Uusimmat

Arvostelu: Häiriinnyttäväksi tarkoitettu kauhuelokuva Mami hukkaa Oscar-voittaja Octavia Spencerin potentiaalin

30.05.2019 12:10 Helinä Laajalahti

Piiat-elokuvassa yhdessä työskennelleen ohjaajan ja tuolloin roolistaan Oscarilla palkitun Octavia Spencerin uusi yhteistyö on puolivillainen kauhuelokuva Mami. 


Ensi-ilta: 31.5.2019
Alkuperäisnimi: Ma
Ohjaus: Tate Taylor
Käsikirjoitus: Scotty Landes
Pääosissa: Octavia Spencer, Juliette Lewis, Diana Silvers, Luke Evans, McKaley Miller, Missi Pyle
Pituus: 99 minuuttia
Ikäraja: K16


Ohjaaja Tate Taylor ja näyttelijä Octavia Spencer tekivät hedelmällistä yhteistyötä vuonna 2011 elokuvassa Piiat (The Help), jonka mainio sivurooli toi Spencerille uransa ensimmäisen Oscar-palkinnon.

Onkin hieman hämmentävää, että samaisen kaksikon uusi elokuva on jotain aivan muuta. Kauhutrilleri Mami tarjoilee Spencerin esittämän, keski-ikäisen naisen, jonka eläinlääkärin apulaisen vaatteiden alle piiloutuu jotain paljon karumpaa ja raaempaa.

Elokuvan traileri muuten spoilaa lähes koko elokuvan, joten jos yhtään haluaa yllättyä, se kannattaa jättää katsomatta!

Mamissa on runsaasti psykologisen jännärin sävyjä. Nuoruudessaan nöyryytetyksi joutunut Sue Ann (Spencer) on mennyt henkisesti rikki, eikä hänen kohdallaan vanha klisee ajan parantamista haavoista ole pitänyt paikkaansa. Sue Ann kantaa nuoruuden haavojaan hiljaisen eläintenhoitajan asunsa alla kenenkään niitä huomaamatta. Henkiset haavat ovat vuosien saatossa arpeutuneet rumasti ja kun keski-ikäinen nainen saa mahdollisuuden katkeraan kostoon, menevät marmorikuulat hänen päässään lopullisesti sekaisin.

Elokuva lähtee liikkeelle siitä, kun Diana Silversin esittämä kaunis Maggie muuttaa äitinsä (Juliette Lewis) kanssa pieneen kaupunkiin ja ystävystyy high schoolissaan koulun cooleimman nuorisojoukon kanssa. Alaikäiset haluavat bilettää, mutta ikä ei riitä viinan ostoon. Siispä he lähtevät norkoilemaan viinakaupan lähistölle ja etsimään potentiaalista viinanhakijaa.

Paikalle sattuu koiraa ulkoiluttava Sue Ann, joka lupautuu auttamaan nuorisoa. Ehtona kuitenkin on, että he tulevat bilettämään hänen kellariinsa.

Aluksi vaikuttaa, että yksinäinen Sue Ann – jota nuoret alkavat kutsua Mamiksi – vain haluaa elää nuoruuttaan uudestaan. Hän hengailee rennosti nuorten kanssa ja on jopa turvallisen oloinen aikuinen. Koska kyseessä on kauhujännäri, näin ei tietenkään ole, vaan Mamilla on nuorten suhteen aivan muut suunnitelmat.

Suhteellisen pitkän alustuksen jälkeen elokuvan tunnelma muuttuu rennosta hengailusta ja biletyksestä häiriintyneeseen piiritykseen ja varsinainen kauhuelokuva voi alkaa.

Mamissa on erinomaiset lähtökohdat karmivaan, katkeruudesta kumpuavaan, psykologiseen trilleriin. Taylor kumppaneineen ei kuitenkaan saa näitä lähtökohtia valjastettua siihen kuntoon, että elokuva lunastaisi asettamansa odotukset. Kauhuelokuvana Mami on lopulta liian lälly, jännärinä yllätyksetön ja psykologisena tutkielmana se vain raapaisee pintaa pyrkiessään kohti perinteisempää kauhuelokuvaa. Millään saralla ei päästä kunnolliseen vauhtiin.

Scotty Landesin (Who is America?) käsikirjoitus tuntuukin hyvin keskeneräiseltä ja kehittymättömältä.

Mamia kannattelee aina erinomainen Spencer, joka Piiat-roolinsa jälkeen on vakuuttanut muun muassa tositapahtumiin pohjautuvassa elokuvassa Hidden Figures. Siinä hän esitti Nasan avaruustutkimuskeskuksessa työskentelevää naista, joka rikkoi sukupuolten ja ihonvärin osalta määriteltyjä raja-aitoja.

Mamissa hän lataa tuttuun, leveään virnistykseensä aimo annoksen hulluutta, mutta hänen hahmonsa jää silti harmillisen puolinaiseksi elokuvan lähtökohtiin verrattuna. Tässä näyttelijässä olisi ollut niin paljon enemmänkin potentiaalia.

MAMI
2/5
”Mamissa on potentiaalia häiriinnyttävään, psykologiseen kauhutrilleriin. Lopputulos ei kuitenkaan vakuuta, mainiosta Octavia Spenceristä huolimatta.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat