Arvostelu Halo-tv-sarjassa ei ole mitään mistä innostua, ei edes pelisarjan faneille

Paramount+-palvelun uusi Halo-sarja on juuri sitä mitä sen odottaisikin olevan, hyvässä ja pahassa. Alkujaksoissa vaikutuksen tekevät vain visuaalinen toteutus ja päätähti Pablo Schreiber.

Halo-peleistä on väännetty ensin elokuvaa ja sitten tv-sarjaa vuosikausia, ja nyt Paramountin tuottama sarja on viimein valmistunut. Microsoftin hittipelien pohjalta suunnitellaan pitkää sarjaa, joka on jo ennen ensi-iltaansa uusittu toiselle tuotantokaudelle. Odotukset ovat siis korkealla, vähintään yhtä korkealla kuin tuotantoarvot, sillä etukäteen sarja on vaikuttanut erittäin lupaavalta.

Valitettavasti ensimmäiset kaksi jaksoa eivät todellakaan tee vaikutusta. Pikemminkin päin vastoin.

Etukäteen pelkäsin, että Halo-tv-sarja kaatuu pelisarjan massiivisen tarinamaailman painosta ja lopputulos on sekava kaikille, jotka eivät tunne pelisarjaa läpikotaisin. Juuri näin näyttää käyneen.

Jakso per viikko -tahdilla julkaistava Halo-tv-sarja ei seuraile orjallisesti pelien tarinaa, ja sen tapahtumat käynnistyvät jo paljon ennen alkuperäisen Halo: Combat Evolvedin (2001) tapahtumia. Sarjan alkaessa ihmiskunta on jo pitkään sotinut Covenantina tunnettujen avaruusolioiden kanssa, mutta vielä ei tiedetä mitä Covenant todella haluaa. Ainoa tehokas ase heitä vastaan ovat Spartan-supersotilaat, mutta ihmiskunnan militääristä UNSC-liittoumaa myös vastustetaan monissa siirtokunnissa.

Itse sarja käynnistyy Madrigal-planeetalta, jonne pelien ikoninen sankari Master Chief (Pablo Schreiber) laskeutuu vetämään Coventantia pataan. Alkukohtaus tarjoaakin sangen tyylikästä toimintaa ja tutustuttaa myös sarjan toisen ilmeisen päähenkilön, kapinallisen Quan Ahin (Yerin Ha). Alku valitettavasti jää ensimmäisten jaksojen parhaaksi hetkeksi.

Alun jälkeen alkaa sitten esittelyvyörytys, jossa hypellään UNSC:n päämajasta Covenantin kaupunkiin, ja Halo-maailmaa tuntemattomalla katsojalla on helposti vaikeuksia pysyä perässä. Toteutuksesta tulee vähän mieleen vuoden 2016 susihuono Warcraft-elokuva, mikä ei ole koskaan hyvä asia.

Toisaalta, jos taas Halo-pelit ovat tuttuja, ei tarina tunnu paljon sen kiinnostavammalta. Kaikki on tavalla tai toisella tuttua, eikä uusissa elementeissä ole mitään erityistä. Pian sitä lähinnä huomaa arvuuttelevansa, kuinka paljon ja missä asioissa sarja on ottanut etäisyyttä peleihin.

Parin jakson aikana käykin jo selväksi, että tv-sarja tekee selvää pesäeroa pelisarjan tarinaan, eikä varmasti kaikkia katsojia miellyttävällä tavalla. Itse en muutoksia vierasta, mutta toivoin sarjalta paljon rohkeampia vetoja kuin siltä nyt nähdään.

Kahden ensimmäisen jakson perusteella Halo-sarjan suurimmat ongelmat ovat, ettei se erotu scifi-viihteen massasta oikein mitenkään, ja että se tuntuu aivan liian täyteenahdetulta. Nopeassa ajassa tulee liikaa hahmoja, tarinallisia elementtejä ja tapahtumapaikkoja ilman, että mihinkään syvennytään kunnolla.

Samaan aikaan uudet hahmot ja heidän tarinansa eivät tunnu mitenkään omaperäisiltä tai herätä sen suurempaa kiinnostusta. Esimerkiksi juuri Quan Ah ei tee mitään vaikutusta, vaikka hänen näyttelijänsä tekee sinänsä hyvää työtä. Tämä kaikki vain tuntuu jo sata kertaa nähdyltä.

Parasta on visuaalinen toteutus, sillä Halo näyttää ja kuulostaa pelisarjasta tutulta maailmalta. On hienoa nähdä kuinka tyylikkäästi Spartan-haarniskat ja muut tutut asiat on tuotu tv-ruudulle. Positiivinen yllätys on myös, että pääroolissa nähtävä Pablo Schreiber on oikeasti todella hyvä Master Chiefinä. Lakonisen tasaiseen hahmoon on saatu enemmän persoonaa ja syvyyttä kuin olisi uskonut.

Muissakin näyttelijöissä on potentiaalia. Esimerkiksi monista elokuvarooleista tuttu Natasha McElhone on vakuuttava Spartan-sotilaat luoneen tohtori Catherine Halseyn roolissa, ja myös Fargo-tv-sarjasta tunnettu Bokeem Woodbine sopii rooliinsa kuin plasma-kranaatti vihollisen selkään.

Näyttelijät eivät tosin pysty pelastamaan sitä, että käsikirjoitus jättää paljon toivomisen varaa, kuin myös ohjaus. En tiedä miksi Halo on pitänyt kuvata ja leikata näin sekavasti, kun maailma ja toiminta hyötyisivät pidemmistä otoista ja vähemmästä poukkoilusta.

Ylimalkaan Halo-tv-sarja tekee laimean ensivaikutelman.

Parin jakson jälkeen olen oikeasti kahden vaiheilla, jaksanko katsoa eteenpäin, vaikka pidän Halo-peleistä todella paljon. Uteliaisuus voi viedä voiton, koska tavallaan haluaisin nähdä miten sarja tulee pidemmällä tähtäimellä tulkitsemaan pelien tarinaa. Tosin vieressäni istunutta puolisoani en ainakaan saa enää katseluseuraksi, sillä Halo-sarjaa tuntemattomalle sarja on läpitunkemattoman sekava ja vertautuu epäedullisesti muihin scifi-sarjoihin, vaikkapa Disney+:n Star Wars -sarjoihin.

Aika näyttää, nouseeko Halo-sarja omille jaloilleen. Alun perusteella se ei tarjoa tarpeeksi vahvaa syytä ryhtyä Paramountin suoratoistopalvelusta maksamaan, mutta jos tilaus on jo menossa, niin kyllä pelisarjan fanien kannattaa antaa sille mahdollisuus.