Elokuva-arvostelu: The Fall

Alkuperäinen nimi: The Fall
Ohjaus: Tarsem Singh
Käsikirjoitus: Dan Gilroy & Nico Soultanakis
Pääosissa: Catinca Untaru, Justine Waddell, Lee Pace, Emil Hostina, Daniel Caltagirone, Andrew Roussouw…
Pituus: 117 minuuttia
Ikäraja: K13
Elokuvan kotisivu:www.thefallthemovie.com

Ohjaaja Tarsem Singh on suurelle yleisölle tuttu ennen kaikkea R.E.M.-yhtyeen Losing My Religion -musiikkivideosta. Ne, jotka käyvät elokuvateattereissa useammin kuin kerran vuodessa, saattavat muistaa miehen myös vuonna 2000 ilmestyneestä sci-fi-sävytteisestä sarjamurhaajatrilleristä The Cell. Siinä Jennifer Lopez jahtasi Vincent D’Onofrion esittämää tappajaa yhdessä Vince Vaughnin kanssa niin reaalimaailmassa kuin murhaajan mielen sisällä.

The Cell oli pitkälti 90-luvun sarjamurhaajabuumin jälkihöyryjen voimin työstettyä keskinkertaista höttöä, mutta visuaaliselta puoleltaan se kiihotti katseluelimiä orgasmin partaalle. Valitettavasti Tarsem hävisi The Cellin jälkeen elokuvamaailmasta moneksi vuodeksi – tai ehkä sittenkin onneksi, sillä kuusi vuotta myöhemmin päivänvalon nähnyt The Fall on kaikin puolin ohjaajan debyyttiä parempaa elokuvataidetta.

Vuonna 2006 valmistuneessa The Fallissa Tarsem on saanut työstettäväkseen The Celliä tuntuvasti paremman käsikirjoituksen ja taakseen täysin erilaisen työtiimin. Hollywoodin nousukkaiden ja musiikkipuolelta ponnistaneen J-Lo:n sijaan The Fallia tähdittävät tuntemattomat näyttelijät, jotka istuvat kaksoisrooleihinsa mainiosti. Juoni on puolestaan Tim Burtonin Big Fishia ja Guillermo Del Toron Pan’s Labyrinthia risteyttävä sadunomainen, mutta samalla riipaiseva kertomus, joka lievästä uneliaisuudestaan huolimatta jaksaa kantaa hyvin alusta loppuun asti.

The Fall sijoittuu 1920-luvun Los Angelesiin, jossa sairaalaan joutunut pieni tyttö (ihastuttava romanialaisneiti Catinca Untaru) tutustuu stunt-onnettomuudessa loukkaantuneeseen miespotilaaseen. Tämä Lee Pacen esittämä sydänsuruinen nuorukainen alkaa kertoa lumoavia tarinoita viidestä myyttisestä sankarista, jotka ovat matkalla julman hallitsijan luo kostaakseen tälle kurjat kohtalonsa. Tarina ja todellisuus sekoittuvat pian tytön vilkkaassa mielikuvituksessa ja löytävät vastineensa sairaalan ihmisissä. Mystisen, mutta melko leppoisan sadunkerronnan vastapainoksi The Fallin tunnelmia synkistävät tosielämän tapahtumat, jotka elokuvan loppua kohti paisuvat traagisiin mittoihin. Silti The Fall onnistuu jättämään katsojan mieleen lohdullisen, jopa ylvään olon.

Kuvakieleltään The Fall on taas kerran huikaisevan kauniita kohtauksia sisältävä taidonnäyte Tarsemilta. Pelkästään elokuvan alku tarjoaa komeampaa katseltavaa kuin mikään tänä vuonna julkaistu musiikkivideo. Ääni- ja kuvamaailma ovat liki täydellisessä harmoniassa, joten kyllä tällä kelpaa katsojan itseään ja läheisiään helliä. Mikä parasta, taiteellisista ansioistaan huolimatta The Fall ei ole pitkästyttävä kokemus. Elokuva viihdyttää erinomaisesti ainakin niitä, joille elokuvan kaksi erilaista maailmaa risteyttävä juoni ei aiheuta nikottelua. Big Fishin ystäville The Fall on suorastaan pakollista katseltavaa, ja muidenkin kannattaa antaa elokuvalle tilaisuus.