Uusimmat

Arvostelu: Emma Watsonin ja Tom Hanksin The Circle kritisoi jättifirmoja yhden tähden arvoisesti

06.07.2017 13:21 Aki Lehti

Isoja tähtiä vilisevän The Circle -cybertrillerin ideat ja sen esittämät kysymykset ovat kuin esiteini-ikäisen äidinkielen aineesta.


Ensi-ilta: 7.7.2017 / Alkuperäisnimi: The Circle / Ohjaus: James Ponsoldt / Käsikirjoitus: James Ponsoldt ja Dave Eggers / Pääosissa: Tom Hanks, Emma Watson, John Boyega, Karen Gillan, Ellar Coltrane, Karen Gillan, Glenne Headly, Bill Paxton / Pituus: 110 minuuttia / Ikäraja: K12


The Circle on vuoden omituisimpia elokuvia. Ei niin, että sen tarinassa tai toteutuksessa olisi mitään erikoista, mutta siinä miten tällä tähtikaartilla ja lähdemateriaalilla on onnistuttu saamaan aikaan näin kammottavan huono, katsojaa aliarvioiva ja totaalisen typerä teos.

Elokuva perustuu Dave Eggersin saman nimiseen scifi-romaaniin, joka ei sekään ollut mikään mestariteos. The Circle yrittää sanoa jotain jättiyhtiöiden vallasta, siitä miten ne käsittelevät hallussaan olevaa tietoa ihmisistä ja siitä mihin raja pitäisi vetää sosiaalisessa mediassa yksityisen ja julkisen välillä. Periaatteessa kyseessä on nykyhetkeen siirretty versio Orwellin 1984-kirjan isoveli valvoo -asetelmasta.

Kiinnostavat kysymykset paljastuvat mukafiksuksi kritiikiksi, sillä leffan käsikirjoitus on niin julmetun huono, ettei sitä pysty pelastaamaan yksikään näyttelijätähti. Naurettavan kehno kynäelmä on kuin esiteini-ikäisen kirjoittama äidinkielen aine.

Emma Watson (joka tällä kertaa onnistuu melkein unohtamaan brittiaksenttinsa) esittää Maeta, tylsään työhön jumittunutta millenniaalia, joka saa ystävänsä Annien (Karen Gillan) avulla elämänsä tilaisuuden ja pääsee töihin The Circle -teknologiafirmaan, jonka suosituin tuote on TruYou -somesovellus, joka tiivistää käyttäjänsä koko elämän digimuotoon yhden salasanan taakse.

Ensin Mae on kummissaan ja epäileväinen, eikä halua jakaa koko elämäänsä maailman kanssa. Firman tarjotessa uutuushoitoja hänen MS-taudista kärsivälle isälleen (edesmennyt Bill Paxton viimeisessä roolissaan) ja selviydyttyään lafkan kaikkialle asentamien minikameroiden avulla kanoottionnettomuudesta hän suostuu koekaniiniksi. Mae päättää jakaa koko elämänsä TruYoussa, koska yht’äkkiä ihan fiksulta vaikuttanut nainen muuttuu onnettomuuden myötä jostain syystä idiootiksi. Miksi hän alkaa uskoa lafkan ”salaisuudet ovat sama asia kuin valehtelu” -mantraan ei ole millään tasolla uskottavaa.

The Circle yrittää selittää naisen hurahtamista esimerkiksi tekemällä firman toisesta perustajasta, Tom Hanksin esittämästä Eamonista jonkin sortin digiajan messiaan, jonka karismaattiset ja totalitarismia lähestyvät ideat uppoavat kuulijoihin kritiikittä. Ei niin yllättäen Hanksin hahmo esiintyy julkisuudessa arkivaatteissa aivan kuin eräskin Steve Jobs. Hanks onnistuu lavalla saarnatessaan roolissaan ihan hyvin, esittäessään itseään, eli mukavaa jokamiestä. Hahmosta ei kuitenkaan välity lainkaan sitä pahuutta, jollaisena leffa haluaa esittää päällisin puolin kiltin, mutta sisältä suunnilleen antikristusmaisen miehen.

The Circlen pitäisi olla pistävä satiiri toimiakseen edes auttavasti, mutta ohjaaja-käsikirjoittaja James Ponsoldtilla on ollut elokuvaa tehdessään otsa rypyssä, aivan kuin kaikilla leffan yksiulotteisilla hahmoillakin. Kuvissa vilahtavat twiitit, viestit ja videochatit on toteutettu ihan näppärän näköisesti, mutta nekin alkavat kyllästyttää muutaman minuutin jälkeen.

The Circle tuntuu suunnilleen yhtä tuoreelta cybertrilleriltä kuin Sandra Bullockin vuoden 1995 The Net. Se on vanhentunut jo ennen kuin ehti leikkauspöydältä teattereihin ja loppuu kaiken lisäksi kuin seinään, juuri siinä vaiheessa kun tarinassa tapahtuu ensimmäinen oikeasti kiinnostava käänne.

THE CIRCLE

1/1

””Uusin maailmaa mullistava ja ihmisiä yhdistävä teknologia ja vapaaehtoinen yksityisyydestä luopuminen voi osoittautua kaksiteräiseksi miekaksi. Kiitos The Circle kun kerroit, moista emme olekaan ennen kuulleet tai tajunneet.””

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat