Arvostelu Beast on melkein hyvä elokuva Idris Elban ja digileijonan taistelusta
Idris Elban ja digijellonan tähdittämä Beast väläyttelee toisinaan pilkahduksia aavistuksen paremmasta elokuvasta, mutta haparoi nopeasti takaisin perinteisemmäksi selviytymistaistoksi.
Ensi-ilta: 2.9.2022
Alkuperäisnimi: Beast
Ohjaus: Baltasar Kormákur
Käsikirjoitus: Ryan Engle
Pääosissa: Idris Elba, Sharlto Copley, Iyana Halley, Leah Sava Jeffries
Pituus: 92 minuuttia
Ikäraja: K16
Baltasar Kormákurin on uutuuselokuvallaan Beast (”Peto”) lestissään, sillä Etelä-Afrikkaan sijoittuva toimintatrilleri antaa tilaa islantilaisohjaajalle tyypilliselle visuaalisuudelle. Luvassa onkin tuttuun tapaan kauniita otoksia ja kiihkeää toimintaa, kun epäonnisen perheen lomamatka muuttuu painajaismaiseksi selviytymistaistoksi.
Ryan Englen käsikirjoittamalta ja Jaime Primak Sullivanin alkuperäistarinaan perustuvalta elokuvalta ei suoranaisesti odota liikoja, sillä Beast on nimestään lähtien selkeä genre-elokuva. Idris Elba esittää hiljattain leskeksi jäänyttä tohtoria, joka saapuu kahden tyttärensä kanssa takaisin kotikonnuille Etelä-Afrikkaan. Rauhallinen lomailu muuttuu pian piinaavaksi taisteluksi hengestä, kun perhe ajautuu puolivahingossa poikkeuksellisen ärhäkän leijonan reviirille.
Premissi kertoo katsojalle tasan tarkkaan, mitä elokuvalta voi sen puolitoistatuntisen keston ajan odottaa. Siksi raina pääsee hieman jopa yllättämään, sillä mukaan on ujutettu myös luonnonsuojelua korostava sanoma. Pelkkä ajatus eläinpositiivisesta kannasta tuntuu tosin hieman ristiriitaiselta, kun Pedon pahiksena on nimenomaan ihmisiä riekaleiksi repivä leijona. Tekijöiden kriittisyys kohdistuu toki suoraan kaiken aiheuttaneisiin salametsästäjiin, mutta jotta sanoma olisi saatu edes jossain määrin toimimaan, olisi heidän pitänyt olla myös leffan lopullisia ilkimyksiä.
Ja hetkittäin Beast tuntuu pyrkivän juuri tähän suuntaan.
Tekijät onnistuvat väläyttelemään toisinaan mielenkiintoisia ja paikoin jopa genreä horjuttavia ajatuksia, joita ei kuitenkaan jalosteta sen enempää. Toinen – ja mahdollisesti todennäköisempi – vaihtoehto voi myös olla, että jäin vain itse kaipaamaan jotain poikkeavampaa turhan tutulta tuntuvan rainan kerrontaan. Eikä näitä sivuviitteitä kulkemalla olisi todennäköisesti juuri sen parempaa elokuvaa syntynytkään, mutta ainakin se olisi tuottanut jotain yllättävää.
Höpsöä, mutta yllättävää.
Sen sijaan Kormákur johdattelee katsojat juuri näiden odottamaa polkua pitkin keskelle savannia, jonne Elban johtama perhe ja näiden eläintutkijaystävä (Sharlto Copley) jäävät loukkuun. Ohjaaja luottaa elokuvaajiensa Philippe Rousselotin ja Baltasar Breki Samperin kanssa pitkiin yhden otoksen kohtauksiin, jotka muuttuvat alun jälkeen lähinnä turhaksi kikkailuksi. Sam Mendesin muutaman vuoden takainen Taistelulähetit – 1917 todisti jo riittävän selkeästi, että vaikka yhdellä otolla kuvatut kohtaukset voivat olla visuaalisesti häikäiseviä, niiden varaan on hyvin vaikea luoda jännitystä.
Ja trilleri ilman jännitystä ajautuu perustavanluonteiseen umpikujaan.
Beast ei ole onneksi täysin ilman meriittejä, sillä osa pedon ja ihmisen välisistä kohtauksista on onneksi asiaankuuluvan kiihkeitä.
Tapahtumapaikat on rajattu tiukasti, mutta Kormákur hyödyntää rajatun tilan onnistuneesti ja luo uhantunnun myös silloin, kun mitään ei välttämättä tapahdu. Tunnelmaa myös avittavat käytännössä taviksiksi jätetyt päähenkilöt, jotka reagoivat tapahtumiin uskottavan oloisesti. Draaman vuoksi näistä rajoista poiketaan toisinaan ja eläinmaailmaan tukeutuen, mutta touhu ei missään vaiheessa muutu liialliseksi ramboiluksi. Jännite ei kuitenkaan pidä aivan loppuun saakka.
Loppusilauksen leffalle antaa näyttävä kuvaus, joka hyväilee eteläisen pallonpuoliskon karuja mutta kauniita maisemia ja eläimistöä. Pitkät yksittäiset otokset saattavat käydä pidemmän päälle rasittamaan kerronnallisesti, mutta toisinaan ne ajavat asiansa ja onnistuvat näyttämään upeilta.
Silti Beast ei juurikaan säväytä tai tarjoa mitään ihmeellistä tutun genren puitteissa. Baltasar Kormákur on onneksi taitava ohjaaja, joka osaa pitää kerronnan tiukasti kasassa ja visuaalisesti miellyttävänä. Kun katsojanakaan ei lähde odottamaan elokuvalta mitään ihmeempiä – sen vihjailuista huolimatta – voi lopputuloksesta nauttia helposti sen puolitoistatuntisen ajan.
BEAST
”Joskus pimeydessä oikeasti rapistelee hirviö, vaikka tekijät yrittäisivät väittää jotain muuta.”
