elokuvan yksinkertaisesti Robin Hoodiksi, voisi siinä olla edes vähän enemmän robinhoodmaisia piirteitä.

Robin Hoodin nimiosassa nähdään Russel Crowe, 46-vuotias uusseelantilaisnäyttelijä. Omasta mielestäni Disneyn parhaita oivalluksia oli tehdä vuoden 1973 animaatiossa Robin Hoodista kettu. Muitakin eläimiä varmaan harkittiin, mutta repolainenhan Robin Hood on: nokkela, vauhdikas ja juonikas. Sellainen eläin osallistuu virnuillen jousiammuntakilpailuun salapuvussa vain heilutellakseen keskisormea vihollisensa naamalla. Russel Crowessa sen sijaan ei ole mitään kettumaista. Pikemminkin hänestä tulee mieleen Lumikki ja seitsemän kääpiötä -tarinan murjottava Jörö. Marion-neitoa esittävä Cate Blanchett on rooliinsa sopivampi, mutta ei Robin Hood hänenkään uransa kulmakiveksi tule jäämään. Hollywoodin viralliseksi 2000-luvun pahikseksi noussut Mark Strong on hänkin kovin väsyneen oloinen.

Russel Crowe ei ole täysin onneton roolissaan, mutta heikohko valinta silti. No, Tim Burtonilla on Johnny Deppinsä, Martin Scorsesella Leonardo DiCaprionsa ja Ridley Scottilla siis Russel Crowensa. Selvästi miehet pyrkivät toistamaan Robin Hoodilla kymmenen vuoden takaisen Gladiaattorin menestyksen (lipputuloja noin 460 miljoonaa dollaria). Robin Hoodin mainosmateriaalit ovat tässä suhteessa aika alleviivaavia. Robin Hood ei kuitenkaan ole Gladiaattori 2, kuten on vitsailtu. Gladiaattori oli nimittäin pirun vetävä toimintaseikkailu, jonka viihdyttävää pohjavirettä Robin Hood ei missään kohtaa tavoita.

Tehokkaasti käynnistyvä, mutta pidemmän päälle pahasti puisevaksi käyvä Robin Hood on pettymys, mutta ei kuitenkaan ihan huono elokuva. Ridley Scott osaa ohjata hienoja taisteluja ja kuvakerronta on muutenkin toimivaa. Sivuosissa nähdään laatunäyttelijöitä, lavasteet ovat komeita ja ajankuva vaikuttaa uskottavalta. Silti kyseessä on vain yksi historiallinen toimintaspektaakkeli muiden joukossa ja taitavaksi ohjaajaksi useamman kerran osoittautuneelta Ridley Scottilta vasemman käden rykäisy.

Jos Robin Hood menestyy ja saa jatko-osan, saatetaan siinä päästä jo itse asiaan. Nyt katsojalle tarjotaan vain ylipitkä prologi kiinnostavaan aiheeseen. Tosin: jos meno on jo alussa näin väsynyttä, miten tylsä, elähtänyt ja turvonnut Robin Hood 2 voi pahimmillaan olla?