Arvostelu: Matt Damon peukaloisena – Downsizing sekoittaa scifiä, mustaa huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä turhan epätasaisesti
Muun muassa Sideways-elokuvasta tutun Alexander Paynen uutuudessa Matt Damon kutistetaan peukaloiseksi.
Ensi-ilta: 12.01.2018. / Alkuperäisnimi: Downsizing / Ohjaus: Alexander Payne / Käsikirjoitus: Alexander Payne & Jim Taylor / Pääosissa: / Pituus: 135 minuuttia / Ikäraja: K7
Ohjaaja Alexander Paynen kolme edellistä teosta – Nebraska, The Descendants ja Sideways ovat loistavia elokuvia, joista ainakin Nebraskaa voi huoletta kutsua mestariteokseksi. Ne keskittyivät henkilökohtaisen pieniin, mutta universaaleihin aiheisiin. Nyt Payne yrittää jotain muuta Downsizingilla, joka yhdistää scifiä, komediaa, draamaa ja yhteiskuntakritikkiä, mutta on ohjaajan elokuvista valitettavasti heikoin. Huono se ei missään tapauksessa ole, päinvastoin, mutta Paynen ohjaus sinkoilee vähän liikaa joka suuntaan ja lässähtää loistavan ensimmäisen tunnin jälkeen.
Ohjaaja-käsikirjoittaja on aina ollut kiinnostunut kertomaan tarinoita tavallisesta perusjampasta. Tällä kertaa alempaa amerikkalaista keskiluokkaa edustavaa toimintaterapeutti Paulia näyttelee Matt Damon, josta vaikuttaa vähitellen tulevan Tom Hanksin manttelinperijä, vaikka hän onkin tätä huomattavasti taitavampi näyttelijä. Jokamies asuu edelleen lapsuudenkodissaan vaimonsa Audreyn (Kristen Wiig) kanssa, eikä ole täysin tyytyväinen elämäntilanteeseensa.
Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa Downsizingissa norjalaiset tiedemiehet ovat keksineet tavan pelastaa Maapallo kutistamalla ihmiset muutaman sentin kokoisiksi lilliputeiksi. Peukaloiset kuluttuvat vain murto-osan luonnonvaroja normikokoisiin verrattuna ja operaation jälkeen mini-ihmisistä tulee huippurikkaita. Paulin noin sadantuhannen taalan säästöt vastaavat pienten maailmassa suunnilleen 12 miljoonaa dollaria. Hän ja Audrey päättävät kutistaa itsensä ja muuttaa Leisurelandiin, yhteen maailman parhaista pikkuihmisten yhteiskunnista.
Konsepti on kiinnostava, mutta ei tietenkään voi olla tarinan kannalta pelkästään positiivinen, joten Payne päätyy tutkimaan idean varjopuolia. Kutistamista käytetään myös kamaluuksiin – helposti maahan pääsevät miniterroristit huolestuttavat viranomaisia ja normikokoisia kansalaisia, diktaattorit tukahduttavat vallankumoukset kutistamalla kapinalliset ja laittomasti maassa olevat päätyvät avoimen rasistiseen Leisurelandiin tekemään paskaduuneja onnettomalla palkalla. Leisureland on tietysti Yhdysvallat minikoossa.
Damonin Paul on tahallisen tylsä jokamies, joka tietysti oppii elokuvan aikana jotain uutta ja muuttuu paremmaksi ihmiseksi. Payne kertoo kasvutarinan onneksi naureskellen koko idealle. Paulin yläkerrassa asuva itä-eurooppalainen Dusan Mirkovic (Christoph Waltz) tekee hämärähommia ja yrittää saada tylsimyksen pitämään hauskaa. Ngoc Lan Tran (Hong Chau) on Dusanin vietnamilainen siivooja, köyhä hyväntekijä ja sivuosahahmo, jonka tarina jyrää melkeinpä päähenkilön stoorin yli, mutta se lienee Paynen tarkoituskin.
Reippaasti yli kaksi tuntia pitkän elokuvan parasta antia on sen ensimmäinen tunti, joka on sekoitus mustaa komediaa ja scifiä. Itse kutisprosessi on elokuvan hienoin kohtaus, joka esittelee toimenpiteen yksityiskohtaisesti. Hammasproteesit poistetaan, koska muuten mini-ihmisten päät räjähtäisivät purukaluston jäädessä normikokoon ja kaikki karvat ajellaan, koska myöskään ne eivät pienene prosessissa.
Downsizing käsittelee periaatteessa Paynen aiemmista teoksista tuttuja teemoja, mutta sen sanomaa ja hänelle luontaista empatiaa saa hakea joka suuntaan rönsyilevien ideoiden alta. Elokuva kertoo maailman tuhoutuvan, vaikka tekisimme mitä, mutta sillä ei ole niin merkitystä, kunhan ihmiset ovat toistensa tukena. Se on sekä kaunis, että surullisen synkkä sanoma.
DOWNSIZING
”Downsizing ei ole huono elokuva, mutta Paynen muihin töihin verrattuna turhan keskinkertainen.”