Arvostelu: Nicole Kidman tekee uransa hienoimman roolisuorituksen Destroyer-elokuvan pahana poliisina

20.02.2019 12:00 | Helinä Laajalahti

Karyn Kusaman ohjaama Destroyer määrittelee uusiksi sitä, millainen naishahmo saa olla elokuvassa. Nicole Kidmanin uskomaton roolisuoritus pahan poliisin nahkoissa kannattelee modernia rikosjännäriä.


Ensi-ilta: 22.2.2019 / Alkuperäisnimi: Destroyer / Ohjaus: Karyn Kusama / Käsikirjoitus: Phil Hay & Matt Manfredi / Pääosissa: Nicole Kidman, Toby Kebbel, Tatiana Maslany, Sebastian Stan & Scoot McNairy / Pituus: 121 minuuttia / Ikäraja: 16


Karyn Kusaman (Girlfight, Jennifer’s Body) ohjaaman Destroyerin nimi on hieman harhaanjohtava. Tämä “Tuhoaja” ei ole mikään Rambo eikä John Wick, vaan kyseessä on ennemminkin hitaahkosti avautuva trilleri ja sisintä raapaiseva rikosdraama kuin vauhdikas ja viihdyttävä toimintaelokuva.

Destroyer kertoo tarinansa rikkonaisen kronologian ja takaumien kautta. Nicole Kidman on Erin Bell, elämää myös sen nurjalta puolen nähnyt ja sen myötä alkoholisoitunut rikosetsivä. Takaumien kautta paljastuu, että hän on aikoinaan aloittanut etsivän työnsä parinaan Sebastian Stanin esittämä Chris. Parivaljakon tehtäväksi on annettu soluttautua sisään vaaralliseen rikollisliigaan, mutta lupaavan alun jälkeen homma on levinnyt käsiin – traagisin seurauksin.

Nykypäivänä Erin on eristäytynyt, masentunut ja viinaan menevä poliisi, joka hautoo kostoa menneisyyden haamujen palatessa piinaamaan hänen elämäänsä. Hän joutuu kohtaamaan Toby Kebbellin näköisen, kipeän menneisyytensä tehdäkseen itsensä kanssa rauhan.

Synkkä ja armoton Destroyer on Kidmanin menestystarina. Phil Hayn ja Matt Manfredin käsikirjoitus ei ole suupalana helpoimmasta päästä nieltävä, mutta kaiken synkkyyden ja epäonnen keskellä Kidmanin rujoksi muokattua lahjakkuutta on ilo katsoa.

Kuvankaunis Nicole Kidman on aiemminkin nähty elokuvissa tyystin erinäköiseksi maskeerattuna (muun muassa näyttelijälle uran ensimmäisen Oscar-palkinnon tuonut The Hours vuonna 2002). Destroyerin muodonmuutos on kuitenkin vielä The Hoursiakin syvempää sorttia, sillä Kidman soluttautuu pahan poliisin nahkoihin uskomattoman luontevasti. Hän ei vakuuta pelkästään ulkoisesti vaan tuntuu koko laahustavalla olemuksellaan olevan menneisyytensä piinaama ihmisraunio. Hänen maskeerauksensa ja muodonmuutoksensa on hyytävän hyvä.

Draamatrillerissään Kusama näyttää ikääntyneen naisen ihmisenä, roolissa, millaisissa on perinteisesti totuttu näkemään miehiä. Juoppona, likaisena, surkeana, lapsensa hylänneenä, epäonnistuneena äitinä. Myös poliisina hän on ihminen, joka voi mennä rikki. Hahmo ei ole mikään supersankari, johon ei satu mikään.

Kaikessa tylyydessään Kidmanin uskalias rooli on elokuva-alalla suorastaan uraauurtava. Se määrittelee uudestaan sitä, miltä nainen saa elokuvassa näyttää ja mitä hän saa tehdä. Naishahmon ei aina tarvitse olla siloisen kaunis, hymyilevä, täydellinen äiti. Elokuvan Erin Bell on luotaantyöntävä, tragedioiden ikäväksi muokkaama ihminen, jollaisiin käsiksi naisnäyttelijöitä harvemmin elokuvissa päästetään.

Älä siis odota virtaviivaisen onnellista loppua.

Käsikirjoitus yllättää lopussa. Tarinaa avataan hiljaksiltaan takaumien ja nykypäivän sekoittamisen kautta, eivätkä kaikki tapahtumat kulje kronologisessa järjestyksessä. Alun jälkeen toivoo, että elokuva lähtisi liikkeelle vauhdikkaammin, mutta näin ei tapahdu. Ajoittain käsikirjoitus laahaa ja jää rypemään Erinin elämän epäonnistumisiin. Toimintavaihdetta ei kuitenkaan polkaista päälle lainkaan vaan hitaasti tunnelmoiva ja tarinankaareltaan kiehtovasti toteutettu elokuva tarjoaa tyydytyksen vasta lopussa.

DESTROYER

4/5

”Nicole Kidmanin komean roolisuorituksen kannattelema, tunnelmallinen trilleri avautuu hitaasti mutta tarjoaa lopussa yllätyksen.”