Arvostelu | Fargo jatkuu HBO Nordicilla – Sarjan neljäs kausi on kunnianhimoinen, suurieleinen ja kaukana alkuperäisestä

27.09.2020 10:02 | Helinä Laajalahti

Coenin veljesten palkittuun elokuvaan pohjautuva, Noah Hawleyn luoma Fargo on alkanut elää omaa elämäänsä. Antologiasarjan neljäs kausi siirtyy pois Minnesotan lumilakeuksilta suurkaupungin sykkeeseen ja katsastaa 1950-luvun rikollisjengien välienselvittelyihin.

Pikkukaupungin rikostarina on kasvanut aikuiseksi. Siltä tuntuu Fargon neljäs kausi, josta Minnesotan lumilakeuksien pienet rikoskuviot ovat vaihtuneet suureleiseksi gangsteridraamaksi Yhdysvaltain keskilännessä, Missourin Kansas Cityssä.

Sinänsä kyseisessä juonikuviossa ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole sitä Fargoa, mihin olemme tottuneet.

Pienissä kylissä ja kaupungeissa asustavia pieniä, usein vähän yksinkertaisia ja humoristisen outoja, hassulla aksentilla puhuvia ihmisiä, jotka pieniltä tuntuvine rikoksineen saavat aikaan suuria ja usein suhteellisen veriseksi kääntyviä tapahtumaketjuja. Sitä.

Coenin veljesten vuonna 1996 ohjaama rikoskomedia oli omaperäinen ja uskalias. Harvaan asuttuun pohjoiseen sijoittuvan elokuvan inspiroimana tehty Fargon ensimmäinen tuotantokausi onnistui yllättämään, sillä sarjan luonut Noah Hawley sai tavoitettua Coeneiden elokuvan tunnelman, mutta tuomaan siihen myös uutta näkökulmaa.

Antologiasarjan toinen ja kolmas kausi onnistuivat – jälleen yllättäen – pääsemään lähes samaan uusilla tarinalisäyksillä.

Mutta nyt HBO Nordicilla julkaistava Fargon neljäs kausi on jotain aivan muuta kuin edelliset. Sen tarina sijoittuu 1950-luvun Kansas Cityyn, Missouriin, missä paikalliset gangsteriryhmät ovat taistelleet vallasta keskenään jo pitkän aikaa. Kaikki alkaa juutalaisten ja irlantilaisten keskinäisestä yhteenotosta, ja uuden tuotantokauden aikaan vastakkain ovat jo italialaiset ja mustat.

Chris Rock on uudella kaudella mustien ryhmittymän pomo Loy Cannon. Italialaisen mafian johtoon puolestaan nousee Jason Schwartzmanin esittämä Josto Fadda. Mukana pyörii myös edellisestä ryhmittymien välienselvittelystä hengissä selvinnyt Rabbi Milligan, irlantilainen, jota esittää Ben Whishaw. Toisaalla omia bisneksiään hoitelee Jessie Buckleyn esittämä Oraetta Mayflower, jonka mukana kaudelle tulee aiemmilta kausilta tuttu pohjoisen puhetyyli.

Muissa keskeisissä rooleissa nähdään muun muassa Jack Huston, Timothy Olyphant, Salvatore Esposito ja Glynn Turman.

Saimme neljännestä kaudesta nähtäväksi kolme jaksoa ennakkoon.

Fargon neloskauden suurin ongelma on se, että kaikki on niin suurta, vakavaa ja kaupungistunutta verrattuna edeltäjien usein hurmaavaan, aavojen lumikenttien keskellä elävään kotikutoisuuteen. Tästä suuruudesta nimittäin nousee se ongelma, ettei Fargo enää onnistu erottumaan edukseen muista itsensä vakavasti ottavista rikos/gangsterisarjoista.

Hawleyn käsikirjoitus on edelleen nasevaa, eikä uusi tarina ole millään muotoa huono, mutta ei tämä varsinaiselta Fargolta tunnu. Aiemmilta kausilta tutuksi tullut, omituinen huumori jää vähemmälle, vaikka omalaatuisia ihmisiä hahmogalleriaan jälleen onkin kirjoitettu.

Tarinaan nostetaan rikollisjoukkioiden keskinäisen vihanpidon lisäksi edellisiä kausia yhteiskunnallisemmat aiheet, mistä keskeisimpänä rasismi. Aiemmat Fargot ovat olleet hyvin valkoisia tarinoita valkoisten tekemistä rikoksista. Nyt rötöstelyvuoroon pääsevät muut kuin perinteisen valkoiset amerikkalaiset. Rikollisinakin he joutuvat kärsimään yhteiskunnan rakenteellisesta eriarvoisuudesta, joka tietenkin 50-luvulla oli vielä pahemmassa jamassa kuin nykyisin.

Fargon neljäs kausi julkaistaan HBO Nordicilla 28. syyskuuta.

Muropaketin uusimmat