Elokuva-arvostelu: Surrogates – Sijaisrobotit
Alkuperäisnimi: Surrogates
Ohjaaja: Jonathan Mostow
Käsikirjoitus: Michael Ferris ja John Brancato, pohjautuu Robert Vendittin ja Brett Weldelen sarjakuvaromaaniin.
Pääosissa: Bruce Willis, Radha Mitchell, Rosamund Pike, James Francis Ginty, Boris Kodjoe ja Ving Rhames
Pituus: 90 min.
Ikäraja: K-13
Kotisivu: http://chooseyoursurrogate.com/
Kuinka kiehtovaa olisi lähettää täydellisen kaunis sijaisrobotti itseään edustamaan tylyyn maailmaan? Kuminukeksi muovautunut Bruce Willis pohtii virtuaalielämän ongelmia hölmössä scifipätkässä.
Surrogates – Sijaisrobotit perustuu Robert Vendittin ja Brett Weldelen samannimiseen viiden sarjakuvaromaanin sarjaan, joka on saanut vaikutelmia Isaac Asimovin robottitarinoista. Vuonna 2017 lähes kaikki maapallon asukkaat käyttävät päivittäisessä elämässään kuvankauniita sijaisrobotteja, jotka välittävät niin kuulo-, näkö- kuin tuntohavaintonsa asunnoissaan pötköttelevien käyttäjiensä aivoihin. Robottien ansiosta rikollisuus on lähes kadonnut, mutta nyt FBI:n agentit Greer (Bruce Willis) ja Peters (Radha Mitchell) saavat tutkittavakseen mystisen murhan, jonka takaa löytyy vääriä identiteettejä, salaliittoja ja kysymyksiä ihmiselämän laadusta.
Arkielämän tavat ja arvotukset ovat koneellisten sijaisten myötä muuttuneet. Esimerkiksi hyväksi vuokralaiseksi kuvaillaan sellaista asukkia, joka ei koskaan poistu kotoansa. Jalkapalloa mainostavassa julisteessa puolestaan roikotetaan irtopäätä, jonka kaulasta piuhat roikkuvat rivosti. Elokuvassa sijaisrobotteja verrataan muun muassa autoihin. Oman robotin rikkoutuessa tilalle voi saada kehnon, hutaisten kasatun väliaikaisrobotin. Halvimmissa vuokraroboteissa vakio-ominaisuuksina on ainoastaan kuulo ja näkö. Muista tuntemuksista täytyy maksaa lisää.
Kiehtovasta perusasetelmastaan huolimatta Surrogates jää parhaimmillaankin keskinkertaiseksi tieteiselokuvaksi. Juoni on täydellisen ennalta-arvattava ja sinänsä ihan mukiinmenevät toimintakohtaukset ovat pitkitettyjä. Muovi-Brucen loikkiessa supervahvoilla jaloillaan voi hetkittäin kuvitella, miltä tuntuisi ohjata nukkea videopelien tyyliin omia kykyjä huikeampiin suorituksiin.
Viihdyttävänä toimintaelokuvana Surrogates tekisi tehtävänsä, jollei hommaa olisi editointivaiheessa vedetty aivan läskiksi. Loppuhuipennuksen dramaattiselle dialogille ei voi kuin nauraa kippurassa. Ilmeisesti naiskatsojien miellyttämiseksi saa agentti Greer luoda naurettavan merkitsevästi viipyileviä katseita, joiden tuloksena katsoja alkaa epäillä liiallisen virtuaalielämän kärventäneen muutaman virtapiirin miehen päästä.
On Surrogates-elokuvassa sanomakin, oikeastaan sitä on aivan liikaa yhteen elokuvaan. Elokuvan aikana sivutaan monia mielenkiintoisia teemoja, kuten virtuaalisen kommunikoinnin mahdollistamat identiteettivarkaudet. Aivan kuten netin chateissä, saattaa hehkeää blondinukkea käytellä ihan joku muu. Yhdessä järjestelmässä toimivat robotit mahdollistavat myös aiempaa tehokkaamman valvonnan, jonka myötä kansalaisoikeudet ovat vaarassa. Uskontoakin sivutaan.
Surrogatesin pääteemaksi nousee kuitenkin aitojen ja virtuaalisten kokemusten arvotus. Alun perin hyvässä tarkoituksessa vammautuneiden ihmisten elämänlaatua parantamaan kehitetyt sijaisrobotit ovat antaneet kasvumahdollisuuden sairaalloisille peloille, jotka ovat johtaneet siihen, että lapsetkin leikkivät ulkona ainoastaan kaksoisolentojensa kautta. Agentti Greerkin haluaisi tavata vaimonsa ihan oikeasti, eikä ainoastaan idealisoitujen robottikuvatusten välityksellä.
Visuaalisesti lähitulevaisuus on Surrogatesissa luotu kunnioitettavan hienovaraisesti. Muutama lamppu näyttää hassulta, mutta pääosin vajaan vuosikymmenen päähän sijoittuvat tapahtumat näytellään nykymaailmaa muistuttavissa kulisseissa. Muutoin elokuva on pullollaan epäuskottavuuksia. Mitä järkeä on esimerkiksi perinteisessä sodankäynnissä, kun molemmat puolet käyttävät kauko-ohjattavia kumiukkoja? Bruce Willisin robottiversiolla on vahanaama ja tukka kuin Kenillä, vaikka tämän paria esittävä Radha Mitchell saa patsastella omilla kasvoillaan.
PlusMiinusNolla
+ Tällä alkuasetelmalla olisi voinut tehdä hyvänkin leffan.
– Toimintaelokuvaa on väännetty naisystävällisemmäksi saippuaoopperoista lainatuilla tekniikoilla. Ei toimi.
+ Tällä pääsee jo elokuvahistorian unohtumattomien repliikkien listalle: – Paina Enter! Ei kun Shift Enter!
