Elokuva-arvostelu: Shrek ja ikuinen onni

Alkuperäisnimi: Shrek Forever After
Ohjaaja: Mike Mitchell
Käsikirjoittaja: Josh Klausner, Darren Lemke
Pääosissa: Mike Myers, Cameron Diaz, Eddie Murphy, Antonio Banderas, Ian McShane, Justin Timberlake
Elokuvan pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K7
Elokuvan kotisivu: www.shrekjaikuinenonni.fi

Neljäs Shrek-elokuva olisi itsenäisenä elokuvana saattanut olla ihan mukiinmenevä animaatio, mutta legendaarisen sarjan viimeisenä osana se on väistämätön floppi muutamista hauskoista oivalluksista huolimatta.

Shrek ja ikuinen onni -elokuvan alkukohtaus on kuin parhaastakin jännäristä, kun Kaukaisen maan kuningaspari saapuu synkälle noitien ja muun epäilyttävän aineksen asuttamalle asuntokärryalueelle tapaamaan epäluotettavista sopimuksistaan tunnettua Tittelintuurea. Tapahtumat saavat viime hetkellä yllättävän käänteen, mutta Tittelintuure pääsee vielä iskemään kyntensä vihansa kohteeksi ottamaansa Shrekiin.

Shrek-elokuvasarjan aiemmissa osissa vihreä jätti Shrek on pelastanut prinsessa Fionan lohikäärmeeltä, estänyt tätä naimasta ilkeän Lordi Farquaadin ja torjunut katalan Prinssi Uljaan pyrkimykset nousta kuninkaaksi. Nyt Shrekin ja Fionan elämä Kaukaisessa maassa on vakiintunut arkiseksi perheonneksi Shrekin mökissä.

Kautta Kaukaisen maan pelätystä jätistä on sukeutunut pehmojulkkis, jonka mökille tehdään opastettuja kierroksia. Pariskunnalle siunaantunut perheenlisäys kaipaa jatkuvaa huomiota ja vaipanvaihtoa, erityisesti silloin, kun Shrek mieluiten nauttisi eye-ball-tini-drinkistään rentouttavassa mutakylvyssä. Fiona ei Shrekin ärsyyntymistä ymmärrä ja paras ystävä Aasikin nauttii rauhallisesta elämästä ja lohikäärmerouvansa kanssa saamistaan tultasyöksevistä lentävistä aasilapsista.

Suutahduksissaan Shrek päätyy allekirjoittamaan juonikkaan Tittelintuuren sopimuksen, tietenkin lukematta pientä tekstiä. Ensialkuun lupaavalta vaikuttavan diilin seurauksena hän kuitenkin huomaa siirtyneensä kauheaan vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa hän ei koskaan pelastanutkaan Fionaa ja kaikki muukin on mennyt mönkään.

Uudessa todellisuudessa Tittelintuure hallitsee Kaukaista maata todellisin diktaattorin ottein. Iloiset päivät ovat kaukainen muisto, kun ilkeän kääpiön kätyreinä toimivat noidat paimentavat orjinaan pitämiä satuhahmoja. Aiemmista Shrek-elokuvista tuttu piparipoika saa viihdyttää kyläläisiä gladiaattorina ja kaiken ruokaa muistuttavan poskeensa pistävät saksalaisittain murtavat kolme pientä porsasta saavat palvella oikukasta diktaattoria ilman toivoakaan herkuista.

Maan alle painuneella vastarintaliikkeellä ei tunnu olevan todellista mahdollisuutta syöstä ilkeä hallitsija vallasta. Ryhmän amatsonimainen johtaja muistuttaa Xenaa ja hänen lemmikikseen päätynyt Saapasjalkakissa on paisunut laiskanpulskeaksi kotikissaksi. Kun peliin liittyy vielä Hamelnin pillipiipari taikahuiluineen, on Shrekin vaikea nähdä tilanteessa positiivisia puolia.

Shrek ja ikuinen onni on pakattu aiempia elokuvia tiukemmaksi action-paketiksi. Suuri kamppailu jää kuitenkin hahmojen pyörryttäväksi suihkinaksi valkokankaan poikki, jota ainakaan aikuisempi katsoja ei jaksa kovin intensiivisesti seurata. Juonikin on tuttu useimmista elokuvista, jotka hyödyntävät vaihtoehtoinen todellisuus -kikkaa.

Elokuvasarjan parasta antia onkin aina ollut nokkela dialogi, joka pohjaa ennalta-arvaamattomiin oivalluksiin tuttujen satuhahmojen kustannuksella. Neljänteen osaan ei näitä nerokkaita sivalluksia ole enää montaa irronnut.

Shrek kumppaneineen alkavat olla jo aika loppuun kaluttuja, ja hahmoista hauskimmaksi osoittautuukin kieroihin sopimuksiin erikoistunut Tittelintuure. Kavala kääpiö nauttii täysin siemauksin elämästään koukkunokkaisten noitien johtajana bakkanaalisia diskoiltoja viettäen. Napoleon-kompleksista kärsivällä pikkumiehellä on toinen toistaan komeampi peruukki aina tilaisuuden mukaan: yksi liikeasioiden hoitamiseen, yksi puheiden pitämiseen, yksi käytettäväksi pahalla päällä ja yksi voitosta nauttimiseen. Puhutellessaan kansalaisiaan pitää ikuinen kaupankävijä ostos-tv-henkisen puheen, joka näkyy taikapeileissä.

Shrek ja ikuinen onni on ihan viihdyttävä, mutta ei yllä sarjan aiempien osien tasolle. Tämä lypsylehmä olisikin ollut jo parempi jättää rauhaan.

Teksti: Hanna Näsänen