UUSIMMAT

Elokuva-arvostelu: Taken

07.01.2009 11:47 Henri Lassander

Alkuperäisnimi: Taken
Ohjaaja: Pierre Morel
Käsikirjoittaja: Luc Besson
Pääosissa: Liam Neeson, Maggie Grace, Famke Janssen
Kesto: 89 minuuttia
Ikäraja: K15
Elokuvan kotisivu:www.europacorp.com/dossiers/taken

taken

Taken on vauhdikas toimintapläjäys, jossa huolestunut isä näyttää taivaan merkit, kun hänen tyttärensä siepataan. Samalla se on kertomus Euroopan pahuudesta, joka yrittää viedä viattomat amerikkalaiset syövereihinsä.

Bryan Mills (Liam Neeson) on entinen salaisen palvelun agentti, joka on jäänyt eläkkeelle voidakseen elää lähellä 17-vuotiasta tytärtään Kimiä (Maggie Grace) ja pelastaa isä-tytär-suhteesta sen, mitä pelastettavissa on. Kylmä ja tunteeton ex-vaimo Lenore (Famke Janssen) on mennyt uusiin naimisiin rikkaan pohatan kanssa, joten ainakaan syntymäpäivälahjoilla isä ei pääse keulimaan. Bryanin menneisyys on kaksijakoinen: agenttina on joutunut tekemisiin ihmisen pimeän puolen kanssa, mutta isänä sellainen varjo olisi syytä pitää piilossa.

Vaikka perheidylli on särkynyt, on elämä amerikkalaisessa saippuakuplassa varsin ihanaa. Sinkkuna elelevä isä tapaa vapaa-ajalla vanhoja agenttikavereitaan, jotka järjestävät leppoisan keikan pop-diivan henkivartijaksi. Sattumoisin Bryan päätyy pelastamaan diivan ja saa palkkioksi tyttärelleen tilaisuuden osoittaa laulajankykyjään.

Sitten luikertelee käärme paratiisiin: tytär halajaa Pariisin-matkalle. Bryan yrittää selittää, että eurooppalaiset kaupungit ovat pahuuden pesiä, missä kukaan hyvä ihminen ei ole turvassa, mutta varoitukset eivät saa tyttären mieltä muuttumaan. Bryan myöntyy, tytär lähtee matkaan ja seuraavana päivänä hän onkin jo ihmiskauppiaiden kynsissä. Vaikka salaisiin matkasuunnitelmiin kuului koko Euroopan kiertäminen, ei tyttöpolo pääse Pariisin lentokenttää pidemmälle, kun hänet on jo merkitty kadonneeksi.

Isälle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin päästää menneisyytensä peto irti ja tappaa kaikki pahikset. Sen verran hän on jo inhimillistynyt, että varoittaa heitä etukäteen. Koska Bryanilla on vain 96 tuntia aikaa löytää tyttärensä, on hänellä melkoinen kiire ja tämä näkyy myös valkokankaalla. Pariisissa ei enää pysähdellä ja ihmetellä, vaan mennään talla pohjassa loppuun asti. Bryan raivaa tiensä mafiapyramidin huippua kohti aseenaan amerikkalaisen agentin vahvuudet: tappeleminen, tappaminen ja kiduttaminen.

Luc Bessonin käsikirjoittama ja tuottama Taken ei ole mikään Leon tai Puuttuva tekijä, ei lähellekään, mutta yksinkertaisen kuorrutuksen alla on kuitenkin miellyttävän ristiriitainen teos, joka ottaa kantaa amerikkalaiseen maailmankuvaan, ihmiskauppaan, korruptioon ja kiduttamiseen. Besson ei ole allekirjoittanut valmiiksi pureskeltua mielipidettä, vaan näyttää perustellun toimintamallin, jossa kaikki ei ole aivan kohdallaan. Kyse ei ole siitä, miten maailma makaa vaan siitä, miten maailma nähdään. Bessonin kritiikki tosin on hieman hankalasti nähtävissä, mutta siellä se on, kaiken rytinän alla. Amerikkalaisia tosin yksinkertaistetaan hieman liikaakin ja toisaalta albanialaisten leimaaminen piilotetun kritiikin nimissä se vasta pitkälle meneekin. Ihmiskaupan takana on sen verran monia tahoja, ettei nimeäminen olisi tarpeen.

Ohjaaja Pierre Morelin ensiohjaus oli niinikään Bessonin käsikirjoittama Poliisipiiri B13 (2004). Taken on aiemmin kuvaajana toimineen Morelin toinen ohjaustyö. Liam Neeson on kokenut näyttelijä ja kelpo valinta pökkelön isän ja kylmän agentin rooliin. Muista näyttelijöistä ei ole niin väliksi, sillä he ovat pienissä rooleissa. Erityismaininnan ansaitsee 17-vuotiasta tytärtä näyttelevä Maggie Grace, jonka suoritus saippuakuplateininä ei voi olla kuin harkittua ironiaa.

(Edit. Morelin aiempi ohjaustyö 7.1.2009 klo 22.25)

PlusMiinusNolla

+ Vauhtia piisaa ja kerronta on tiivistä.
+ Monitasoisuus yksinkertaiselta näyttävän pinnan alla.
– Monitasoisuus on ehkä piilotettu liiankin hyvin.