Arvostelu: Eteenpäin ei ole uusi Pixar-klassikko – Ja se kertoo paljon muiden Pixar-elokuvien kovasta tasosta

04.03.2020 19:55 | Aki Lehti

Pixar on nostanut riman niin korkealle, että nuoremmille katsojille suunnattu Eteenpäin tuntuu välityöltä.


Ensi-ilta: 06.03.2020.
Alkuperäisnimi: Onward
Ohjaus: Dan Scanlon
Käsikirjoitus: Dan Scanlon, Jason Headley & Keith Bunin
Pääosissa: Chris Pratt, Tom Holland, Julia Louis-Dreyfus, Octavia Spencer, Mel Rodriguez & Lena Waithe
Pituus: 103 minuuttia
Ikäraja: K7


Pixarin Onward – Eteenpäin -elokuva tuntuu vähän väkisinkin välityöltä, vaikka sen tekeminen on tietysti ollut kaikkea muuta. Näin on käynyt aiemminkin studion julkaistessa kaksi elokuvaa lyhyen ajan sisällä. Esimerkiksi Kunnon dinosaurus ei ehkä ollut Pixar-tasolla mestariteos, mutta se jäi väkisinkin vähän aiemmin ensi-iltansa saaneen nerokkaan Inside Outin jalkoihin. Tänä vuonna ”se tärkeämpi” Pixar-elokuva ilmestyy kesäkuussa kun Soul – Sielun syövereissä saa ensi-iltansa. Suomen teattereihin Eteenpäin-elokuvaa ilmeisen syvällisempi animaatio saapuu vasta elokuun lopussa.

Eteenpäin ei missään tapauksessa ole huono elokuva. Se on pitkästä aikaa rehellisesti junioreille suunnattu Pixar-teos, joka lienee syy siihen, miksi se tuntuu aikuiskatsojasta jotenkin hutaistulta. Vaikka elokuvalla on myös sanomansa, niin suurilta osin se on vain rehellinen seikkailuelokuva.

Keskinkertainenkin Pixar-leffa on silti viihdyttävä ja hienon näköinen.

Eteenpäin on kahden suippokorvaisen haltijapojan tarina. He asuvat hyvin paljon meidän maailmaamme muistuttavassa paikassa, jossa teknologia on samalla tasolla. Vaikka asukkaat ovatkin erilaisia mielikuvitusolentoja kentaureista keijuihin, niin myös osa tämän todellisuuden nuorista on kadottanut mielikuvituksensa tuijottaessaan vain älypuhelimen ja tietokoneen näyttöjä. Aiemmin asukkaiden elämää määrittänyt magia on hävinnyt maailmasta melkein kokonaan, sillä nykyteknologian avulla samat asiat saa tehtyä paljon helpommin.

Veljistä nuorempi on introvertti Ian (Tom Holland) ja vanhempi hölösuu Barney (Chris Pratt), joka diggaa Dungeons and Dragonsista ja uskoo edelleen taikuuteen ja magiaan. Keskenään hyvin erilaiset pojat ovat yksinhuoltajaäiti Laurelin (Julia Louis-Dreyfuss) kasvattamia, sillä heidän isänsä (Kyle Bornheimer) on kuollut kun Barney oli muutaman vuoden vanha ja Ian ei ollut vielä edes syntynyt.

Ian viettää 16-vuotissynttäreitään, mutta on niin ujo kaveri, ettei saa kutsuttua edes luokkatovereita juhliinsa. Merkkipäivästä tuleekin molempien veljesten juhla, sillä edesmennyt isä on jättänyt jälkeensä lahjan – velhon sauvan, taikatimantin ja loitsun, joiden avulla voi tuoda kuolleen takaisin tasan yhdeksi päiväksi. Magiaan mieltynyt Barney ei voi tehdä taikaa, vaan se on juhlakalun kunnia. Iania ei taikuus kiinnosta kuten veljeään ja loitsu onnistuu vain puoliksi. Tämän myötä isipappa kyllä ilmestyy takaisin elävien kirjoihin, mutta vain puolikkaana. Pelkistä steppaamalla kommunikoivista jaloista ei ole iloa kenellekään, joten veljiä odottaa seikkailu. Toisen timantin avulla isä ilmestyisi kokonaan, mutta aikaa löytää se on vain vuorokausi.

Pojat hyppäävät Barneyn romuun magiapakuun ja lähtevät matkaan.

Niin lupaavasti kuin Eteenpäin alkaakin, niin tästä eteenpäin se ei oikein etene. Matkalla tavataan toinen toistaan omituisempia otuksia ja tutustutaan taikuuteen, mutta harmittavasti elokuva kaahaa sähellys- ja mekastuskohtauksesta toiseen ja rauhoittuu vasta aivan loppumetreillä. Turhankin vauhdikas seikkailu hautaa syvällisemmät pohdintansa loputtomaan slapstickiin, joka taatusti kelpaa junioreille, mutta saa aikuiskatsojan kyllästymään hyvinkin äkkiä.

Taikuus on suuressa roolissa, mutta itse elokuvasta puuttuu taika. Sanailukaan ei tällä kertaa oikein naurata.

Mukana on silti muutamia hienoja ideoita, kuten perheen omaa varjoaan pelkäävä lemmikkilohikäärme, pikkukeijuista koostuva moottoripyöräjengi ja seksuaalisesta suuntautumisestaan ylpeä kyplooppipoliisi. Parhaiten toimivat harvassa olevat vähän rauhallisemmat kohtaukset, kuten rotkon ylittäminen näkymätöntä siltaa pitkin, joka kannattelee kulkijaa vain jos siihen uskoo.

Ohjaajana ja yhtenä käsikirjoittajista toimii Dan Scanlon, jonka edellinen Pixar-elokuva oli vuoden 2013 Monsterit-yliopisto, Autot-leffojen ohella studion kehnoin elokuva. Eteenpäin perustuu hänen omiin kokemuuksiinsa. Nuorena isänsä menettäneen ohjaajan olisi toivonut pohtivan syvällisemmin veljesten välistä suhdetta ja kasvamista ilman isää. Leffa malttaa rauhoittua isättömien poikien kaipuun pariin kunnolla vasta aivan lopussa.

Eteenpäin-elokuvan maailma on sekoitus nykyhetkeä ja satukirjaa, joka antaa lavastaja Noah Klocekille mahdollisuuden vetää homman täysin överiksi. Mukana on kyllä monipuolinen kattaus satuolentoja ja mahtipontisen komeita kuvia, mutta moniin muihin Pixar-tuotoksiiin verrattuna leffa näyttää melko mitäänsanomattomalta.

Tällä kertaa Pixar-elokuvan voi siis aivan hyvin tsekata vasta kotisohvalta, sillä mitään teknisesti ennennäkemätöntä ei ole tarjolla. Esimerkiksi tätä edeltävä Toy Story 4 näytti paljon hienommalta.

Pixar on itse nostanut parhailla teoksillaan riman niin korkealle, että niiden rinnalla Eteenpäin tuntuu väkisinkin pettymykseltä.

ETEENPÄIN

”Keskinkertainenkin Pixar-tuotos on toimivaa viihdettä, mutta Eteenpäin-elokuvan pariin tuskin tulee toiste palattua”