Arvostelu Avatar: The Way of Water tekee vaikutuksen vedenalaisilla kohtauksillaan
Maailman menestyneimmän elokuvan jatko-osan saattaminen valkokankaille kesti James Cameronilta 13 vuotta. Alkuperäisen Avatarin hengessä luotu Avatar: The Way of Water on yli kolmen tunnin mitassaan massiivinen elokuva, jolla Cameron pääsee jälleen esittelemään elokuvateknologista kehitystä.
Ensi-ilta: 14.12. 2022
Alkuperäisnimi: Avatar: The Way of Water
Ohjaus: James Cameron
Käsikirjoitus: James Cameron, Rick Jaffa & Amanda Silver
Pääosissa: Sam Worthington, Zoe Saldaña, Sigourney Weaver, Stephen Lang & Cliff Curtis
Pituus: 192 minuuttia
Ikäraja: K12
Vuonna 2009 julkaistu, James Cameronin ohjaama Avatar oli teknisesti uraa uurtava elokuva, joka aloitti 3D-elokuvien viimeisimmän trendin valkokankailla. Elokuva oli yllättäjä, joka siirsi niin ikään Cameronin ohjaaman Titanicin (1997) pois kaikkien aikojen menestyneimmän elokuvan paikalta.
Kaikkiaan Avatar on tienannut lippukassoilla maailmanlaajuisesti yli 2,9 miljardia dollaria, ja se pitää reilusti yli 100 miljoonan keulaa nykyiseen kakkoseen, Marvel Studiosin Avengers: Endgameen. 13 vuotta alkuperäisen elokuvan jälkeen julkaistavalla jatko-osalla onkin melkoinen tekeminen päästäkseen samaan.
Avatar: The Way of Water on massiivinen elokuva lähes millä mittapuulla tahansa mitattuna. Sen noin 250 miljoonaa dollaria maksanut tuotanto kesti vuosikausia, veden alla kuvatut kohtaukset ovat omaa luokkaansa, käytetty tekniikka jälleen uutta, ja valmiilla elokuvalla on mittaa noin kolme tuntia ja vartti.
Jatko-osassa ensimmäisestä elokuvasta tutut Jake Sully (Sam Worthington) ja Neytiri (Zoe Saldana) ovat saaneet elää kaikessa rauhassa na’vi-kansan elämää Pandoralla yli kymmenen vuotta. Heidän perheensä on kasvanut kahdella pojalla, Neteyamilla (Jamie Flatters) ja Lo’akilla (Britain Dalton), pienellä tytöllä nimeltä Tuk (Trinity Jo-Li Bliss) sekä Kiri-nimisellä adoptiotyttärellä (Sigourney Weaver). Sullyjen elämään kuuluu olennaisena myös ihmispoika Spider (Jack Champion).
Rauhan aika on kuitenkin rajallinen, sillä “taivasihmiset” palaavat Pandoralle riistämään sen rikkaita luonnonvaroja. Mukana on myös Stephen Langin ensimmäisessä elokuvassa esittämän hahmon DNA:n avulla uudelleen na’vi-kehoon luotu Quaritch, jolla on ymmärrettävästi hampaan kolossa paljonkin Sullyn perhettä kohtaan.
Suojellakseen metsäistä klaaniaan Jake päättää siirtää perheensä turvaan toisaalle. He löytävät turvapaikan meren rannalla elävän klaanin luota, mutta Quaritch löytää tiensä myös sinne.
Juuri kun olimme ehtineet huokaista helpotuksesta, tuo Cameron 3D:n takaisin elokuvateattereihin. Avatar: The Way of Water julkaistaan korkean frameraten kuvalla 3D:nä, mutta perinteisempää elokuvakokemusta kaipaaville myös 2D:nä.
Nimensäkin mukaisesti suuri osa Avatar: The Way of Water -elokuvasta on kuvattu vedessä ja veden alla – ilman kuplia tuottavia lisälaitteita (eli kirjaimellisesti henkeä pidätellen). Liikkeenkaappaustekniikan avulla luotu elokuva on parhaimmillaan juuri noissa vedenalaisissa kuvissaan, missä uusi teknologia, Cameronin visio ja Weta FX:n osaaminen pääsevät todella oikeuksiinsa.
Alkuperäisessä Avatarissa Pandoran upea luonto hurmasi katsojat, ja tätä samaa upeutta tarjoillaan myös jatko-osassa. Fiktiivisen luonnon kuvaus on jälleen kaikessa aitouden jäljittelyssään komeaa silmäkarkkia. Avatar: The Way of Water tuntuukin vesikasveineen, kaloineen ja muine merenelävineen lähes luontodokumentilta – hieman kuin BBC:n tänä vuonna julkaistu Prehistoric Planet.
Toisin on kuitenkin veden pinnan yläpuolella tapahtuvien toimintakohtausten laita. Korkea framerate on todistettu ongelmalliseksi jo muun muassa Hobitti-elokuvissa ja Ang Leen ohjaamassa Gemini Manissa. “Liiallinen” terävyys nimittäin helposti latistaa kuvaa ja hahmot tuntuvat taustaansa nähden irrallisilta, kuin paperista irti saksituilta. Näyttäväksi tarkoitetut, kalliisti toteutetut toimintakohtaukset menettävät näyttävyyttään kun katsoja tuntee katsovansa televisiokuvaa.
Avatar: The Way of Waterin käsikirjoituksessa James Cameronia auttavat tällä kertaa Rick Jaffa ja Amanda Silver. Tarina kuitenkin toistaa monelta osin ensimmäisen Avatarin kaavaa, minkä vuoksi Cameronin suunnitelma viidestä Avatar-elokuvasta tuntuu ainakin tällä hetkellä jokseenkin suuruudenhullulta.
Perhearvot ovat jatko-osassa vahvasti läsnä. Jake Sully on perheensä päätöksistä vastaava patriarkka, joka jättää Neytirin taustalle lähes puhumattomaksi statistiksi. Etualalle nousee myös nuorempi sukupolvi, jonka merkitys varmastikin kasvaa seuraavissa elokuvissa. Tarinallisesti keskiössä ovat kuitenkin varsin yksioikoisesti miehet, heidän vastuunsa perheen ja suvun säilymisestä sekä isien ja poikien usein monimutkainen suhde.
Alkuperäisen elokuvan tapaan mukana on vahva luonnonsuojelullinen sanoma. Avatar: The Way of Waterista on helppo vetää yhtäläisyyksiä maapalloa asuttavien nykyihmisten tuhovimmaan ja ahneuteen, jonka myötä eliöitä tapetaan armotta sukupuuttoon. Elokuvan koskettavimmassa, luonnonystävän sydäntä rinnasta repivässä kohtauksessa metsästetään valaiden tyyppisiä tulkuneita, mikä on malliesimerkki ihmislajia riivaavasta pahuudesta.
Elokuvan kuvausten aikaan uutisoitiin paljon Kate Winsletin mukanaolosta ja siitä, kuinka hän onnistui rikkomaan ennätyksen vedenalaisessa kohtauksessa pidättämällä hengitystään yli seitsemän minuutin ajan. Winslet katoaa kuitenkin elokuvaan tyystin, sillä jopa hänen äänensä on muuntunut tunnistamattomaksi. Ronalin roolissa voisi olla kuka tahansa (tai jopa ei ketään, sillä kukaan tuskin olisi huomannut vaikka hahmo olisi luotu kokonaan CGI:nä).
Cameronin ja Winsletin aikaisemmasta yhteistyöstä The Way of Waterissa muistuttaa Titanicista vahvasti inspiraatiota ottava kohtaus.
AVATAR: THE WAY OF WATER
”13 vuotta odotettu jatko-osa on teknisesti komea ja pituudeltaan massiivinen toimintaseikkailu, jonka suurimmat arvot löytyvät luonnonsuojelullisesta teemasta ja upeista vedenalaiskohtauksista.”
