Elokuva-arvostelu: Roman Polanski: Wanted and Desired

Alkuperäisnimi: Roman Polanski: Wanted and Desired
Ohjaaja: Marina Zenovich
Käsikirjoittajat: Joe Bini, P.G. Morgan, Marina Zenovich
Pituus: 100 minuuttia / 1 h 40 min
Ikäraja: 5
Kotisivu: www.romanpolanskiwantedanddesired.com

Seksi alaikäisen kanssa on väärin. Rikosta seuraa rangaistus. Oikeus voittaa. Kaikki hyviä periaatteita, joiden mukaan kannattaa yrittää elää. Todellisuus vain ei aina seuraa ideaalimaailman malleja. Mitenkäs Roman Polanskille kävikään?

Docpoint-ensi-illan jälkeen teatteriin saapuva Roman Polanski: Wanted and Desired on dokumenttielokuva, jossa kaikki muut paitsi Polanski itse kertovat, miten juhlitusta ohjaajasta tuli tuomiotaan pakoileva rikollinen. Lyhyt versio: 1977 Polanski huumasi 13-vuotiaan tytön ja raiskasi hänet. Sitä seurasi sekava oikeudenkäynti ja vankilatuomio, jonka kesken Polanski lähti Ranskaan eikä enää palannut Yhdysvaltoihin.

Uutisista tosin tiedämmekin jo, että dokumentin valmistumisen jälkeen eli syyskuussa 2009 hänet saatiin kiinni ja lähetettiin takaisin USA:han, jossa oikeudenkäyntiä ollaan parhaillaan jatkamassa.

Elokuva alkaa arkistokuvalla tv-ohjelmasta, jossa haastattelija sanoo ”olisi varmaan liioiteltua rinnastaa fiktionne ja elämänne”, mutta tekee niin kuitenkin. Sillä Polanskin jos jonkun kohdalla näiden kahden välillä tuntuu olevan kohtalonyhteys: holokausti ja epävarma nuoruus, unelmavaimo ja raaka murha, synkkiä nerokkaita elokuvia ja rikos.

Ohjaaja Marina Zenovich kertoo kaksi tarinaa. Toinen niistä keskittyy Roman Polanskiin ihmisenä, toinen hänen käsittämättömän sekavaan oikeudenkäyntiinsä. Juristit keplottelevat – ja kertovat jälkikäteen valehdelleensa -, tuomari haalii julkkisjuttuja, media vauhkoontuu ja Polanski yrittää jatkaa samalla elämäänsä.

Arkistokuvaa on paljon, samoin kuin nykyhetkessä haastateltuja puhuvia päitä. Parhaimmillaan Zenovich onnistuu dramatisoimaan jotain niinkin tylsää kuin kuulustelupäiväkirjoja käyttämällä erittäin yksinkertaisia keinoja: tekstiä ilmestyy rivi kerrallaan.

Elokuva ei ota avoimesti kantaa siihen, mitä Polanskille pitäisi tehdä, mutta vihjeet ovat kyllä selvät. Samantha Geimer, rikoksen uhri, haluaisi vain jättää koko tapauksen taakseen. Tuomarin toimet rikkovat lakia.

Dokumentin keskipisteessä ei olekaan itse rikos vaan se, miten oikeuslaitos ja joukkoviestimet ovat sitä käsitelleet. Tuleehan sen nimikin haastateltavan sutkauksesta, että Ranskassa Polanski on haluttu (”desired”) mutta Yhdysvalloissa jahdattu (”wanted”). Toisille hän on traaginen taiteilija, toisille luihu rikollinen.
Tapaus on kesken, mutta ohjaaja on lupaillut jatko-osaa.