Uusimmat

Arvostelu: Armomurhaaja on synkkyydessään vuoden kovimpia kotimaisia elokuvia

23.11.2017 19:44 Aki Lehti

Armomurhaaja on erilainen kostotarina, rankka kertomus Matti Onnismaan esittämästä eläimiä lopettavasta ja ihmisiä vihaavasta mekaanikosta, joka ottaa väkivaltaisesti yhteen uusnatsien kanssa.


Ensi-ilta: 24.11.2017. / Ohjaus: Teemu Nikki / Käsikirjoitus: Teemu Nikki / Pääosissa: Matti Onnismaa, Jari Virman, Hannamaija Nikander, Heikki Nousiainen, Pihla Penttinen, Jouko Puolanto, Santtu Karvonen, Alina Tomnikov, Ilari Johansson / Pituus: 83 minuuttia / Ikäraja: K16


Käsikirjoittaja-ohjaaja-leikkaaja Teemu Nikin pikkubudjetilla tehty Armomurhaaja ei ole gorella mässäilevä genre-elokuva, vaan synkkääkin synkempi draama ripauksella todella mustaa huumoria, joka ottaa kantaa eutanasiaan, lemmikkien kohteluun ja Soldies of Odinin kaltaisten porukoiden toimintaan.

Leffaa kantaa harteillaan useista sivuosarooleista tuttu, tahallisen ilmeettömästi mekaanikko Veijo Haukkaa näyttelevä Matti Onnismaa. Päähenkilö on kunnon misantrooppi, joka rakastaa vain eläimiä, vaikka sivutoimenaan myös lopettaa lemmikkejä. Pienemmät otukset kuten kissat Veijo kaasuttaa hengiltä, soittaen samalla rauhoittavaa musiikkia. Isommat lemmikit saavat luodin päähänsä.

Veijo laskuttaa palveluistaan paikallista eläinlääkäriä (Pihla Penttinen) vähemmän, joka hänen mielestään haluaa vain tehdä rahaa eläinten kärsimyksellä. Lemmikkinsä lopetettavaksi tuovat ihmiset säästävät, mutta saavat samalla kuulla Veijolta kuinka eläin on kärsinyt omistajansa takia. Kissan pitäminen vankina pienessä kerrostaloasunnossa on kidutusta, sillä sen luontainen elinpiiri on paljon suurempi, jonka puutetta eivät rapsutukset ja silittäminen korvaa, kertoo Veijo nuorelle naiselle. Kissa ei kärsi, vaan vapautuu vankilastaan kun se kaasutetaan hengiltä. Se on Veijon mielestä parempi kohtalo kuin olla naisen hoivavietin kohteena.

Oman idealistisen maailmankatsomuksensa mukaan elävä Veijo kuitenkin rakastuu isänsä sairaanhoitajaan Nittaan (Hannamaija Nikander), jolla on masokistisia taipumuksia ja selvästi jonkin sortin kiinnostus kuolemaan, niin omaansa kuin kärsivien eläinten. Seksiä harrastaessaan hän nauttii kuristetuksi tulemisesta.

Petri (Jari Virman) on perinteinen epäonnistuja, joka ei osaa hoitaa avioliittoaan, eikä pitää huolta lapsistaan. Hän hakee hyväksyntää pikkukylän uusnatsiporukalta, jonka muut jäsenet keskittyvät lähinnä hänen mollaamiseensa. Petrin lopetettavaksi tuomaa koiraa Veijo ei halua päästää päiviltä, vaan pitää sen itsellään. Natsit ja Veijo joutuvat törmäyskurssille ja väkivalta on väistämätöntä.

Armomurhaajassa sekoittuu kostotarina, omien äärimmäisten periaatteidensa mukaan elävän ihmisvihaajan eläinrakkaus, uusnatsien vaarallisen sairas ajatusmaailma ja toisen ihmisen rakastamisen vaikeus. Yksikään sen hahmoista ei ole varsinaisesti ihmisenä hyvä, mutta katsoja huomaa hyväksyvänsä melkein kaikki väkivallanteot, joista suurin osa tapahtuu kuvan ulkopuolella.

Armomurhaaja näyttää todella hyvältä vain 300 000 euron budjetilla tehdyksi elokuvaksi, joka on kuvattu muutamassa viikossa. Ruostuneet autonromut, teollisuushallit ja Suomen luonto ovat sen kuvissa kaikki omalla tavallaan kauniita, vaikka toimivatkin näyttämönä kamalille asioille. Elokuva etenee vaivattoman oloisesti ja ehtii muun muassa näppärän leikkauksensa avulla sanoa kaiken haluamansa alle puolentoista tunnin aikana. Taustalla maalailevasti soiva K-X-P-yhtyeen Timo Kaukolammen ja Tuomas Purasen musiikki lisää ahdistavuutta ja hetkittäin elektroninen äänivalli hyökkää kunnolla päälle ja bassojyrinä tuntuu mukavasti koko kropassa.

Armomurhaaja keräsi reippaasti kehuja Toronton elokuvajuhlilla ja voitti Tokion elokuvajuhlilla parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Suomalainen elokuva kiinnostaa taas ulkomailla, kunhan idea on tarpeeksi kahjo, eikä pelkkää kliseistä suomalaisuutta tai maabrändikomitean hyväksymää pullamössöä.

Minibudjetilla tehty Armomurhaaja on rankka elokuva sairaista ihmisistä. Sen katsomisesta tulee huono olo, vaikka jollain tasolla kaikissa kauheuksissa on jotakin puhdistavaa.

ARMOMURHAAJA

4/5

” Armomurhaaja on vuoden omaperäisin kotimainen leffa ja myös yksi yksi parhaista.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat