Uusimmat

Elokuva-arvostelu: W.

02.01.2009 07:50 Olli Sulopuisto

WAlkuperäisnimi: W.
Ohjaaja: Oliver Stone
Pääosissa: Josh Brolin, Elizabeth Banks, Richard Dreyfuss, James Cromwell, Thandie Newton, Ioan Gruffud, Ellen Burstyn
Elokuvan pituus: 131 minuuttia
Ikäraja: K7
Käsikirjoittaja: Stanley Weiser
Elokuvan kotisivu: http://www.wthefilm.com/

2/5

Vaikka Oliver Stonella on kapinallisen maine, on hän aina ollut – ainakin aina ollessaan parhaimmillaan – ensisijaisesti viihdyttävä ohjaaja. Arpinaaman höyryjyrämäinen käsikirjoitus, Wall Streetin anteeksipyytelemätön moraliteetti ja JFK:n kajahtanut salaliittoteoria ovat kaikki omalla tavallaan naiivin idealistisia, mutta ennen kaikkea viihdyttäviä elokuvia.

Jopa Nixon onnistui mammuttipöhöstä ja filmilaatujen tehosekoittamisesta huolimatta kiehtomaan melkein kolme tuntia. Joten miksi W on niin lattea?

Yhdysvaltain istuvasta presidentistä tehty elämäkertaelokuva kuulostaa täydelliseltä aiheelta Stonelle, joka on viime vuosina hidastanut tahtiaan ja ohjannut lähinnä pannukakkuja. Maailman vaikutusvaltaisimpaan virkaan valittu idioottipyrkyrin maineessa oleva George Walker Bush voisi synnyttää loistavan tai vähintäänkin kiinnostavan elokuvan, mutta W. ei ole sellainen.

Se on nimittäin ihan liian kiltti. Ohjaaja on moneen otteeseen sanonut häntä kiinnostaneen, kuinka mitättömästä alkoholistista tuli presidentti. Niinpä aluksi näemme, kuinka hallitus ensin pähkäilee pahan akseli -termin kimpussa, kinastelee keskenään ja lopuksi rukoilee.

Siitä leikataan GWB:n nuoruuteen, josta Jumala on yhtä kaukana kuin viina lähellä. Nuori George on päämäärätön höntti, joka suututtaa loputtomilla putkareissuillaan isänsä ja jää Jeb-veljen varjoon. Työt eivät suju, mutta W. ei osaa tai tahdo antaa periksi.

Eihän siitä muuta voi seurata kuin menestystä. George muuttuu hitaasti määrätietoiseksi poliitikoksi, jonka lenkkeilyä edes jumalaton krapula ei pysäytä. En ole kuitenkaan ihan varma, tuleeko ohjaaja vastanneeksi omaan ydinkysymykseensä: miksi hän muuttui? Onko Bush vain klassinen amerikkalainen sankari, joka pelastaa itse itsensä pelkällä tahdonvoimalla?

W

Kiltteyden lisäksi ongelmana on keskittyminen GWB:hen itseensä. Eniten maalaillaan yhtäläisyysmerkkejä isän ja pojan välille, sillä molempien pääsy toiselle kaudelle riippuu sotamenestyksestä. Junior on itseoikeutettu päähenkilö, joten Roven ja Cheneyn vaikutus jää valitettavan vähälle – heidän kun kuitenkin vihjaillaan puuhanneen yhtä jos toista selän takana.

Georgen pukuun sujahtanut Josh Brolin selviää tehtävästään kunnolla. Enemmän ulkokohtaisen imitaation puolelle valuvat monet muut roolit, kuten Thandie Newtonin esittämä Condoleezza Rice. Lähihistorian hahmoista Karl Rove (Toby Jones) on vaivihkaa manipuloiva liero, Colin Powell (Jeffrey Wright) kärsivä sankari ja Dick Cheney (Richard Dreyfuss) täysiverinen mulkvisti ja Saatanan kätyri. Heistä kiehtovin on Dreyfussin Cheney, josta puuttuvat harmaan sävyt, aivan kuin Stonen hienoimmista hahmoista aina.

Elokuvassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ei siinä liiemmin ole sydäntäkään. Ei paloa, ei näkökulmaa, ei sitä hullun kiihkoa, joka toimi Stonen polttoaineena vielä 20 vuotta sitten.

Kuvat: Sidney R. Baldwin

PlusMiinusNolla
+ Josh Brolin olisi varmaan ihan mukava presidentti
– elokuva on liian kiltti
– ja liian tylsä


Aiheesta lisää:

Elokuva-arvostelu: Menetetty maa – pääosassa Josh Brolin

Elokuva-arvostelu: Zack & Miri puuhaa pornoo – pääosassa Elizabeth Banks