Elokuva-arvostelu: Scar 3D

Alkuperäisnimi: Scar 3D
Ohjaaja: Jed Weintrob
Pääosissa: Angela Bettis, Brittney Wilson, Tegan Moss, Ben Cotton, Christopher Titus, Kirby Bliss Blanton, Monika Mar-Lee, Bill Baksa, Carey Feehan, Devon Graye
Elokuvan pituus: 90 minuuttia
Ikäraja: K18
Käsikirjoittaja: Zack Ford
Elokuvan kotisivu: scarthemovie.com

Näin erittäin todentuntuista unta, jossa kävelin videovuokraamoon 1980-luvulla. Nappasin hyllystä uusimman kauhuelokuvan ihan vain kannen perusteella ja menin vhs-nauhan kanssa kotiin. Aloin katsoa elokuvaa, kunnes yhtäkkiä heräsin ja tajusin, että se olikin ”Suomen ensimmäinen uuden tekniikan kolmiulotteinen kauhuelokuva”, Scar 3D:n.

Kasarikauhussahan ei ole genrenä mitään vikaa. Jos pönkät näyttelijät, stereotyyppigeneraattorin suoltama juoni ja messevät gore-efektit kelpaavat, on Scar 3D ihan passeli kokemus.

Flashbackissa näemme, kuinka Joan Burrows (Angela Bettis) oli jäädä 1991 hirmuisen kiduttaja-murhaajan uhriksi, mutta – kuten alkutekstien alla pyörivistä lehtileikkeistä näkyy – hän onnistui pakenemaan ja panemaan pisteen psykopaatin touhuille. Nykyhetkessä hän piilottaa arpensa meikillä, hyppää autoon ja ajaa veljensä luo takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa, jossa kouluvuosi on päättymäisillään ja Burrowsin veljentytär Olympia (Kirby Bliss Blanton)… no, sanotaanko vaikka näin, että kasarikauhuissa teini-ikäisille lukiolaistytöille tuppaa käymään kehnosti. Saattaa esimerkiksi olla, että hänen koulukaverinsa alkavat kadota ja koko homma muistuttaa painajaismaisesti Joan-tädin kauhunhetkiä vuosikymmeniä sitten.

Eli hommassa ei siis ole oikeastaan mitään uutta eikä mitään erityisen nokkelaa. Kiinnostavinta taitaa olla se, miten 3d-efektiä käytetään hyväksi. Toisin kuin voisi luulla, katsojien silmille ei koko ajan hypi tavaraa. Itse asiassa Scar 3D saattaa hyvinkin olla rauhallisin 3d-jippojen käyttäjä kaikista näkemistäni puolestatusinasta elokuvasta – ja sitä myöten realistisin ja intiimein 3d-leffa, niin hassulta kuin se tuntuukaan.

Syvyysvaikutelmaa käytetään hyvin hienovaraisena tehokeinona, mikä on tavallaan aika outoa, koska elokuvassa kuitenkin muun muassa läiskitään niittejä teinitytön vatsaan lähikuvassa. Vaan mikäpä minä olen esteettisistä valinnoista nillittämään. Suoraan videolle -tunnelmaa korostaa sekin, että kuvakerronta on varsin rauhallista ja kuvan kaikki osat pysyvät koko ajan terävänä. Se taitaa olla 3d-efektin asettama tekninen rajoite, sillä sen muutaman kerran kun etualan kohteet ovat teräviä ja tausta selvästi epäterävänä, vaikutelma ei ole realistinen vaan jotenkin häiritsevä.

K18-ikäraja ansaitaan verikekkeröinnin lisäksi sillä, että muuan tytöistä näyttää tissit, siis kolmiulotteiset tissit. Toivottavasti kukaan ei kerro tästä uudesta keksinnöstä San Fernandon laakson pornomaakareille. Saattavat vielä innostua.