Arvostelu | On the Rocks on kaukana Lost in Translationista – Sofia Coppolan ja Bill Murrayn uudelta elokuvalta olisi toivonut rohkeampaa otetta

28.10.2020 19:55 | Aki Lehti

On the Rocks on Sofia Coppolan elokuvista omaelämäkerrallisin, mutta vaikeista aiheistaan huolimatta turhan kevyt tutkielma tunnetun isän ja tämän tyttären suhteesta.


Ensi-ilta: 23.10.2020
Alkuperäisnimi: On the Rocks
Ohjaus: Sofia Coppola
Käsikirjoitus: Sofia Coppola
Pääosissa: Rashida Jones, Bill Murray, Marlon Wayans, Jessica Henwick, Jenny Slate & Liyanna Muscat
Pituus: 97 minuuttia
Ikäraja: S


Maailmanensi-iltansa New Yorkin elokuvajuhlilla syyskuun lopussa saaneen On the Rocks -elokuvan promokampanja vihjaa sen olevan jonkin sortin henkinen jatko-osa Sofia Coppolan ja Bill Murrayn vuoden 2003 Lost in Translation -mestariteokselle. On the Rocks ei ole Coppolan ja Murrayn ensimmäinen yhteistyö sitten Lost in Translationin, vaan välistä löytyy Netflixille vuonna 2015 tehty A Very Murray Christmas -joulumusikaalihassuttelu.

Jouluspesiaalia lukuun ottamatta Coppolan uutuus eroaa eniten kaikista hänen aiemmista elokuvistaan.

Viime viikon perjantaina 23. lokakuuta Apple TV Plus -palveluun tarjolle tullut On the Rocks on pienimuotoinen draamakomedia, joka kysyy suuria kysymyksiä. New Yorkiin sijoittuva teos on tuttuun tyyliin visuaalisesti upea, mutta Coppolan käsikirjoitus tuntuu hutaistulta. Vaikka On the Rocks on aivan selvästi omaelämäkerrallinen elokuva, niin se käsittelee aiheitaan liian pinnallisesti ja turhankin kepeästi.

Francis Ford Coppolan tyttärenä Sofia Coppola on elänyt aina elokuvien maailmassa, jäämättä lainkaan isänsä varjoon, muuten kuin ehkä omasta mielestään. Hän löysi oman äänensä ja tyylinsä oikeastaan jo vuoden 1999 Virgin Suicides -debyytillään.

Sekä Lost in Translationissa että erityisesti vuoden 2010 Somewhere-elokuvassa maailmaa katsottiin menestyneiden näyttelijöiden silmin. On the Rocks on ensimmäinen kerta kun Coppola avaa elämäänsä yhden maailman tunnetuimman elokuvaohjaajan tyttärenä, vaikkei teos leffabisneksestä kerrokaan.

Elokuvan ongelma on hieman samankaltainen kuin epävarmalla päähenkilöllään Lauralla, jota esittää Rashida Jones. Kirjailija ei saa tuotettua tekstiä ja alkaa epäillä vähän kaikkea – osaamistaan, luomisvoimaansa, elämäänsä ja erityisesti Marlon Wayansin näyttelemää Dean-aviomiestään.

Pariskunnan suhde ei ole enää sitä mitä ennen. Omaa firmaansa pyörittävä mies ei ole juuri koskaan kotona, eikä yhteistä aikaa tahdo löytyä, Deanin reissatessa duunimatkoilla yhdessä työtoverinsa Fionan (Jessica Henwick) kanssa. Kaksikolla on myös kaksi alakouluikäistä tytärtä.

Laura löytää Deanin matkalaukusta meikkipussin, joka aloittaa elokuvan kantavan tarinan ja tuo kuvioihin Lauran isän, Bill Murrayn esittämän Felixin. Hän on huippurikas taidediileri, joka ei itse ole osannut koskaan olla uskollinen. Ei edes Lauran äidille.

Ehkä hieman vanhoilla päivillään rauhoittunut naistennaurattaja pitää itsestäänselvänä, että Dean pettää hänen tytärtään. Asian selvittäminen tuntuu eläkeläisestä kunnon seikkailulta, salapoliisityöltä jota yltäkylläiseen elämään tottunut Felix ei osaa toteuttaa pienimuotoisesti, ei vaikka kuinka yrittää.

Isäukko onnistuu houkuttelemaan tyttärensä vakoilemaan tämän miestä. Kaksikon kyttäysoperaatio sijoittuu pääosin woodyallenmaiseen New Yorkiin, jossa Felix tuntee kaikki ja kaikki tuntavat hänet. Leffan tunnelmassa on vaikutteita myös italialaisen elokuvan klassikoista, jota edesauttaa isän keikarimaisuus ja hänen ajamansa vanha Alfa Romeo. Coppola katsoo sukunsa menneisyyteen ja hänen käsissään New York on hetkittäin kuin Rooma jossain 1960-luvun Alberto Sordin komediassa.

Elokuva vaikuttaa ensin esittävän vain kaksi kysymystä – pettääkö Dean Lauraa sekä onko miesten ylipäätään mahdollisia olla uskollisia?

Murrayn Felix on on myös kävelevä tietosanakirja, jolta löytyy loputtomasti sitaatteja ja nippelitietoa, jolla puolustella omaa käytöstään. Perheensä hylänneen miehen hassuttelu ja charmi toimii jopa poliiseihin, jotka pysäyttävät isän ja tyttären heidän kaahatessaan mielipuolista vauhtia pitkin Manhattanin katuja. Kohtaus on yksi elokuvan hauskimmista, lainvalvojien päätyessä lopulta työntämään Felixin arvoautoa käyntiin.

Laura näkee kuitenkin isänsä läpi, ja lopulta leffa osoittautuu Coppolan omakohtaiseksi tarinaksi. Keskiössä on menestyneen ja kaikkien tunteman isän ja hänen tyttärensä välinen suhde.

Murray kantaa elokuvaa harteillaan, ollen taas lähinnä oma itsensä, vaikka joutuu ja pääsee tällä kertaa näyttelemään hieman normaalia enemmän. Rashida Jones loistaa hänen rinnallaan, mutta muut näyttelijöistä ovat melkeinpä statisteja.

Sivuosahahmot eivät sen enempää syvyttää kaipaakaan.

Eniten ihmetyttää se, että Coppola käsittelee todella henkilökohtaista aihetta näin kepeän pintapuolisesti.

On the Rocksista tulee kyllä hyvälle tuulelle, sen onnistuessa koskettamaan ja viihdyttämään. Paino on nimenomaan sanalla viihde, vaikka elokuva ei juuri ääneen nauratakaan. Kaikesta näkee, että asialla on käsikirjoittamisen ja ohjaamisen täysin suvereenisti sekä omaperäisesti osaava ammattilainen. Silti On the Rocks tuntuu sunnuntai-iltapäivän hyväntuulisen tv-elokuvan ja sitcomin sekoitukselta.

Coppolan tasoisen tekijän elokuvana On the Rocks jää väkisinkin välityöksi. Rehellisen viihteen tekemisessä ei ole mitään vikaa, mutta tämän leffan ohjaaja-käsikirjoittaja tuntuu työstäen vähän vasurilla, antamatta sille kaikkeaan.

Toivottavasti Apple ja A24 ovat maksaneet On the Rockista Sofia Coppolalle huiman palkkion, sillä sitä suuremmalla todennäköisyydellä hänen seuraava projektinsa on jälleen omaehtoisempi indie- tai art house -elokuva.

Ohjaajan aiempiin töihin vertaamatta On the Rocks on ihan passeli kolmen tähden kokonaisuus, mutta todella kaukana Coppolan parhaiden elokuvien neroudesta.

ON THE ROCKS

”Bill Murrayn ja Sofia Coppolan tuorein yhteistyö ei edes halua olla uusi Lost in Translation, vaan kevyt draamakomedia. Se viihdyttää, mutta ei käsittele vaikeita aiheitaan tarpeeksi syvällisesti.

Muropaketin uusimmat