Elokuva-arvostelu: Vuohia tuijottavat miehet

Alkuperäisnimi: The Men Who Stare at Goats
Ohjaaja: Grant Heslov
Käsikirjoittaja: Peter Straughan (Jon Ronsonin samannimisen romaanin pohjalta)
Pääosissa: George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges & Kevin Spacey
Elokuvan pituus: 92 minuuttia
Ikäraja: K13
Elokuvan kotisivu:www.themenwhostareatgoatsmovie.com

On olemassa sympaattisia ja outoja elokuvia, jotka jättävät katsomisen jälkeen hyvän mielen pitkäksi aikaa. Vuohia tuijottavat miehet on sellainen elokuva. Minulle riittäisi pitkälle jo se, että saan viettää 92 minuuttia George Clooneyn, Ewan McGregorin, Jeff Bridgesin ja Kevin Spaceyn seurassa. Mutta kun keitokseen lisätään vielä jedisotureita, pisteliästä huumoria ja lauma suloisia vuohia, on maireaa hymyäni vaikea pyyhkiä pois.

Vuohia tuijottavat miehet on tositapahtumiin perustuva tarina jenkkiarmeijan erittäin salaisista modernin sodankäynnin metodeista, joihin yksityiselämässään siipeensä saanut toimittaja Bob Wilton (Ewan McGregor) lähtee tutustumaan Lähi-itään. Odysseiallaan hän tapaa Lyn Cassidyn (George Clooney), joka on poikkeuksellisen lahjakas meediosoturi. Yhdessä kaverukset seikkailevat sodanaikaisessa Irakissa ja suuntaavat kohti tuntematonta määränpäätä.

Clooney on harjoittanut komediallista puoltaan aikaisemmin Coenin veljesten elokuvissa Sietämätöntä julmuutta ja Burn After Reading. Nyt hän toimii näyttelijän lisäksi elokuvan tuottajana. Peter Straughanin John Ronsonin (Suomessa kustannusyhtiö Sammakon julkaiseman) romaanin pohjalta tehdyssä käsikirjoituksessa onkin jotain Coenin veljesten absurdista maailmasta tuttua. Tosin Vuohia tuijottavissa miehissä kaikkein uskomattomimman tuntuiset asiat ja käänteet ovat kuulemma suoraan elävästä elämästä.

Jenkkiarmeijan hörhösiipi siis ilmeisesti todella testasi psyykkisiä voimiaan muun muassa vuohia tuijottamalla. Ellei sitten jossain sijaitse yhä salaistakin salaisempi tutkimuskeskus, jossa nappaillaan happoa ja pelmutaan vuohien kanssa. Oli miten oli, jedisotureiden harjoitukset valkokankaalla ovat viihdyttävää seurattavaa. Nimekkään päänäyttelijäkaartin kemiat toimivat täydellisesti yhteen ja Clooneyn ja McGregorin muodostama aisapari täydentää toisiaan saumattomasti. Psykovakoojien opettaja ja koko filosofian luoja Bill Django (Jeff Bridges) on herkullinen ja monitasoinen hahmo, jonka maailmaan haluaisi sukeltaa syvemmällekin.

Vaikka tekijät muuta väittäisivät elokuva on komediallisuudestaan huolimatta yhteiskunnallinen. Viittaukset Irakin sotaan eivät ole vain viittauksia ja ”Jokaisessa kansakunnassa enin osa ihmisistä yrittää vain elää rauhassa elämäänsä, mutta koriin mahtuu aina mätiä omenoita” -tyyppistä sanomaa ei ole edes koitettu kätkeä vertauskuvien valepukuun. Suurin osa elokuvasta tapahtuu Irakissa ja Yhdysvaltojen armeijan sotavankien kidutuskin saa elokuvassa osansa.

Raina ei silti ole missään mielessä ahdistava. Jopa vannoutunut eläintenystävä pystyy katsomaan pätkän läpi ilman pahaa mieltä, vaikka elokuvassa tehdään myös eläinkokeita. Enemmän jenkkileffoissa käy ahdistamaan romanttisen komedian kermakakkumaisen avio-onnen pakkohehkutus tai kenenkään kyseenalaistamaton jättikalkkuna kiitospäivän pöydässä. Nyt eläimiinkin suhtaudutaan kaikesta huolimatta sympaattisesti, kuten myös leffan pahikseen, armeijan hörhöosaston psykovakoojien mustaan lampaaseen Larry Hooperiin (Kevin Spacey), joka tuhmista tempuistaan huolimatta ei räjähdä tai joudu hakatuksi vaan saa rauhassa naureskella ja syödä suurta herkkuaan hedelmälakua.

Vuohia tuijottavat miehet on laadukas elokuva, joka saa naureskelemaan monta kertaa ääneen. Ollakseen viiden tähden elokuva se kaipaisi kuitenkin vielä vähän jotain lisää. Hippusen lisää purevuutta satiiriin. Viimeisetkin löysät pois kerronnasta. Kelvollista katsottavaa se on toki jo nykyiselläänkin ja sopii erityisesti hieman absurdin huumorin ystäville. Päänäyttelijöiden ammattitaito ja karisma kannattelisivat heppoisempaakin venhettä, mutta nyt käsikirjoituksessakin on aidosti ansionsa.