Arvostelu: Daniel Craigin tähdittämä Logan Lucky on jopa Ocean’s Eleveniä parempi rikoskomedia

28.08.2017 12:10 | Aki Lehti

Steven Soderbergh ylittää itsensä Logan Luckylla, jopa Ocean’s Eleveniä näppärämmällä rikoskomedialla, jonka punaniskarikolliset ovat kaikessa kahjoudessaan oikeita ihmisiä.


Ensi-ilta: 1.9.2017 / Alkuperäisnimi: Logan Lucky / Ohjaus: Steven Soderbergh / Käsikirjoitus: Rebecca Blunt / Pääosissa: Channing Tatum, Adam Driver, Daniel Craig, Katie Holmes, Hilary Swank, Seth MacFarlane, Riley Keough, Katherine Waterston / Pituus: 119 minuuttia / Ikäraja: K12


Steven Soderbergh ilmoitti vuonna 2013 olevansa aivan kypsä tekemään elokuvia ja vielä kyllästyneempi Hollywood-studioihin, joiden hän antoi kuulla kunniansa. Ohjaaja päätti jäädä eläkkeelle, joka ei leffafanien onneksi kestänyt kovin pitkään. Soderberghin inho studioita kohtaan on ilmeisen ennallaan, mutta hän on kääntänyt sen voimavarakseen. Eniten elokuvantekijää ärsytti markkinointiin käytetyt järjettömät rahasummat, ja hän päätti kokeilla voiko asiat tehdä aivan eri tavalla ja ilman studiota. Soderbergh on kertonut myyneensä Logan Luckyn esitysoikeudet jo ennen kuin tuotanto aloitettiin. Ulkomaiden esitysoikeuksien myynnistä saatiin tarvittava tuotantobudjetti, ja markkinointiin tarvittavat massit haalittiin kasaan myymällä esitysoikeudet etukäteen esimerkiksi Netflixille, televisiokanaville, nettivuokraamoille, HBO:lle ja niin edelleen.

Kokeilu on todella kiinnostava, ja mikä parhainta – myös elokuva on hyvä.

Logan Lucky ei tarjoa juuri mitään mitä ei olisi nähty jo aiemmin, ja ohjaajan omassa tuotannosta se on selkeä rinnakkaisteos Oceans Elevenille ja sen jatko-osille. Steven Soderberghin ensisijaisesti itselleen tekemästä, aikuisille suunnatusta viihdyttävästä komediarikosdraamasta tulee todella hyvälle tuulelle. Sen pääosassa on jälleen Channing Tatum, ohjaajan luottonäyttelijä, josta hän saa taas paljon irti. Tatum ei ehkä ole maailman taitavin ammatissaan, mutta hänessä on jotain joka muistuttaa menneestä ajasta ja perinteisistä amerikkalaisista elokuvatähdistä, charmikkaista miehistä, jotka tarvitsivat osaavan ohjaajan loistaakseen.

Tatum on Jimmy Logan, länsi-virginialainen maalaispoika, joka saa kenkää Charlotte Motor Speedway -radalla tehtävistä raksahommista vanhan urheiluvammansa takia. Koipeaan klenkkaavalla Jimmyllä on myös yksityiselämä mäsänä, sillä ex-vaimo Bobbie Jo (Katie Holmes) on vienyt mukanaan myös tyttären, jota hän saa tavata vain sovittuna aikoina. Jimmy tuhlaa aikaansa hukuttamalla murheitaan Adam Driverin riemastuttavan yltiövakavalla naamalla esittämän yksikätisen Clyde-veljensä baarissa, jonka mielestä koko Loganin sukua vaivaa jonkin sortin kirous, jota hän syyttää myös omasta epäonnestaan. Sotaveteraanin ollessa jo melkein matkalla kotiin Irakista kranaatti räjäytti hänen toisen kätensä.

Veljekset päättävät tehdä ryöstökeikan Nascar-radalle, koska sen maanalaisissa tunneleissa ennen potkujaan työskennellyt Jimmy tietää missä rahoja säilytetään. He houkuttelevat mukaan myös siskonsa Mellien (Riley Keough) ja räjähde-ekspertti Joe Bangin, joka valitettavasti istuu vankilassa. Bang pitää saada ulos linnasta jeesaamaan ryöstössä ja takaisin ennen kuin kukaan huomaa. Pommimiehen roolissa nähtävä, syvällä etelän aksentilla puhuva Daniel Craig on tällä kertaa jotain aivan muuta kuin sliipattu James Bond.

Agenttihahmoon ilmeisen kyllästyneen Craigin Bang on koko köörin skarpein kaveri ja tämän roolin perusteella näyttelijän kannattaisi tehdä enemmänkin komediaa, sillä hän vaikuttaa hommassa luonnonlahjakkuudelta. Erityispisteet saa se nero, joka on keksinyt kirjoittaa lopputeksteihin “And Introducing Daniel Craig.”.

Kaikki Logan Luckyn päähenkilöt ovat rehellisiä punaniskajuntteja, joista vain Jack Quaidin ja Brian Gleesonin esittämät Bangin nuoremmat veljet lipsahtavat vähän liikaa parodian puolelle. Näinä aikoina jolloin kaikki tuntuvat olevan huolissaan siitä, etteivät vahingossakaan loukkaa ketään, niin Soderberghia ei moinen tunnu huolettavan, vaan hän tietää ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa keskittyvän komedian toimivan parhaiten silloin, kun sen hahmot ovat mahdollisimman stereotyyppisiä.

Mysteerisen, tyhjästä ilmestyneen Rebecca Bluntin debyyttikäsikirjoitus ei silti pilkkaa punaniskoja, vaan nauraa heidän kanssaan hyväntahtoisesti. Elokuva hahmoineen on itseironinen, mutta ei tyhjänpäiväisen ilkeilevällä tavalla, vaan esittämällä tappiin asti vedetyn hölmöyden luonteenpiirteenä, jossa ei ole mitään pahansuopaa. Bluntin on epäilty olevan oikeasti Soderbergh itse, joka kuulostaa järkeenkäyvältä elokuvassa, jossa ohjaajalla on kaikki muutkin langat käsissään. Soderbergh on jälleen myös leikannut leffansa, pitäen tahdin mukavan verkkaisena, mutta käyttäen tuttuja nopeita leikkauksiaan juuri oikeissa kohdissa. Logan Lucky ei ole rikoselokuvaksi erityisen jännittävä, mutta sitäkin hauskempi, täynnä pirun tarkkanäköistä ja terävää huumoria ja huomioita, vailla turhaa kohellusta.

Erityisesti vankilamellakkakohtaus ja siihen liittyvä vitsi Game of Thrones -kirjailija George R.R. Martinin hitaasta kirjoitustahdista saa nauramaan vedet silmissä, vaikka onkin tietyllä tapaa surullinen todenperäisyydessään, mutta jotenkin ohjaaja onnistuu esittämään senkin pilkkaamatta ketään. Lucky Logan sanoo myös paljon nykyhetken Yhdysvalloista, mutta siitä voi halutessaan nauttia vallan mainiosti kiinnittämättä huomiota lainkaan poliittiseen kommentaariin, ja keskittyä vain todella taitavasti tehtyyn viihteeseen.

Erikseen täytyy mainita melkein tunnistamattomaksi maskeerattu Seth McFarlane, jonka esittämä pahis onnistuu herättämään välittömästi inhoa ja olemaan mahdollisimman ällöttävä. Yksi harvoista valittamisen aiheista löytyy leffan loppupuolelta Hilary Swankin esittämän FBI-agentin muodossa. Näyttelijä vetää työlleen yltiöomistautuneen agentin roolin ihan passelisti, mutta koko hahmo on vähän turha tarinan kannalta, vaikka loksauttaakin palikat kohdilleen mahdollista jatko-osaa varten. Jos lisää tehdään, niin ainakaan tällä kertaa kyse ei ole rahanahneesta studiosta.

Tietysti mukana on myös feikkilopetuksia ja odottamattomia juonenkäänteitä, kuten perinteisessä rikostarinassa kuuluukin olla. Logan Luckyssa on jotain samaa kuin edesmenneen mestariohjaaja Robert Altmanin elokuvissa, parhaana esimerkkinä ehkä vuoden 1973 Pitkät jäähyväiset.

LOGAN LUCKY

”Logan Lucky on päällisin puolin taitavasti tehtyä viihdettä, mutta jota huomaa silti miettivänsä vielä useampi päivä elokuvan katsomisen jälkeen.”