Elokuva-arvostelu: Scott Pilgrim vastaan maailma

01.10.2010 07:52 | Tatu Junni

Alkuperäisnimi: Scott Pilgrim vs. The World
Ohjaaja: Edgar Wright
Käsikirjoittaja: Michael Bacall ja Edgar Wright Bryan Lee O’Malleyn sarjakuvien pohjalta
Pääosissa: Michael Cera, Mary Elizabeth Winstead, Kieran Culkin, Chris Evans, Anna Kendrick & Jason Schwartzman
Elokuvan pituus: 115 minuuttia
Ikäraja: K11
Elokuvan kotisivu:www.scottpilgrimthemovie.com

Kaista

Scott Pilgrim vastaan maailma perustuu hiljattain Suomenkin lehtipisteisiin tiensä löytäneeseen sarjakuvaan, josta et todennäköisesti ole koskaan edes kuullut, ellet sitten katsonut Kick-Ass-elokuvaa korvat höröllä. Vaan vähät siitä, sillä Edgar Wrightin (Shaun of the Dead) filmatisointi toimii hyvin myös omillaan – jos satut olemaan nuorisoviihteen suurkuluttaja.

Scott Pilgrim (Michael Cera) on sympaattinen, mutta selkärangaton torontolaisbasisti, jonka elämä pyörii videopelien ja Sex Bob-omb -bändin ympärillä. Scottia kuusi vuotta nuorempi lukiolaistyttöystävä Knives Chau (Ellen Wong) herättää jupinaa ystäväpiirin naisten keskuudessa, eikä Scottilla ”juuri nyt” ole töitä, mutta muuten elämä on hänen mielestään kunnossa. Vaan sitten Scott kohtaa Ramona Flowersin (Mary Elizabeth Winstead), New Yorkista Torontoon muuttaneen Amazon-verkkokaupan lähetin, ja rakastuu. Aivan kuin elämä kahden naisen ristitulessa ei olisi tarpeeksi hankalaa, joutuu Scott kohtaamaan Ramonan seitsemän ilkeää exää ennen kuin he voivat vakinaistaa suhteensa.

Scott Pilgrim vastaan maailma kuulostaa aluksi perinteiseltä nörttipoika tapaa coolin tytön -elokuvalta, jollaisia vasta 22-vuotias Michael Cera on jo jokusen ehtinyt tehdä (Juno, Youth In Revolt, Nick and Norah’s Infinite Playlist). Supersankareita, sarjakuvia, animea, videopelejä, MTV-estetiikkaa ja teinidraamaa tehosekoittimeen lappaava Scott Pilgrim poikkeaa Ceran aikaisemmista komedioista kuitenkin siinä määrin, että se nousee jo erikoisuudellaan saman roolihahmon ansaan jääneen nuorukaisen parhaiden elokuvien (Superbad ja Juno) joukkoon.

Scott Pilgrim vastaan maailma on ”musikaali”, jossa tanssi- ja laulunumerot on korvattu videopelimäisillä taisteluilla. Hieman samalla tavalla kuin Bollywood-tuotannoissa tapahtumapaikka saattaa vaihtua Delhin kaduilta Alppien rinteille, Scott Pilgrimissä bändikilpailu muuttuu Street Fighterin hengessä käytäväksi turpasaunaksi. Konsepti kuulostanee hieman omituiselta, mutta toimii alkuhämmennyksen jälkeen erinomaisesti elokuvan muiden visuaalisten tehokeinojen vanavedessä. Jo Spaced-sarjassa erilaisia genrejä sekoitellut ohjaaja Edgar Wright ei ole vierastanut lähdemateriaalin kummallisuuksia vaan heittäytynyt niiden vietäväksi täysin rinnoin. Toimintakohtaukset ovat energisyydessään ja ääniefekteineen kuin Marvelin 1960-luvun sarjakuvalehtien sivuilta.

Elokuva vilisee viittauksia eri populäärikulttuurin tuotteisiin. Äänimaailmasta voi löytää esimerkiksi Seinfeld-tv-sarjasta ja Legend Of Zelda -pelistä tuttuja aineksia. Näiden yksityiskohtien bongaaminen on maistuva lisä katselunautintoon. Toinen oleellinen syy Scott Pilgrimin toimivuudelle on uskottavat ja samaistuttavat hahmot. Nuorisokomedioiden kiiltokuvaihmisten sijaan tarjolla on aidon näköisiä ja oloisia ihmisiä. Unelmatyttökin on hieman pyöreäkasvoinen ja viileästä asenteestaan huolimatta sosiaalisesti rajoittunut outo lintu, ei mikään päättäjäistanssien kaunotar. Toki hahmojen dialogi on paikoin aivan liian coolia ja sitcomia – ei ihme, että Quentin Tarantino on ilmoittanut pitävänsä elokuvasta – mutta mitäpä tuosta.

Teinihahmojen vastapainoksi Ramonan supervoimaiset exät ovat karikatyyrejä, uskottavuudeltaan animaatiohahmoja lähenteleviä überihmisiä. Heistä etenkin Chris Evans (tuleva Kapteeni Amerikka) ja Brandon Routh (Superman Returns) tekevät sujuvasti pilkkaa omasta tähtistatuksestaan ja selvästi nauttivat siitä: ”I partake not in the meat, nor the breastmilk, nor the ovum, of any creature, with a face.

Valitettavasti Scott Pilgrimin näyttelijäkaartin heikoin lenkki on Michael Cera, joka onnistuu vain hetkittäin voittamaan katsojan puolellensa. Puolivillainen suoritus ei riitä, sillä paikoin lähes musiikkivideoksi äityvän elokuvan hulinassa katsojan pitäisi kyetä ottamaan tukea edes jostakin hahmosta. Tässä kohtaa Michael Cera katselee muualle ja pakenee vessaan. Onneksi paikalla on sentään Scottin kämppis, jota esittää sympaattinen Kieran ”Macin veli” Culkin.

Scott Pilgrim vastaan maailma on niin täydellisesti kohderyhmällensä räätälöityä nörttikarkkia, että elokuva maistuu paikoin jo liiankin laskelmoivalta. 8-bittisen Nintendon, X-Men-sarjakuvien ja The Smashing Pumpkinsin musiikin parissa kasvaneena Wrightin kosiskeluyritykset eivät kuitenkaan haitanneet minua, päinvastoin.

PlusMiinusNolla

+ Sangen onnistunut filmatisointi Bryan Lee O’Malleyn sarjakuvasta
+ Vauhdikas, viihdyttävä ja pöhköydessään sympaattinen
– Michael Cera ei ihan vakuuta pääosassa
0 Jakaa katsojien mielipiteet luultavasti aika vahvasti – itse pidin, sinä ehkä et

 

Teksti: Tatu Junni

Muropaketin uusimmat