Elokuva-arvostelu: Toy Story 3

Alkuperäisnimi: Toy Story 3
Ohjaaja: Lee Unkrich
Käsikirjoittaja: John Lasseter, Andrew Stanton, Lee Unkrich & Michael Arndt
Pääosissa: Antti Pääkkönen/Tom Hanks, Santeri Kinnunen/Tim Allen, Nina Tapio/Joan Cusack, Petteri Summanen/John Ratzenberger, Eppu Salminen/Michael Keaton & Krisse Salminen/Jodi Benson
Elokuvan pituus: 104 minuuttia
Ikäraja: K7
Elokuvan kotisivu:http://disney.go.com/toystory

Kesällä USA:n lipputiskeillä ennätyksiä rikkonut Toy Story 3 saapuu Suomeen ikävästi jälkijunassa. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa. Lee Unkrichin ohjaama leluseikkailu jatkaa aikaisempien Toy Story -elokuvien laadukasta linjaa ja on koko perheen viihdettä parhaimmillaan.

Vuonna 1995 ilmestynyt ensimmäinen Toy Story on digitaalianimaation virstanpylväs. Shrek 3:n kaltaisten tuoreempien tuotosten rinnalla elokuva tietenkin näyttää nykyään melko kömpelöltä, mutta hyvän käsikirjoituksen ja loistavien hahmojensa ansiosta se ei ole eltaantunut pintakerrosta pahemmin. Vuonna 2000 Suomessa ilmestynyt jatko-osa oli juoneltaan höttöisempi, mutta teknisesti melkoinen harppaus eteenpäin. Toy Story 3:n kohdalla koetaan samanlainen evoluutio.

Toy Story 3 on visuaaliselta ilmeeltään uskollinen elokuvasarjan aikaisemmille osille, mutta animaatio yltää nyt tasolle, jollaisesta katsojat eivät 10 vuotta sitten osanneet edes haaveilla. Nykytrendin mukaisesti elokuva saapuu levitykseen myös 3D-versiona, mikä vain alleviivaa alalla tapahtunutta kehitystä. Toy Storyn ja Toy Story 3:n väliset erot näkyvät parhaiten hahmojen liikkeiden ja tekstuurimappauksen kohdalla. Selkeä esimerkki tästä on vaikkapa Buster-koiran turkki, joka ei näytä enää tippaakaan muoviselta.

Toy Story 3:n alussa Buzz Lightyear (Santeri Kinnunen/Tim Allen), Woody-cowboy (Antti Pääkkönen/Tom Hanks) ja muut tutut lelut ovat jääneet arkkuun homehtumaan. Andy on varttunut 17-vuotiaaksi nuorukaiseksi, eikä leluilla leikkiminen enää kiinnosta. Epätoivoiset hylkiöt soittelevat huomiota saadakseen omistajansa kännykkään, mutta turhaan. Aika on ajanut lelujen ohitse, mitä Woody ei kuitenkaan suostu vanhana idealistina myöntämään. Andyn lähtiessä opiskelemaan lelut joutuvat vahingossa ullakon sijaan päiväkotiin uusiokäyttöön. Paikka vaikuttaa aluksi maanpäälliseltä paratiisilta, mutta onko keikaroiva Ken (Eppu Salminen/Michael Keaton) ja muut paikan vanhat lelut sittenkään niin luotettavia kuin aluksi vaikuttaa?

Niin ikävää kuin onkin kuulostaa DVD-kotelon kannelta: Toy Story 3 on hauska, koskettava ja jännittävä elokuva katsojan iästä riippumatta. Se risteyttää eri genrejä kuin Quentin Tarantino konsanaan luoden kokonaisuuden, jollaiseen Pixarin kilpailijat eivät teknisestä taituruudestaan huolimatta ole kertaakaan yltäneet. Juonessa on hieman liikaa tuttuja elementtejä aikaisemmista elokuvista ja ärsyttävä Jessie-lehmityttö (Nina Tapio/Joan Cusack) tekisi mieli heittää seinään, mutta juuri muita heikkouksia ei löydy. Animaatio on silmiä hivelevää, hahmot loistavia (kaikkinäkevä Clapping Monkey rokkaa!), laadukasta huumoria piisaa ja Totoron kaltaiset yksityiskohdat kruunaavat kokonaisuuden. Toki elokuvaa voisi syyttää samasta materialismista ja lelujen markkinoimisesta kuin sarjan aikaisempia osia, mutta tosiasiassa Toy Story 3 on tasan yhtä kaupallinen tuote kuin mikä tahansa isolla rahalla tuotettu animaatio.

Koko perheen elokuvia usein vaivaavaa pakkopullaopetusta ei ole liitetty Toy Story 3:n käsikirjoitukseen, mikä kielii tekijöiden luottamuksesta katsojia kohtaan. Sen sijaan mukaan on otettu kohtauksia, jotka on tunnelatauksensa puolesta suunnattu selkeästi varttuneemmille katsojille. Toy Story 3 onnistuukin edeltäjänsä Up:in tavoin viihdyttämään ja koskettamaan myös aikuisia. Elokuvan loppupuolella nähdään kohtaus, jossa lelut valmistautuvat yhdessä ”kuolemaan” epätoivoisessa tilanteessa. Se on koskettavinta mitä valkokankaalla on tänä vuonna nähty.

Teksti: Tatu Junni